Sairaus ottaa mittaa naisista

Sanotaan, että synnytyssairaala on samanlainen paikka naisille kuin armeija miehille. Erilaisilla taustoilla varustetut ihmiset joutuvat samanlaisissa vaatteissa nukkumaan samaan huoneeseen.

Komediateatterin Lumikit-esityksessä päästään lähelle tätä, sillä tapahtumapaikkana on naistentautien osasto. Kuutta lääkärin tuomiota odottavaa naista yhdistävät menneisyyden kipeät muistot, joista selviäminen hämmästyttää heitä itseäänkin.

Ensimmäinen puoliaika tuntuu siltä, kuin olisi puolitutun sukulaisen sairaalavuoteen äärellä: pois ei kehtaa heti lähteä, mutta vaivaantunut tunnelma saa toivomaan, että joku armahtaisi kertomalla
vierailuajan päättyneen.

Valintamyymälän Maire (Tuija Vuolle) vie suurimman tilan rempseydellään, mutta parempi niin, sillä ilman häntä mitään ei tapahtuisi. Jaarittelussa ei ole tarvittavaa tunnetta korvaamaan toiminnan puutetta lavalla.

Väliajan jälkeen naisen hedelmällisyyden ihanuus ja kauheus nousevat vahvoiksi teemoiksi. Toiveikkuus elämää kohtaan ja kuolemanpelko seilaavat edestakaisin osastolla makaavien naisten (Anu Raipia, Emilia Pokkinen, Heidi Jakobsson, Helena Puska, Reetta Hyyryläinen) puheissa. Liisa Roine tuntuu saavan eniten irti hahmostaan. Roineen varautunut kemikaalikauppias on aidoimmillaan haaveillessaan sellaisista ruoista, mitä osaston iltapalalla ei tarjoilla.

Liisamaija Laaksonen käsikirjoitti esityksen alunperin tv:lle vuonna 1986. Heikki Vihisen ohjaus ei käytä hyväkseen kaikkia tekstin tuomia mahdollisuuksia. Vakavaan aiheeseen ei synny kosketuspintaa naurun eikä itkunkaan kautta. Kukkakaalin kokoiset kasvaimet alkavat katsojankin mielestä tuntua vain naisten vaivoilta.

Lumikit, ohjaus: Heikki Vihinen, käsikirjoitus: Liisamaija Laaksonen, rooleissa: Tuija Vuolle, Liisa Roine, Anu Raipia, Emilia Pokkinen, Heidi Jakobsson, Helena Puska ja Reetta Hyyryläinen

**

Sanna-Kaisa Lähdeaho