Ruumis ei ole vain mätänevää lihaa

Mitä ajattelet, kun ajattelet ruumista? Kenties kuollutta ihmistä, rikoksen uhria, arkkuun aseteltua olentoa?

Elävän kirjallisuuden festivaalilla voit laajentaa käsitystäsi. Festivaalin tuottajille Piita Kiviaholle ja Anu Luomalle ruumis on kiehtova teema täynnä kirjallisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.

"Toivon, että ohjelmasta välittyy meidän monipuolinen käsityksemme ruumiista: se on paitsi mätänevää lihaa, myös esteettinen juttu, työväline ja temppeli", Kiviaho kuvailee.

Ohjelmassa on keskusteluja esimerkiksi otsikoilla “Kovankaunis miesruumis", “Överiä, tasotonta ja kuvottavaa" ja “Keholla ja kehosta kirjoittaen". Keskustelujen lisäksi tarjolla on muun muassa työpajoja, kirjallisuus- ja kriitikkopalkintoja, performansseja ja lyhytnäytelmää.

Festivaalille on haalittu kiinnostava kattaus valtakunnallisesti tunnettuja puhujia - sellaisia kuin kirjailijat Leena Parkkinen, rap-artisti Linda-Maria Roine eli Mercedes Bentso ja laulaja-lauluntekijä Joose Keskitalo. Myös paikallista väriä on mukana runsaasti.

Piita Kiviaho nostaa suosikeikseen keskustelut miesruumiin estetiikasta ja kehon merkityksestä kirjoittajalle. Ensimmäisessä puhutaan homoerotiikan iloista ja tabuista, ja luvassa on pieni videonäytös, kun Tom of Finland -elokuvan tekijät esittävät pätkän tulevasta teoksestaan. Jälkimmäisessä taas kysytään kirjoittamisen ammattilaisilta, onko kirjoittaminen ruumiillista työtä ja onko kehosta siinä enemmän haittaa vai hyötyä.

Festivaalia tuottaessaan Piita Kiviaho ja Anu Luoma ovat pohtineet kehon merkitystä sekä abstraktilla että konkreettisella tasolla.

"Ruumis on minulle se välttämättömyys, joka pitää kaiken koossa ja mahdollistaa jokapäiväisen toimintani", sanoo Luoma.

“Ruumiillisuus merkitsee myös tietoisuutta ajan kulumisesta. Ruumiista näemme eletyn elämän jäljet."

Kiviaholle ruumiillisuus on niin henkilökohtaista, julkista kuin poliittistakin.

“Minulle ruumiillisuus tarkoittaa ehkä vielä useampia asioita kuin festivaalin ohjelmassa on mahdollista tuoda esille. Se on yhtä lailla älyllistä flowÂ’ta kuin syömistä tai pussailuakin. Ruumis on esillä ja piilossa samaan aikaan."

Tuottajina Kiviaho ja Luoma ovat tehneet melkoisen määrän istumatyötä tietokoneen ääressä: koordinaattorin tehtävistä vastaava Kiviaho tapahtuman sisältöä suunnitellen ja rakentaen, viestinnästä vastaava Luoma esimerkiksi tiedotteita lähetellen ja nettisivuja päivittäen. Ruumis on ollut työssä läsnä.

"Olen huomannut hihkuvani ja hyppiväni kattoon, kun joku kiinnostava esiintyjä tai ohjelmanumero on varmistunut. Punastelen ja kimitän", Kiviaho kuvailee. Hän on tehnyt ajatustyötä myös Pyynikillä ja Arboretumissa juostessaan. Moni festivaaliin liittyvä idea on syntynyt juuri kehoa rääkätessä.

Luoma kertoo työn onnistumisten ja epäonnistumisten ilmenevän ruumiillisesti.

“Jännitys ja hermostuminen saavat kainalot kostumaan, kun taas positiiviset asiat nostattavat tahattomasti hymyn huulille ja saavat vireystilan nousemaan."

Tuottajat toivovat festivaalin herättävän osallistujissa uusia ajatuksia, tunteita ja ehkä fyysisiäkin reaktioita.

“Hienoa, jos saamme herätettyä sellaisia ajatuksia, jotka nousevat mieleen vielä seuraavanakin päivänä", muotoilee Luoma ja jättää yleisölle vapaat kädet tulkintojen tekemiseen.

“Aina parempi, jos joku ta­juaa aivan uusia ulottuvuuksia - jotakin, mitä me emme keksineet ajatella", Kiviaho huomauttaa.

Noora Vaarala, teksti

Aino Heikkonen, kuva

Elävän kirjallisuuden festivaali Työväenmuseo Werstaalla 15. helmikuuta. Festivaalin ohjelma: www.ekf.fi