Nuoret journalistit luovat itse tulevaisuutta

Suomalaisen valokuvauksen kiinnostavimmat päänavaukset tulevat nyt Tampereelta. Taidehalli TR1:n on valloittanut 11-kollektiivi, joka aikoo raivata tilaa ajan kanssa toteutetulle dokumentaariselle valokuvalle.

Suurella osalla ryhmäläisistä on takanaan opintoja Tampereen yliopiston kuvajournalismin linjalla. Aikaisemmin pääkaupunkiseudun taiteellinen Helsinki School -valokuvausryhmittymä on näyttänyt suomalaisen valokuvauksen kasvot ulkomaille. Nyt on Tampereen ja dokumentaarisuuden vuoro.

11:n primus motorina toimivalla Touko Hujasella on vahva visio kollektiivin tavoitteista.

"Kuraattorit ovat alkaneet kysellä, mitä muuta Suomesta tulee kuin Helsinki School. Me haluamme olla seuraava iso juttu ja tehdä suomalaista dokumentaarista valokuvausta tunnetuksi maailmalla."

Yksitoistahenkiseen ryhmään kuuluvat Konsta Leppänen ja Sakari Piippo ovat samaa mieltä siitä, että helsinkiläiset ovat jo tarpeeksi kauan saaneet määritellä suomalaista valokuvausta.

Monen nuoren polven valokuvaajan tapaan Hujanen, Leppänen ja Piippo ovat viettäneet aikaansa Tampereen yliopiston harjoitustoimituksessa tuskailemassa tulevaa uraa. Kun ympärillä pyörii paljon lahjakkaita kuvajournalismin opiskelijoita, syntyy herkästi kilpailuasetelma. Leppänen naurahtaa, ettei töistä oikein voi kilpailla, kun niitä ei ole. Senkin takia on työllistettävä itse itsensä, vaikka kollektiivin kautta.

Hujanen harmittelee, ettei täkäläiseen kulttuuriin istu toisen saavutuksista iloitseminen. Yhteisen työryhmän myötä toisen tukemisesta on tullut arkipäivää, jonka ryhmäläiset toivoisivat leviävän laajemmalle.

Vielä muutama vuosi sitten toiminta kuvaajien kesken oli salamyhkäisempää.

"Saatoimme huomata, että ai sinä olet tehnyt kunnianhimoista valokuvausprojektia pari vuotta salaa pöytälaatikkoon. Eihän siinä ole mitään järkeä", Hujanen tokaisee.

Nyt projektit on koottu yhteen näyttelyksi, jonka kattoteemana on Suomi. Jokainen yhdestätoista valokuvaajasta on ottanut oman näkökulmansa kotimaahan. Hujanen valokuvasi ammattijoulupukkia niin epäkaupallisessa valossa, että sai Suomalaisen Joulupukkisäätiön “Lapin miehet" heristämään sormeaan. Leppänen tallensi kamerallaan avaria ja arkisia maisemia, joista huokuu suomalaisten taito olla yksin olematta yksinäinen. Piippo seurasi alakoululaisten luontoretkiä ja huomasi luonnon olevan jotain, mitä ihmetellään turvallisen etäisyyden päästä kuin taideteosta.

Projektin kuvat tehtiin nimenomaan taidegallerioita varten. Suunnitteilla on kuitenkin myös muunlaisia julkaisuja.

"Media-alan muutoksen myötä meidän nuorten on turha ruveta opettelemaan nykyisiä käytäntöjä, kun ne ovat käymässä vanhanaikaisiksi. Parempi on keksiä itse se, mikä on tulevaisuutta", Piippo puntaroi ja saa kollegoiltaan hyväksyviä nyökkäyksiä.

"Emme jää odottamaan, mihin suuntaan ala kehittyy. Otimme itse uuden suunnan", Hujanen lisää.

Miehet virnistelevät välillä niin salaperäisesti, että kollektiivilta on lupa odottaa vielä suuria. Esitellessään töitä näyttely-yleisölle kolmikko korostaa avoimuutta ja kommentoinnin tärkeyttä. Jokainen valokuvaaja on näyttänyt toisilleen satoja kuvia, joita on kuratoitu ryhmässä. Piilossa tekemisen aika on ohi.

Kollektiivissa on tallella myös kilpailuviettiä, vaikka tarkoituksena onkin lynkkaamisen sijaan auttaa tovereita urallaan. Ehkä tässä ollaan me vastaan maailma. Kollektiivin tuella on helpompi uskaltaa toteuttaa pitkäkestoisia ja vaativia valokuvausprojekteja ja joskus jopa tienata valokuvaamisella.

Ryhmä 11:n Suomi-näyttely TR1:ssä 10. helmikuuta asti. Opastetut yleisökierrokset 25.1. ja 8.2. kello 17-18.

Long Play antaa vuoron syvälliselle journalismille

Viime viikolla ensimmäisen juttunsa julkaisseessa, hitaaseen journalismiin keskittyvässä Long Play -verkkopalvelussa on paljon samaa kuin kuvajournalistien 11-kollektiivissa. Molemmat ovat ammattitaitoisten journalistien tai valokuvaajien perustamia ryhmiä, joissa tehdään töitä uudella tavalla. Long Play julkaisee sivuillaan kuukausittain pitkiä artikkeleita, joita lukijat voivat yksitellen ostaa.

Long Playn perustaja, toimittaja Johanna Vehkoo tiivistää, että tekijät halusivat luoda jotain erilaista ja olla media-alan muutoksessa mukana.

"Puhutaan paljon kriisistä journalismissa, mutta tekoja sen uudistamiseksi näkyy vähän. Perinteisissä medioissa toimitusten resursseja pienennetään koko ajan."

Myös Tampereella opiskellut Ilkka Pernu kuuluu Long Play -yhdistykseen. Vehkoo ja Pernu aloittivat molemmat toimittajanuransa Aviisista.

"Long Play ilmestyy verkossa, missä ei mitata palstamillimetrejä. Aina ei tarvitse tyytyä perinteisin malleihin ja silti voi säilyttää journalistiset periaatteet."

Vehkoolla on neuvo tuleville toimittajille: erikoistu. Yleistoimittajien sijasta tulevaisuudessa halutaan ihmisiä, jotka osaavat jonkin asian todella hyvin.

"Toimittaja voi erottautua informaatiotulvasta olemalla luotettava ja asiantunteva."

Freelancerius ja yhdessä tekeminen yleistyvät. Vehkoo uskoo, että pienet kollektiivit pystyvät haastamaan isot mediatalot, jos ne tekevät jonkun osa-alueen paremmin kuin kukaan muu.

"Vakiduuneja on turha odotella. Voi miettiä, onko järkeä roikkua pätkätyöhelvetissä vai valita yrittäjyys, osuuskunta tai yhdistys."

Pernu kehottaa miettimään, mitä todella haluaa tehdä työkseen, ja pyrkimään tämän haaveen toteuttamiseen.

Annastiina Airaksinen, teksti & Sakari Piippo, kuva