Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Homot ja lestadiolaiset pitävät toisilleen seuraa kaapissa

Seksuaalivähemmistöjen oikeuksista yliopistolla keskustellaan 2000-luvun kaapit -tapahtumassa. Panelistit kertovat, mitä he ovat hävenneet.

Tamyn yhdenvertaisuusvastaava Pieta Hyvärinen näyttää, kuinka kaapista tullaan.
Tamyn yhdenvertaisuusvastaava Pieta Hyvärinen näyttää, kuinka kaapista tullaan.

Aviisi kysyi panelisteilta etukäteen kaksi kysymystä:
1) Mitkä ovat nykyaikana sellaisia asioita, mitä ihmiset häpeävät ja peittelevät? 2) Mistä asioista olet itse ollut kaapissa?


Henriette Hämeenaho
YTHS:n psykologi:


1) Seksuaalinen suuntautuminen on edelleen monille arka asia. Usein umpiheteroihinkin tunnutaan suhtautuvan tuomitsevasti, vaikka he eivät yrittäisi ketään käännyttääkään. Transsukupuolisuuden hyväksymisen vaikeus on tullut taas esille viime viikkoina lehdissäkin Arja Voipion tapauksessa. Jos on kuulunut johonkin uskonnolliseen ääriliikkeeseen, on ehkä mieluummin hiljaa menneisyydestään. Samoin asiaa piilotellaan, jos läheinen on tehnyt itsemurhan tai joutunut vankilaan tai jos on itse ollut huumeriippuvainen tai mielisairas.


2) Onhan tuota häpeää tullut piiloteltua useammastakin asiasta. Esimerkiksi isän puuttuminen oli aikoinaan häpeä, kun "kaikki muut" olivat selkeistä ydinperheistä. Lisäksi äitiäni pahoinpideltiin aikoinaan ja jouduimme pelkäämään väkivaltaa. Kokemusteni opettamana olen ehkä ymmärtänyt kaapissa olevien tunteita paremmin kuin asioihinsa avoimemmin suhtautuvat tekevät.


Pieta Hyvärinen,
Tamyn yhdenvertaisuusvastaava:


1) Kaapissa oleminen ei välttämättä nykyään esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen osalta tarkoita aktiivista seksuaalisen suuntautumisen piilottelua, vaan muiden ihmisten jatkuvaa hetero-oletusta. Yleensäkin normit kaapittavat vähemmistöjä sitä vahvemmin, mitä enemmän normista poikkeaa.


2) Omat kaappini ovat liittyneet ainakin tietämättömyyteen tai taitamattomuuteen. Tämäntyyppisiin kaappeihin, kuten moniin muihinkin liittyy vahvasti paljastumisen ja sitä kautta itsensä nolaamisen pelko. Osaamattomuuskaapista voi onneksi päästä paitsi rehellisesti etuovesta, myös kiertoteitse opettelemalla kaappiutumista aiheuttaneen asian.


Hanna Hakko
homo-, lesbo- bi- ja transopiskelijoiden ryhmä Sekava


1) Kyllä homoista ja lesboista monet ovat edelleen kaapeissa. Se toki vaihtelee tilanteen mukaan. Esimerkiksi työpaikoilla tietääkseni noin puolet on täyskaapissa eli ei ole kertonut kenellekään. Transvestiiteista vielä suurempi osa pitää sukupuoli-identiteettinsä salassa, ja ylipäätäänkin miehet taitavat salailla vähän enemmän. Henkilökohtaisesti minusta yliopisto tuntuu aika avoimelta paikalta. Ainakin täältä löytyy paikkoja, joissa on helppo olla mitä on, kuten esimerkiksi Sekava ja naistutkimuksen porukat.


2) Yliopistolla en itse ole aktiivisesti ollut kaapissa, päinvastoin yritin pitää sateenkaaripinssejä ja muuta vastaavaa opintojen alussa esillä. Esiinnyin vähän aikaa sitten City-lehden haastattelussa biseksuaalina. Sitä tuntui helpolta levitellä Facebookissa kaikkien nähtäville, mutta suoraan en kauheasti kehdannut aiheesta vanhemmille puhua. Nuorempana seksuaalisesta suuntautumisesta kertominen joillekin pidempiaikaisille kavereille tuntui kiusalliselta. Nyt se tulee yleensä aika helposti esiin. Pidän myös seksiblogia. Siitäkin on helppo puhua muille paitsi vanhemmille. Olen myös buddhalainen. Joskus mietin, missä tilanteissa tuon buddhalaisuuden esille, koska jotkut pitävät sitäkin uskovaisuutena.


Riku Karppinen
Setan hallituksen jäsen:


1) Kaappien kätköistä löytyy varmaan hyvin monenlaisia ihmisiä ja monenlaisista syistä. Jos pystyt salaamaan jonkin ominaisuutesi tai valintasi, jonka takia sinua voitaisiin kiusata tai syrjiä, helposti päätät pitää sen salassa. Joissain ympäristöissä kaappien perukoille änkeytyy siis edelleen esimerkiksi homoseksuaaleja, transsukupuolisia, lestadiolaisia tai vaikkapa kokoomuslaisia.


2) Salailin yläasteikäisenä sitä, että kuuluin vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen. Sitä ei onneksi tarvinnut salailla kuin koulussa, joten se ei aiheuttanut kuin pientä ahdistusta. Huomattavasti ahdistavampaa oli salailla kaikilta ihmisiltä, omasta perheestäni lähtien, homoseksuaalisuutta. Onneksi minulla oli mahdollisuus tulla hyvissä ajoin kaapista ulos luottaen siihen, että perheeni suhtautuu asiaan ihan hyvin.


Risto Korhonen
yliopistopastori:


1) Seksuaalivähemmistöihin kuuluminen on edelleenkin monelle niin kipeä asia, että sitä joutuu peittelemään jopa lähisukulaisiltaan, ystäviltään ja sosiaalisissa verkostoissa. Muita häpeää sisältäviä asioita ovat vammaisuus, kehityshäiriö ja pitkäaikaissairaus. Omaan tai sukulaisen mielenterveyteen liittyy myös jonkinasteisia tabuja, varsinkin jos lähipiirissä on ollut itsemurhatapaus tai itsellä on itsetuhoisia ajatuksia. Opiskelijoille ja nuorille aikuisille voivat olla kipeitä asioita opiskelukykyyn liittyvät seikat, joten luki- ja kirjoitushäiriöitä saatetaan peitellä. Taloudelliset vaikeudet, oma tai ystävän työttömyys ja nopea velkaantuminen voivat aiheuttaa häpeän tunnetta, koska julkisivu olisi säilytettävä.


2) Omakohtainen "kaappini" liittyy lapsuusvuosiin. Ennen ekaluokalle menoa minulla oli ärrävika, joka huoletti ja hävetti kovasti. Sitkeällä harjoittelulla sain ärrän korjatuksi eikä siitä sittemmin ole ollut haittaa.


Paneelissa on mukana myös YTHS:n ylilääkäri Aira Virtala ja Setan Mikko Väisänen.


Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Seppo Honkanen, kuva

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto