Myytti kirjailijasta nimeltä Waltari

Mika Waltari ei aikaillut: hän tuli julkisuuteen runoilijana 1926 ollessaan vielä 17-vuotias eikä lopettanut karmivaa kirjoitustahtiaan kuin vasta vanhoilla päivillään kirjoitettuaan 37 romaania, satoja lehtiartikkeleita, tietokirjoja, novellikokoelmia, ja runoja, näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia. Näiden joukossa on Suomen kansainvälisesti tunnetuin romaani, Sinuhe egyptiläinen.

Panu Rajalan teos tulvii mielenkiintoisia yksityiskohtia Waltarin työmoraalista ja kirjoitusnopeudesta. Muun ohella Waltari ehti toimia teatterikriitikkona ja monesti ensi-illan jälkeen hän paineli smokissaan lehden toimitukseen kirjoittamaan näytelmän arvion siten, että se ehti vielä seuraavan aamun lehteen. Toimituksesta Waltari jatkoi ensi-iltajuhliin, joita hänen vaimonsa Marjatta järjesti teatteriväelle. Kun juhlat venyivät aamuun ja lehti kolahti luukusta, voitiin vielä samoilla silmillä katsoa, mitä Waltari oli näytelmästä ollut mieltä.

Historialliset romaanitkin syntyivät nopeasti, mutta vaativat huolellisen valmistautumisen. Taustatyön, hämmästyttävän omaksumis- ja keskittymiskyvyn lisäksi Waltarin kirjoitusprosessiin näyttäisi liittyvän jotain mystistä. Tunnettu on myytti siitä, että hän kirjoitti romaanin vuosituhansien takaisesta Egyptistä suomalaisessa ullakkohuoneessa. Tähän päivään mennessä kirjasta ei ole löytynyt yhtään merkittävää historiallista virhettä.

Unio Mystica esittää myytin miehestä, jonka elämä on kirjoittamista ja kaikki sen ulkopuolinen kirjoittamiseen valmistautumista. Kirjoittaminen taas oli aina jonkin uuden tavoittelua, jatkuvaa ristivetoa maan ja taivaan välillä. Unio Mystica tarkoittaa ihmisen ja jumalan välistä yhteyttä, jota
Waltari näyttää etsineen koko elämänsä.

Rajalan teos on huolellista työtä. Se kuljettaa lukijan läpi valtavan teosmassan ja vaiherikkaan elämän vaivatta. Samalla piirtyy kuva suomalaisesta kirjallisuuskeskustelusta 20-luvulta 70-luvulle.

Matti Kangaskoski

Panu Rajala: Unio Mystica. Mika Waltarin elämä ja teokset. 832 s. WSOY 2008