Yötön yö

Kun Simo Lehtinen oli armeijassa, hänen tupakaverinsa teki itsemurhan. Se pisti varusmiehen maailman sekaisin. Kahden seuraavan viikon aikana alokas Lehtinen nukkui yhteensä tunnin.

"Olin ihmisraunio. Tiesin, että olen väsynyt, mutta en vain saanut nukuttua. Päivisin en pysynyt tolpillani."

Lehtinen haki apua, mutta armeijassa prosessi eteni hitaasti.

"Varusmiehistä 95 prosenttia valehtelee saadakseen vapautusta palveluksesta. Oli vaikea selittää uskottavasti, että jalkani eivät kanna."

Tilkassa Lehtisen tilanne ymmärrettiin. Toipumisperiodin aikana hän käytti ensimmäistä kertaa nukahtamislääkkeitä. Puolustusvoimat ehdotti väsyneelle alokkaalle lykkäystä, mutta lopulta hän sai vapautuksen koko varusmiespalveluksesta.

"Rytmi löytyi muutaman kuukauden kotona toipumisen jälkeen. Kun elämä oli taas balanssissa, unohdin ottaa lääkkeet."

Lehtinen haukottelee. Tänäänkään lääkkeitä ei tarvita. Ei, vaikka juuri loppunut putkiremontti pakottaa nukkumaan eri paikassa kuin yleensä. Asunto on remontista sekaisin, mutta asukkaan mieli tuntuu tasapainoiselta. Mikään ei vaivaa niin, että uni jättäisi tulematta.

Ensimmäisen unettomuuskokemuksensa jälkeen Simo Lehtinen ymmärsi taipumuksensa. Hän ei kuitenkaan ole valvoessaan yksin. Jopa 12 prosenttia suomalaisista kärsii unettomuudesta. Jokainen menettää yöunensa joskus, mutta yli kaksi viikkoa kestänyt vaiva voidaan diagnosoida lyhytkestoiseksi unettomuudeksi. Siitä kärsii jo joka kolmas.

Aina taustalle ei tarvita stressaavaa tilannetta. Lehtinen valvoo myös ilman loogista selitystä.

"En usko esimerkiksi kuun vaikuttavan uneen. Naurattaa, että jälkeen päin usein huomaan täysikuun osuneen unettomille öilleni."

Tänäkin iltana on täysikuu. Se paistaa ikkunasta niin kirkkaasti, että pelkästään valon luulisi häiritsevän nukkujaa. Lehtinen tietää, ettei se haittaa. Hänen strategiansa valojen kanssa on tarkka.

"Näytöt ja ruudut rasittavat silmiä, mutta virkistävät mieltä. Kuunvaloa lukuun ottamatta huoneessa täytyy olla täysin pimeää, jos yritän saada unta."

Unettomina öinä avuksi tulee sininen yövalo, 15-wattinen. Sen hämyssä näkee kävellä makuuhuoneesta jääkaapille ilman, että täytyy sytyttää liian kirkasta kattolamppua.

Ulkoilma väsyttää, sanotaan. Öiset kävelylenkit ulkoilmassa eivät kuitenkaan kuulu Lehtisen unenmetsästystaktiikkaan. Töitä voisi tehdä, mutta se olisi puolitehoista.

Työnantajan suhtautuminen merkitsee unettomuudesta kärsivälle paljon. Vielä 1990-luvulla luultiin, että unettomuuden taustalla on aina jokin mielenterveyden häiriö. Viime vuosina krooninen unettomuus on saanut paljon mediatilaa, ja monet julkisuuden henkilöt ovat myöntäneet valvovansa öitä säännöllisesti. Ilmapiirin parantuminen madaltaa kynnystä kertoa ongelmasta työnantajalle ja hakeutua hoitoon.

Suuret elämänmuutokset aiheuttavat usein ensimmäisen unettomuuskokemuksen. Tila kroonistuu, kun unetonta yötä alkaa pelätä. Pahimmassa tapauksessa nukahtaminen onnistuu enää vain lääkkeillä, ja jos niihin jää koukkuun, taustalla ollut kriisi jää hoitamatta.

Unilääkkeitä määrätään helposti, mutta ne auttavatkin hyvin. Huonoina unikausinaan Lehtinen saattoi mennä lääkärille ja sanoa tarkasti, mitä merkkiä nukahtamislääkkeitä haluaa.

"Lääkäri katsoi minua kuin jotain narkkaria, mutta sain tarvitsemani."

Pelkällä kemialla ei saada aikaiseksi tarvittavaa lepoa. Yksi vaihtoehto perinteisille unilääkkeille on melatoniini, joka ei aiheuta riippuvuutta. Silti paras tulos unettomuuden hoidossa saavutetaan kognitiivisella terapialla, jossa käydään läpi unensaannin tekniikoita ja mahdollisia taustalla vaikuttavia syitä. Syytä ei edes tarvitse löytää - ilman selkeää syytäkin voidaan päästä poistamaan ne tekijät, jotka ylläpitävät ongelmaa.

Lehtisen unirytmi on onneksi löytynyt luonnollisin keinoin. Väsymyksen huomaa silmistä, jotka alkavat painua väkisin kiinni jo ennen puolta yötä. Kuu saa helottaa ikkunan takana rauhassa, ja jääkaappi pysyy tänä yönä suljettuna.

Unettomuuden voi oppia

Unihoitaja Anne Huutoniemi on huolissaan kulttuurista, jossa iltaisin pidetään yhteyttä ystäviin omasta sängystä käsin. Kännyköiden ja läppäreiden näprääminen sängyssä ei ainakaan paranna unihäiriöistä kansaa.

"Kulttuurimme ylläpitää iltapainotteista elämää ja mahdollistaa vinksahtaneet unirytmit", Huutoniemi sanoo.

Jos unirytmi kääntyy, elimistö tottuu siihen. Aineenvaihdunta alkaa tukea uutta rytmiä, jolloin normaaliin on enää vaikea palata.

Myös sosiaalinen oppiminen voi aiheuttaa unettomuutta. Jos aviopuoliso valvoo, tulee itsekin valvottua. Elimistö oppii olemaan erittämättä nukahtamishormonia oikeaan aikaan, jolloin kierre on valmis.