Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Jumala loi ihmisen, ihminen ajoi Jumalan eläkkeelle

Erik Wahlström kirjoitti Jumalasta ihmisen kuvan

Erik Wahlström: Jumala (Gud). Suomennos Leena Vallisaari. Schildts Kustannus 2006.


Siellä täällä on jo ehditty pohtia, voisiko Erik Wahlströmiä syyttää jumalanpilkasta, jos laki sen vielä mahdollistaisi.

Wahlström on kuvannut kirjassaan Jumalan, joka vaatii isää uhraamaan itselleen oman poikansa, joka alistaa poikansa kidutukselle rakkauttaan julistaakseen ja joka tuhoaa muutamaa suosikkiaan lukuunottamatta koko luomansa ihmiskunnan, kun ei ole heihin tyytyväinen.

Jumalan oikuissa ei sinänsä liene kenellekään mitään uutta, mutta siitä miten Wahlström tämän kuvaa, saattaa joku uskonmies tai
-nainen hermostuakin.

Wahlström ei harrasta kirjassaan mystiikkaa tai eksegetiikkaa. Jumala on mies nimeltä Jumala ja maailma syntyi alkuräjähdyksessä hänen hiveltyään itseään.

"Suunnattoman kuuma siemen syöksyi ulos esinahan lepatuksesta väristen.

Kaikkeuden rajat sinkosivat irti toisistaan. Avaruus pakeni luojaansa."

Aadamin hän loi omaksi kuvakseen, mutta siihen yhtäläisyydet jäivätkin. Aadam on välinpitämätön ja viaton eikä tunne himoa tai inhoa mitään kohtaan. Eevan alaston vartalokaan ei kiinnosta tarpeeksi usein, että Jumala saisi lisää alamaisia maan päälle. Taivaassa enkeleitä on liiankin kanssa. Aina välillä joku siipirukka tosin tussahtaa olemattomiin, kun arkkienkeli Mikael testaa uusia aseitaan.

Wahlström käy Raamatun tärkeimmät kertomukset läpi kronologisesti ja tulkitsee niitä kirjaimellisesti kuin piru konsanaan. Ratkaisu ei silti tunnu näsäviisaalta tai kaunaiselta. Raamattu on selvinnyt yllättävän vähällä kritiikillä ollakseen maailmanhistorian vaikutusvaltaisin kirja.

Etenkin Vanha testamentti joutuu Wahlströmin käsittelyssä koville. Sääliksi käy Jumalan valittua kansaa juutalaisia, joiden ympärileikkaamiseen Jumala keskittyy patologisen intohimon vallassa. Yhtään helpommalla eivät pääse Abraham ja Mooses, Jumalan yhteyshenkilöt maan päällä.

Jumalan kuvaaminen oikuttelevana nuorena miehenä tuntuu aluksi hyvältä idealta, hauskalta ainakin. Suomestakin löytyy yhä niin paljon ihmisiä, jotka ottavat Raamatun kirjaimellisesti, että on myös täysin perusteltua kirjoittaa nykykielellä pyhän kirjan hirvitykset julki.

Idea tulee kuitenkin aika pian selväksi, ja vastaavia esimerkkejä pystyisi keksimään ilman Wahlströmin apuakin.

Sitten kirja saa kuitenkin uuden käänteen. Jumala aikuistuu ja monet särmät hioutuvat. Itsekeskeisyys, naisten vähättely ja esinahkojen keräilyvimma laantuu ja Jumala alkaa pohtia isänrakkautta. Niinpä hän hankkii itselleen pojan, Jeesuksen, ja lähettää tämän maan päälle ristiinnaulittavaksi osoituksena uusista, lempeämmistä tunteistaan.

Kuvaamalla Jumalan aikuistuvana ja lopulta vanhenevana miehenä Wahlström kertoo samalla myös ihmiskunnan tarinaa.

Jumala ei enää Jobin koettelun jälkeen itse puhu ihmisille, mutta se ei estä ihmisiä puhumasta Jumalalle. Jumala teki ihmisestä oman kuvansa, ja varttuessaan ihminen alkaa tehdä Jumalasta omaansa.

Vähitellen Jumala joutuu huomaamaan, että ihmiset vaativat häneltä enemmän kuin mihin hän pystyy. Hän ei enää halua ilmaista tyytymättömyyttään tuhoamalla koko kansaansa vedenpaisumuksessa, mutta samalla hän tajuaa, että
jollei valta ole mielivaltaista, se ei ole valtaa ensinkään.

Syntien anteeksiantoa pohtiessaan Luther ja kumppanit tekevät Jumalasta armahdusautomaatin, jolla itsellään on asiaan hyvin vähän sanottavaa.

Lopulta kehitys johtaa Nietzscheen, joka toteaa Jumalan olevan kuollut. Näin ei tietenkään ole, mutta Jumala päättää silti vetäytyä vetovastuusta ja jättää homman Jeesuksen vastuulle. Tässä vaiheessa hän on jo väsynyt vanha mies, joka pyytää kutsumaan itseään tuttavallisesti Jumpuksi. Se sopii Jesselle, Raksulle, Riksulle ja Miksulle.

Wahlström on itse vastannut jumalanpilkkaspekulaatioihin sanomalla, että sellaista ei voi pilkata, mihin ei usko. Kaikesta mieli- ja väkivaltaisesta oikuttelusta huolimatta Wahlström tuntuu silti ajattelevan Jumalasta aika lämpimästi. Ainakin oman kirjansa Jumppu-jumalasta.


Tuomo Tamminen
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto