Rock´n´rollia verhon takaa

Kaikki tietävät, että olemme kuilun reunalla

Kahvila Runon yläkertaan kantautuu asiakkaiden nauru ja kahvikuppien kilinä. Seremonian basisti ja sanoittaja Ilkka Vekka nauraa usein, mutta yhtyeen musiikista paistaa läpi toivottomuus maailman tilasta.

"Olen pessimisti tulevaisuuden suhteen", Vekka sanoo. "Minulla on linkolalainen näkemys, että ei tässä hyvään suuntaan olla menossa, eikä todellista muutosta ole näkyvissä. Ympäristö tuhoutuu koko ajan kiihtyvällä tahdilla, eikä kukaan tee asialle mitään. Kuluttaminen pitäisi pysäyttää, syntyvyys pitäisi pysäyttää. Nämä asiat eivät ole helposti ratkaistavissa."

Seremonian nimetön debyyttialbumi julkaistiin syyskuussa 2012. Levyn kappaleiden nimet, kuten Lusiferin käärmeet, Antikristus 666 ja Kosminen ruumisvaunu, viittaavat synkähköihin teemoihin.

"Lusiferin käärmeiden nimi on vertauskuvallinen, se tarkoittaa sitä ahneutta ja itsekkyyttä, joka tuntuu olevan ihmisen sydämessä", Vekka selittää.

Kitaristi Ville Pirisen mukaan populaarikulttuurista ja taiteesta näkee, että ihmiset pyrkivät käsittelemään vaikeita asioita helpommin lähestyttävässä muodossa. Walking Dead -tv-sarjassa apokalypsista selvinneet ihmiset taistelevat zombeja vastaan, Maailmanlopun odottajat tekee yhteiskuntajärjestyksen romahtamiseen valmistautumisesta tosi-tv-viihdettä.

"Se johtuu siitä, että me asumme maailmanlopussa. Kaikki tietävät, että olemme kuilun reunalla. Minusta on mahdollista, että kaikki tämä murskautuu jo meidän elinaikanamme."

Seremonia sai alkunsa ajatuksen tasolla vuonna 2009. Käytännössä bändi on toiminut vuodesta 2011 alkaen. Alkuun ajatuksena oli perustaa bändi, joka soittaisi raskaampaa vanhaa rockia suomeksi laulettuna.

Seremonian vaikutteet ovat vanhassa suomalaisessa jytärockissa kuten Moottorilinnuissa sekä 1960- ja 1970-lukujen psykedeliassa ja garagessa.

"Usein on suunniteltu joku juttu, lopputulos on jotain aivan muuta kuin mitä alun perin suunniteltiin. Seremonian ensimmäinen levy on aika tarkkaan juuri sellainen, jonka minä ainakin halusin tehdä", Ilkka Vekka sanoo.

Pirinen ja Vekka ovat pitkän linjan muusikoita, jotka ovat soittaneet useissa yhtyeissä. Viisihenkisen Seremonian kokoonpano muotoutui osittain onnekkaiden sattumien kautta.

"Noora Federleyn erikoinen laulutapa sopii bändiin paremmin kuin jos minä tai Ilkka laulaisimme. Me olisimme laulaneet rockimmin ja tylsemmin", Pirinen pohtii.

Kun Fonal-levy-yhtiön Sami Sänpäkkilän ohjaama video Seremonian ensimmäiselle singlelle RockÂ’nÂ’rollin maailma julkaistiin kesällä 2012, se herätti internetissä keskustelua siitä, oliko bändi syyllistynyt 2000-luvun helmasyntiin, ironiaan.

"Olen miettinyt, ovatko ihmiset oikeasti nykyään niin kujalla, etteivät tee eroa taiteilijan ja taideteoksen välille", Vekka puuskahtaa.

Pirisen mielestä kyseessä on nykymaailman ongelma, joka kärjistyy internetissä, mutta ei oikeastaan vaikuta todelliseen elämään.

"En tiedä, mistä on tullut vallalle sellainen ajattelutapa, että kaikki on huijausta, kunnes toisin todistetaan. En tunne ketään joka tekisi musiikkia tai muuta taidetta jollain muulla motivaatiolla kuin siksi, että haluaa tehdä jotain ja se on omasta mielestä hyvää."

Seremoniaan on useissa lehtijutuissa ja arvosteluissa lyöty okkulttirockin leima. Löyhään genreen on liitetty hyvinkin erilaisia bändejä, jotka hakevat musiikilliset vaikutteensa 1960- ja 1970-luvulta ja viljelevät sanoituksissaan salatieteellisiä teemoja.

"Emme ole väittäneet koskaan olevamme kovia okkultisteja arkielämässä", Pirinen toteaa.

Seremonian sanoituksissa vilahtelee salatieteellistä kuvastoa, mutta Vekan mielestä rock-muusikot eivät ole okkultisteja.

"Jos joku on okkultisti, niin hän harrastaa okkultismia omassa kammiossaan sen sijaan, että huutaa: Â’Katsokaa minua, tein tällaisen biisinÂ’. Biisintekijät tekevät biisejä, okkultistit harrastavat okkultismia."

Vekan nuoruudessa okkultismi oli kiehtovaa, koska tietoa oli vaikeampi löytää kuin nykyisin. Mustaa Raamattua joutui metsästämään divareista vuosikausia, kun nykyään sen voi tilata netistä saman tien. Led Zeppelinin tapaisten bändien harrastamat okkulttiset viittaukset olivat kiehtovia, koska ne olivat kryptisiä.

"On paljon kiinnostavampaa, kun asioita ei hierota naamaan, että jumalauta, tämä on okkulttista! Ero on sama kuin pornossa ja erotiikassa."

Samuli Huttunen

Rautpohjan profeetta kääntää katseensa Neitsyt Marian puoleen

Vasikkavuoren juurella, Jyväskylän Rautpohjassa flunssainen Matti Pihl toivottaa tervetulleeksi kotiinsa. Lavalla hänet tunnetaan Profeettana, joka esiintyy Uusi Maailmanuskonto -yhtyeen kanssa.

Yhtyeen kolmas levy julkaistiin joulukuussa 2012. Levy kantaa synkältä kuulostavaa nimeä Saatanan Uusi Maailmanuskonto.

"Nyt kaduttaa jo vähän koko levyn nimi", Pihl huokaa.

Alun perin nimi oli kunnianosoitus Pihlin mielestä maailman parhaan bändin maailman parhaalle levylle, eli Black Sabbathin Sabbath Bloody Sabbathille.

"Toki minua kiehtoi se, että se on provosoiva nimi."

Ennen Uutta Maailmanuskontoa Pihl lauloi reggae-yhtye Laulurastaassa. Laulurastaan hajottua hän ei tehnyt musiikkia kahteen vuoteen.

"Rumpalimme, Helmi-levyjen Arwi Lind soitteli minulle niiden kahden vuoden aikana varmaan joka kuukausi, että älä lopeta musiikin tekoa, meidän täytyy perustaa bändi."

Lopulta Profeetta ja Uusi Maailmanuskonto perustettiin vuonna 2005. Alkuun yhtye oli akustinen. Eräissä treeneissä soittajat huomasivat treenikämpän nurkassa vanhat neuvostoliittolaiset sähkörummut ja lattialla lojuvat syntetisaattorit.

"Kokeilimme yhtä biisiä sillä laitteistolla ja päätimme, että vedämme kaikki biisit näin tästä lähtien."

Uuden Maailmanuskonnon kappaleet syntyvät improvisaatioiden pohjalta. Bändi sulkeutuu maailmalta pariksi päiväksi putkeen, soittaa tuntikausia ja nauhoittaa kaiken.

"Se on sellaista ihan levotonta. En osaa kuvailla Uuden Maailmanuskonnon musiikkia, olen sanonut aina vain, että se on rytmimusiikkia."

Hienointa musiikin teossa Pihlille on levyjen äänittäminen. Sanoituksia on pakko tehdä, jotta olisi jotain, mitä laulaa muiden soiton päälle. Kerran hän teki sanoituksia siten, että kirjoitti 200 sanaa ylös vihkoon, poimi vihkosta sanoja, laittoi niitä järjestykseen ja katsoi, mitä siitä tulee.

Pihl kuuntelee nykyään lähinnä samoja levyjä, joita kuunteli jo 7-vuotiaana, eli 1970- ja 1980-lukujen heavy metal -levyjä.

"Ostin juuri Dion Holy Diver -levyn, joka on ehkä minuun eniten vaikuttanut levy. Se oli ensimmäinen hevikasetti, jonka sain. Olen nyt kuunnellut sitä joka päivä."

Pihl on kehittänyt Uudelle Maailmanuskonnolle taustamytologian, jota heijastelee sanoituksissa.

Myyttisen kosmologian keskiössä ovat olennot nimeltä Valtiaat, jotka hallitsevat laajoja alueita avaruudessa. Avaruuden keskipisteessä on Valtiaiden Valtias, joka on valtuuttanut Valtiaat maailmankaikkeuden herroiksi. Kukaan ei tosin ole koskaan nähnyt Valtiaitten Valtiasta.

Valtiaiden alaisuudessa toimivat Profeetat, jotka pitävät huolta ihmisten maailmoista. Valtiaat ja Profeetat käyvät keskenään jatkuvia valtataisteluja.

"Emme ole kuitenkaan tehneet teemalevyä", Pihl sanoo. "Tarina toimisi parhaiten elokuvan muodossa, koska se on niin visuaalinen."

Rautpohja on itseoikeutetusti Profeetan maailman myyttinen näyttämö.

"Tuolla Vasikkavuoren alla on Profeetan maailman keskipiste", Pihl sanoo ja osoittaa ikkunan suuntaan.

Pihl vaikuttaa hiukan väsyneeltä Profeetan viittaan. Hänestä tuntuu, että mytologinen kikkailu alkaa tulla tiensä päähän.

"Haluaisin laulaa jostain oikeasta. Näyttää siltä, että seuraavalla levyllä laulan vain rakkaudesta", hän sanoo.

Tarkoittaako Pihl siis perinteisiä rakkauslauluja?

Ei. Hänelle radiossa soivat rakkauslaulut kertovat sadomasokistisesta ihmissuhdeviihteestä.

Hän nousee sohvalta ja hakee kirjahyllystä vaatimattomissa kehyksissä olevan pienen Neitsyt Marian kuvan.

"Neitsyt Maria on minun tyttöystäväni."

Kristitty Pihl ei ole, mutta hän tarkoittaa rakkautta niin kuin siitä Raamatun ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille kerrotaan.

"Rakkaus ei kadehdi, rakkaus ei etsi omaa etuaan, ja niin edelleen."

Pihl on kiinnostunut katolisen kirkon rituaaleista ja käy säännöllisen epäsäännöllisesti adoraatiossa.

"Olin aiemmin kiinnostunut idän uskonnoista. Vasta viime kuukausina olen saanut tietää, mitä kristinusko oikeasti on."

Hän ei silti voisi kääntyä kristityksi. Hänestä kirkon inkarnaatio-oppi, Jumalan tuleminen lihaksi, on hämmentävä.

"En ymmärrä, kuinka Jumala ja Jeesus voisivat olla sama asia. Miten se voi olla niin keskeinen juttu jollekin niin suurelle asialle kuin usko? Minusta se kuulostaa ihan joltain scifi-jutulta."

Samuli Huttunen

Viimeiset kilometrit matkalla Shambhalaan on kuljettava sisäänpäin

"Otin moraalisen vastuun, että en voi viedä ketään muuta tiettyihin maailmoihin", Sami Hynninen sanoo.

Hynninen on muusikko ja kuvataiteilija, joka tunnetaan yhtyeistä Reverend Bizarre, Spiritus Mortis ja The Puritan. Hynnisen kuvituksia on useiden levyjen, kuten Jex Thothin debyyttialbumin, kansissa.

"Reverend Bizarressa en halunnut muiden joutuvan osallisiksi tiettyihin asioihin. Tiesin, että The Puritanin soittajat voin viedä tietylle rajalle. Siinä lastenhuoneen verhot on vedetty auki. Opium Warlordsissa rajoja ei enää ole."

Maailma, josta Hynninen puhuu, on psykoosin ja yksityisen kauhun maailma. Hynnisellä todettiin vuonna 2002 kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hänellä on persoonan taso, joka on jopa yliherkkä ja liikuttuu kyyneliin asti hyvistä asioista. Sellaisista, niin kuin muisto kielojen keräämisestä metsässä lapsena äidin kanssa.

"Mutta sitten on kliinisen psykoosin maailman persoona, joka on täysin tunteeton ja kuin joku toinen ihminen. Sellainen, jota pelkään ja inhoan."

Hynnisen äänen väri muuttuu, ja voi melkein nähdä, kuinka kiiltävä varjo väreilee hänen kasvojensa poikki.

"Kun se ottaa vallan, tiedostan sen vaihdon aikana. Silloin haluan pois ja karata sieltä, mutta en pääse sitä koskaan pakoon, kun se tulee."

Opium Warlordsissa Hynninen soittaa lähes kaiken itse. Yhtyeen loppuvuodesta 2012 julkaistu toinen levy We Meditate Under the Pussy in the Sky on surrealistinen levy, jossa unenomaiset äänimaailmat vuorottelevat tarkkaan harkittujen hälyäänien ja raskaampien elementtien kanssa. Levyllä kuullaan aasialaisia perkussioita, ja kappaleiden Sxi-Meru ja Lament for the Builders of Khara Khoto nimet viittavat Aasiaan.

"Sxi-Meru on Kiinan versio maailmanpilarista tai -puusta. Shamanismin Ylinen ja Alinen ovat sama asia, samoin Meru-vuori. Kaikissa yhdistyy paikkaan, tilaan ja spirituaaliseen kiirastuleen liittyvä koetus ja päämäärä, sekä ihmisen ja maailman fysiologinen yhteys."

Meru-vuori on yhtä aikaa ihmisen sisällä ja ulkona. Tiibetinbuddhalaiset puhuvat Shambhalasta, maanalaisesta maailmasta, joka on yhtä aikaa todellinen ja spirituaalinen.

"Shambhalaan voi matkustaa vain fyysisesti ja ainoastaan henkisesti. Tiibetiläisissä teksteissä ensimmäiset sata kilometriä kävellään. Jalat hajoavat, mutta sitten pääsee tilaan, jossa voi matkustaa ainoastaan henkisesti."

Ajatus on sama kuin kvanttifysiikassa, jossa hiukkanen voi yhtä aikaa olla kahdessa paikassa.

"Ainoa keino päästä Shambhalaan on ymmärtää, että ihmisen mikrokosmos on sama kuin makrokosmos. Ymmärtää, että olet koko ajan kaikki se, mitä ympärilläsi on."

Länsimaissa suurin osa ihmisistä on kiinni materiassa.

"Ihmiset tekevät hirveästi kuluttavaa työtä. Sitten he sanovat, että elämä on päin vittua. Niin on, mutta turhista syistä - sinä voisit olla onnellinen."

On helpompi olla maailmassa, joka on ollut aina, kuin että ihmiselle yhtäkkiä sanotaan, että mikään tuossa maailmassa ei pidä paikkaansa.

"Mikään niistä haluista, jotka luodaan sillä, että nyt on tullut uusi kännykkämalli, ei ole totta. Kapitalistinen rakenne on demiurgin, Vanhan Testamentin jumalan maailma, jossa jokainen on orja. Sitten Jeesus Nasaretilainen - ei Jeesus Kristus - sanoo, että katko kahleesi ja mene mielesi sisään."

Hynniselle jumalan käsite on se, että jumala on kaikkea muuta kuin mitä ihminen on. Jumala, joka voi ajatella ihmisen, ei ole enää jumala, koska siinä on jotain inhimillistä. Kirkot ja papit, jotka sanovat, että "jumala haluaa näin", palvovat luojajumalaa, jota varhaiskristityt gnostilaiset kutsuivat demiurgiksi.

"Se, mitä Jeesuksen nimiin on laitettu Uudessa Testamentissa, kertoo täysin selvästi jumalasta, joka on fariseusten jumalan toisella puolen,
Valontuojasta eli Luciferista, ja kapinan jumalasta: Â’En ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekanÂ’. Lucifer on todellinen jumala. Androgyyninen Lucifer, joka on runouden ja kaiken lähtökohta."

Jeesus ei kertonut väkivallasta, vaan siitä, että katkotaan kahleet patriarkaaliseen, ummehtuneeseen, vanhoilliseen maailmaan. Maailmaan, jossa pelätään sitä, että jos Maria Magdalena pyhitetään, kaikki portit aukeavat.

"Raamatusta jätettiin pois Marian ja Juudaksen evankeliumit. Kaikki se, joka kertoo siitä, että nainen on yhtä tärkeä kuin mies, tai siitä, että Juudas ei pettänyt Jeesusta."

Raamatusta luotiin kirja, jolla saadaan ihmiset kääntämään toinen poski.

"Tehkää sitä työtä nyt siellä, ja sitten teille heitetään vähän lihanpaloja. Okkultismi on nimenomaan sen kääntöpiiri. Sen takia Martti Luther varoitti noitavoimista, koska ne vievät kohti totuutta."

Okkultismin lähtökohta on se, että jokin on kätketty luonnollisesti, koska sitä on niin vaikea ymmärtää, tai poliittisista syistä tai siksi, että se on vaarallista. Okkultismi on tietoa, ei tunnetta.

"Okkultismin ytimen pitäisi olla aina sisäänpäin katsominen. Niille, jotka lähtevät sille tielle, matka on yhtä pitkä kuin matka Shambhalaan."

Samuli Huttunen