Mystinen todellisuus

Joskus 1600-luvulla ranskalainen filosofi René Descartes muotoili erään historian tunnetuimmista latteuksista: "Ajattelen, siis olen." Descartesin havainto oli, että koska hän kykeni epäilemään aistihavaintojaan, hänen mielensä täytyi olla olemassa, vaikka ruumis olisikin pelkkää harhaa.

Descartesin filosofiaa pidetään perustana sille länsimaista ajattelua hallitsevalle näkemykselle, että mieli ja ruumis ovat kaksi erillistä kokonaisuutta.

Arkipäiväistä elämäämme hallitsee ajatus siitä, että todellisuutta aistein havainnova subjekti on olemassaolon keskipiste. Kaikki toki ovat lukeneet siitä, kuinka tämä todellisuus on olemassa vain subjektiivisessa mielessämme. Älyllisellä tasolla ymmärrämme, että on mahdollista, että kaikki se, jonka luulemme olevan totta, on vain hienostunutta harhaa.

Tämä ajatus on useimmille varsin epämiellyttävä, sillä se tekee päivittäisestä elämästämme kovin epäkäytännöllistä. Maitolitran ostaminen on varsin yhdentekevää, jos tuo juoma on pelkkää mielen luomaa kuvitelmaa. Työhakemusten lähettäminen on merkityksetöntä, jos työpaikkaa - saatikka palkkakuittia - ei olekaan olemassa.

Yksi elämän suurimmista mysteereistä on se, että emme koskaan voi todella tietää, mitä toisen ihmisen mielessä liikkuu. Tiedämme, että muut ovat olemassa vain, koska mielemme havainnoi heidän olevan olemassa. Emme koskaan saa varmasti tietää, kokeeko toinen ihminen maailman samalla tavalla kuin me, koska pystymme viestimään toistemme kanssa ainoastaan merkein ja elein, jotka ovat rajallisia.

Monet idän uskonnot, kuten zenbuddhalaisuus, samoin kuin länsimainen mystiikka ja islamilaisten suufien filosofia perustuvat ajatukselle siitä, että aistein havaittava todellisuus on harhaa. Toisin kuin Descartesin, niiden johtopäätös on, että maailmaa havainnoiva subjekti on este sille, että näkisimme maailman sellaisena kuin se todella on.

Suurimmassa osassa uskonnollisia perinteitä mystiikan päämäärä on subjektin eli egon hävittäminen ja sulautuminen absoluuttiin tai maailmankaikkeuteen - sen ymmärtäminen, että kaikki maailmassa on osa yhtä kokonaisuutta. Suufilaiset mystikot tiivistivät tämän lauseeseen "Kuole ennen kuin kuolet", keskiajan alkemistit lainasivat Smaragditaulusta periaatteensa "Miten ylhäällä, siten alhaalla."

Zenbuddhalaiset munkit viettävät päiväkausia mietiskellen koaneja, paradoksaalisia kertomuksia, joille ei ole järjellistä selitystä. Tavoitteena on rationaalisen ajattelun häivyttäminen, koska zeniläisiä periaatteita ei voi ymmärtää älyllisesti.

Ranskalainen situationisti Guy Debord esitti vuonna 1967 ilmestyneessä kirjassaan Spektaakkelin yhteiskunta ajatuksen yhteiskunnasta, jossa ihmiset kohtaavat toisensa kuvien välityksellä. Kuvasta tulee enemmän totta kuin kohteesta, jota se esittää.

Sen aistein havaittavan maailman, jota Descartes ja mystikot epäilivät harhaksi, päälle rakentuu todellisuuden metataso, jonka muodostavat modernit kommunikaation välineet kuten internet ja median kuvastot. Se on todellisuus, jossa mikään ei ole muuta kuin kopion kopio.

Tuossa todellisuudessa olemme koko ajan kytköksissä kaukaisiin paikkoihin ja ihmisiin, mutta etäännymme jatkuvasti kauemmas siitä todellisuudesta, jota mystikot tavoittelevat.

Samuli Huttunen

Kirjoittaja on Aviisin vt. päätoimittaja