Lopullinen totuus: Perustili ja hyvinvointivaltio 2.0

Miten hyvinvointivaltiosta tuli huonosti toimiva raha-automaatti? Miksei pieni- tai keskipalkkaista työtä kannata sen enempää ottaa vastaan kuin teettääkään?

Koska se juuri on sosiaalipolitiikan idea! Tai siis oli. Aina, kun puhutaan sosiaalipolitiikasta, palataan Pekka Kuusen 1960-luvun sosiaalipolitiikkaan. Kuusi oli huolissaan siitä, että Suomi hukkaa voimavarojaan huonosti tuottavaan työhön ja auringonlaskun elinkeinoihin. Ihmiset piti saada pois pienipalkkaisesta työstä hyville palkoille, nousevaan teollisuuteen.

Teollisuuden osuus Suomen elinkeinorakenteesta on enää vajaa viidennes, ja yli puolet arvonlisästä tapahtuu palveluelinkeinoissa. Palvelut tehdään ihmiseltä toiselle, kohtaaminen kerrallaan. Työsuhteet eivät välttämättä ole vakinaisia tai pitkiä, ja työtä on silloin, kun on asiakkaita. Jokapäiväinen leipä pitää ansaita kerta ja keikka kerrallaan.

Työttömyys ei ole kerran uraan osuva poikkeustilanne, vaan yhä useammalle - koulutetullekin - pysyvä olotila, jota voi paikata satunnaisella työnteolla.

Toisin kuin nykyinen sosiaaliturva, perustili on rakennettu nykymaailman haasteisiin. Perustili pitää kirjaa yksilön elämän aikana maksamista maksuista ja vastaanottamista etuuksista. Jokaisen työkykyisen ja täysi-ikäisen Suomessa asuvan kansalaisen etuudet veloitetaan omalta, henkilökohtaiselta perustililtä.

Perustili ei kysy, syyllistä tai peri takaisin, vaan se tarjoaa perustoimeentulon, kun sitä tarvitsee. Perustilille voi säästää, sen avulla voi ostaa palveluita ja se kannustaa ottamaan duunia vastaan. Jos tilin saldo ei riitä, valtio lainaa tarvittavan määrän. Jos tilin saldo on plussalla elämän ehtoopuolella, tilinomistaja saa summan itselleen. Miinussaldo annetaan anteeksi.

Nyt mietitte varmaan, että perustili romuttaa koko solidaarisen tulonsiirtopolitiikan. Ei romuta. Nykyisessä sosiaaliturvassa suuri osa tulonsiirroista tapahtuu yksilön elinkaaren sisällä - häneltä itseltä itselleen - eikä niinkään ihmisten välillä. Se ei ole tehokasta ja kannustaa kielteisiin valintoihin.

Miettikää opiskelijaa, joka joutuu kesätöidensä takia tilittämään opintorahat takaisin Kelalle tai työtöntä, jonka ei kannata ottaa lyhyttä oman alansa työkeikkaa vastaan. Tai sitä 29-vuotiasta pienen lapsen isää, joka ei muun työn ohessa uskalla edes kokeilla yrittämistä, ettei vaaranna koko perheensä toimeentuloa.

Perustilimallin tavoitteena on saada hyvätuloiset ihmiset maksamaan itse työttömyysturvansa ja ohjata sosiaaliset tulonsiirrot ensisijaisesti vain niille, joilla on pienet tulot koko elämänsä aikana. Kaikkia ihmisten itselleen maksamia tulonsiirtoja ei enää kierrätettäisi julkisyhteisöjen kautta.

Perustili soveltaa "progressiivisen holhouksen" periaatetta. Se tarkoittaa sitä, että normaali työkykyinen ihminen on paras arvioimaan tuen tarpeensa itse. Jos toimettomuus on väliaikaista, lomakkeiden täyttäminen, tuen odottaminen ja mahdollinen tuen palauttaminen lisäävät yksilötasolla ahdinkoa ja kansantalouden tasolla byrokratiaa.

Tililtä nostoja rajoitettaisiin enemmän, jos tilin saldo olisi alhainen tai se vähenisi nopeasti. Rajoittaminen ei tarkoita sitä, että yksilö jätettäisiin heitteille, vaan sitä, että ihmisiä autettaisiin myös muuten kuin taloudellisesti silloin, kun siihen on tarvetta.

Perustili lähtee ajatuksesta, että ihmisiä motivoi työmarkkinoille ensisijaisesti oma tahto - jonka taustalla on toimeentulon tarve tai ammatillinen into - eivätkä keinotekoiset työllistämistoimet.

Elina Lepomäki

Kirjoittaja on ajatuspaja Liberan tutkimusjohtaja.