Asioiden oikea laita: Uskon – siis olen

Ihmisen mittana ja muista eliölajeista erottavana tekijänä pidetään usein älyä. Älyllinen ylivertaisuutemme voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Aivojen koolla tai tähtisolujen määrällä mitattuna emme ole planeetan parhaita, ja monet eläinlajit pystyvät suorittamaan hämmästyttävän loogiselta vaikuttavia päättelyketjuja.

Ehkäpä erottava tekijä on sittenkin kykymme uskoa oman välittömän kokemusmaailman ulkopuolella olevaan. Tiettävästi simpanssit eivät ole rakentaneet temppeleitä.

Kun virallisten uskontojen asema on rapistumassa ja kirkosta erotaan hiirenklikkauksella netissä, väitettä voi pitää outona. Uskominen ei kuitenkaan riipu instituutioista. Raamatun sijaan tavataan karppauskirjoja ja uuden ajan apostoleja ovat salaliittoteoreetikot ja super food -mesenaatit.

Ennen uskottiin haltijoiden ja enkeleiden olemassa oloon, nykyään kohdataan vierailijoita toisilta planeetoilta. Usko näkyy myös pienissä arjen asioissa: istutaan tentissä aina samalla paikalla tai pidetään perjantaita 13. päivää jotenkin erikoisena.

Uskominen voidaan medikalisoida. Tiettyjen aivojen alueiden on havaittu aktivoituvan uskonnollisten kokemusten aikana. Tämä voi selittää sitä, miksi vahvat uskomukset tuntuvat tulevan paketeissa. Varsin usein virallisen totuuden kiistävä omaa useampia valtavirrasta poikkeavia uskomuksia.

Biologisesti taas, ainakin jos evoluutioteoriaan on uskominen, useimmat ominaisuutemme ovat hyödyllisiä. Ihmislaji ei olisi levittäytynyt kaikille mantereille ilman lujaa uskoa siihen, että Volgan seuraavankin mutkan takana on vielä parempi paikka asua.

Yhtä kaikki me tarvitsemme yhä kykyä uskoa pystyäksemme hahmottamaan monimutkaista maailmaa lähiympäristömme ulkopuolella. Jos todella uskoo vain sen, minkä näkee, on kontaktipinta ympäröivään liian kapea. Silti uskomista pidetään häpeällisenä vähä-älyisten puuhana. Fiksumpi tietää, eikä tarvitse uskoa. Väärin.

Me kaikki uskomme lopulta johonkin. Minä uskon arvostetuista tieteellisistä julkaisuista lukemaani, vaikka en jokaista viitettä erikseen tarkista. Uskon tiedemiesten enemmistön mielipiteeseen ja ihmisen todella vaikuttavan maapallon ilmastoon, vaikka en ymmärrä ilmastotieteestä mitään. Tai jos uusien todisteiden ilmaantuessa konsensus muuttuu, uskon sen tulevan julki.

Jatkan myös uskomista parempaan huomiseen: talouskriisistä päästään yli eikä maailmanloppu tule vuonna 2012. Ja vaikka tulisi, niin vastoin todisteita uskoisin, että siitäkin selvitään.

Juho-Matti Paavola

Kirjoittaja on pitkän linjan kansainvälisen politiikan opiskelija