Tm on arkistosivu.
Voit siirty Aviisin uudelle sivustolle tst.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Münchenistä Torinoon 34 vuodessa

Olympialaiset ovat aina tiukka rypistys Voitto ”Vode” Liukkoselle

Aina matkalla. Tamperelaisella selostajalegendalla on edessään jo 18. olympialaiset. Kuva: Pekka Ruissalo
Aina matkalla. Tamperelaisella selostajalegendalla on edessään jo 18. olympialaiset. Kuva: Pekka Ruissalo

Takana kolme vuosikymmentä tv-työtä, josta kuusi vuotta ulkomaan työpäiviä. Edessä 18. olympialaiset. Luvassa 20-tuntisia työpäiviä ja vajaan kolmen viikon aikana viisitoista tuntia suoraa lähetystä.

Puhumme suomalaisen tv-urheilun todellisesta konkarista, emeritusselostaja Voitto "Vode" Liukkosesta. Eläkepäiviään Tampereella viettävä Liukkonen lähtee Torinon olympialaisiin hoitamaan curlingselostukset.

Münchenin kesäolympialaisissa vuonna 1972 debytoinut "Vode" sanoo, että työ on muuttunut ajan kuluessa täysin.

"Münchenistä kaikki muu kuin yleisurheilu näytettiin Suomessa lyhyinä koosteina. Tapahtumat selostettiin kansainvälisestä tv-keskuksesta ja ohjelmien ajolistat muuttuivat pahimmillaan hyvin nopeasti. Taustatyön tekeminen oli täten turhaa, joten virheitä sattui väkisinkin", Liukkonen muistelee.

Torinossa työ on aivan toisenlaista. Yleisradio lähettää kisoista analogisella ja digipuolella kaikkiaan noin 300 tuntia ohjelmaa, josta leijonanosa on suoraa lähetystä. Päivät venyvät pitkiksi.

"Curlingottelut pelataan Pinerolossa, joka sijaitsee 40 kilometriä Torinosta. Jos päivään kuuluvat sekä aamu- että iltaottelut, on herätys aamukuudelta. Kymmeneltä alkavat ensimmäiset ottelut, joiden jälkeen syödään jotain ja aletaan valmistautua päivä- ja iltaotteluihin. Nukkumassa ollaan puolen yön jälkeen, eli päivät ovat raskaita", Liukkonen kertoo selostajan arjesta.

Jaksamista helpottaa käytäntö, että toimittajille koitetaan järjestää viikossa yksi vapaapäivä. Sairastapauksissa auttaa joukkueen lääkäri.

"Salt Lake Cityssä 2002 kärsin kurkkukivusta, ja erään selostuspäivän aamuna kurkku oli todella kipeä. Onneksi sinä päivänä curlingissa kilpailtiin vain illalla, ja ehdin päivällä käydä hakemassa lääkkeitä.Lähetys alkoi seitsemältä ja ohjaaja Markku Jylhäsalo totesi, että kahdeksalta kyllä huomasi, että lääkkeet alkoivat purra", Liukkonen nauraa.

Kuva meni,
mutta ääni säilyi

Liukkosen ääni on tullut nuoremmille tutuksi hyvin myös Se on siinä -urheiluhupailun lopputekstien yhteydessä.

Monet ovat arvelleet, että fraasi "no niin, nyt meiltä meni kuva - toivottavasti kohta menee äänikin" on perua jostain selostuksesta. Tämä ei aivan pidä paikkaansa.

"Vuonna 1978 pelattiin jalkapallon MM-kisat Argentiinassa, ja pääselostaja Anssi Kukkonen oli ilmoittanut jo hyvissä ajoin etukäteen, ettei pysty tiettyä alkusarjan ottelua selostamaan. Niinpä selostin sen Tohlopista. Ensimmäisellä puoliajalla kuvayhteys katkesi kolme kertaa, eikä selostuksesta tahtonut tulla mitään. Lopulta suutuin ja ärähdin lähetyksessä, että toivottavasti ääniyhteyskin katkeaisi ettei tarvitse selostaa", Liukkonen muistelee.

Myöhemmin Jukka Rönkä ja Antero Mertaranta muistivat kyseisen tapahtuman, ja etsivät kyseistä fraasia Yleisradion nauha-arkistosta.

Sanatarkasti noin ei kuitenkaan lähetyksessä sanottu, joten Liukkonen kävi sittemmin nauhoittamassa fraasin Se on siinä -ohjelman käyttöä varten.

Tutuin Liukkosen tavaramerkeistä on selostuksen päätteeksi kuultu "näihin kuviin, näihin tunnelmiin".

"Lopulta liimasin lauseen selostuskopin seinään, että näin et ainakaan sano."

Hauska tapaus muistuu mieleen myös eräästä Holmenkollenin mäkikilpailusta, jota Matti Nykänen johti ylivoimaisesti. Liukkonen totesi tilanteesta innostuttuaan lähetyksessä, että "voitto alkaa olla kohta selvä."

"Pasilan päästä todettiin korvanappiin, että pitikö se koko kansalle mennä kertomaan."

Pertti Karppisen
olympiavoitto liikutti

"Vode" on selostanut urallaan yhdeksän suomalaista olympiavoittoa. Näistä tärkeimmäksi nousee Pertti Karppisen kolmas kultamitali miesten yksikkösoudussa Los Angelesissa vuonna 1984.

"Olin seurannut Karppisen uraa jo pitkään ja tehnyt miehestä henkilökuvan vuonna 1975 jo ennen Montrealin kesäolympialaisia. Meistä oli tullut hyvät kaverit, joten finaali jännitti toden teolla", Liukkonen muistelee.

"Finaalin jälkeen lähetys siirtyi yleisurheiluun, kunnes hetken kuluttua tuli palkintojenjaon vuoro ja lähetys siirtyi takaisin. Ohjaaja huusi korvanappiin että selosta, olet lähetyksessä, mutta en pystynyt liikutukseltani sanomaan mitään puoleen minuuttiin. Tuo on ainoa kerta, jolloin olen itkenyt selostushommissa", Liukkonen kertoo.

66 vuotta heinäkuussa täyttävä Liukkonen sanoo, että hänellä ei ole enää ambitioita olympialaisten osalta. Torinoon mies lähti kuitenkin pyydettäessä.

"Aikoinaanhan selostajien kokenut kaarti suhtautui vähän penseästi siihen, että olympialaisiin lähetetään ensikertalaisia. Varmasti nytkin minua pyydettiin mukaan pitkän arvokisakokemuksen johdosta, mutta jatkossa nuorempi kaarti saa nousta esiin."

"Kun lähetyksiä tulee niin analogiselta kuin digitaaliseltakin puolelta, niin tekijöitä tarvitaan", Liukkonen muistuttaa.

Emeritusselostaja viettää nyt mielellään eläkepäiviä Tampereella. Miehellä ei ole ikävä aikoja, jolloin hänelle kertyi 150-180 matkapäivää vuodessa kaikkiaan kolmen vuosikymmenen ajan.

"En ole koskaan kokenut työtäni niin merkittäväksi, että olisin halunnut tehdä itsestäni numeroa. Parhaan luonnehdinnan työstä antoi tyttäreni ala-asteella", Liukkonen kertoo.

"Tunnilla käytiin läpi vanhempien ammatteja. Opettaja lähti selvittämään asiaa niin, että kaikki varmaan tietävätkin, että Riikan isä selosti eilen alppihiihtoa tv:ssä. Riikka alkoi itkeä ja totesi tähän, että ’ei mun isi tee sen kummempaa työtä kuin muutkaan isit’. Se on edelleen paras luonnehdinta, mikä työstäni on annettu."

Pekka Ruissalo

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Tyt kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitteriss
Tampereen yliopisto