Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Puolet opiskelijoista on kokenut vainoa ja väkivaltaa

Vainoaminen kestää keskimäärin kymmenen kuukautta

Yliopisto-opiskelijoista melkein puolilla on kokemusta väkivallasta ja stalkkauksesta eli ei-toivotusta ja pitkäaikaisesta vainoamisesta. Vaasan YTHS:n psykologi Katja Björklundin viime vuonna julkaistun väitöstutkimuksen mukaan elämänsä aikana on kokenut väkivaltaa 46,5 prosenttia, vainoamista 48,5 prosenttia ja väkivaltaista vainoamista 22 prosenttia yliopisto-opiskelijoista. Väkivalta-aineisto on kerätty usean yliopiston opiskelijoista. Vainoamista on selvitetty Helsingin yliopiston opiskelijoilta.

"Noin 20-vuotiaana on suurin riski joutua väkivallan kohteeksi. Se voi selittyä sillä, että nuoret ovat niin paljon liikkeellä. Luvut ovat korkeita, koska ne kertovat elinikäisestä esiintyvyydestä. Tosin vainoaminen ei ole mikään lapsuuden ilmiö, vaan liittyy seurusteluikään", Björklund sanoo.

Vainoamisen uhreista suurin osa on naisia ja väkivallan uhreista suurin osa on miehiä. Stalkkaaja on yleensä tuttu mies ja usein entinen kumppani. Väkivallan tekijä on useimmiten tuntematon.

"Elokuvista tuttu kuva tuntemattomista stalkkaajasta ei pidä paikkansa", Björklund sanoo.


Uhrit eivät ole useimmiten turvautuneet viranomaisapuun, kuten poliisiin. Tampereen poliisista ei osata sanoa, kuinka usein se tekee kotikäyntejä opiskelija-asunnoissa väkivallan takia. Tampereen yliopiston pastorin keskusteluapuun turvaudutaan seurusteluväkivallan takia vain muutaman kerran vuodessa. Tampereen YTHS:öön otetaan yhteyttä väkivallan takia harvoin. Mielenterveyspuolelle hakeudutaan parisuhdeväkivallan takia vain kerran kuussa, mutta parisuhde- ja muukin väkivalta tulee puheeksi jo alkaneessa hoitosuhteessa useammin.

"Opiskelijat kertovat lapsuudenperheessä vanhempien välillä olleesta perheväkivallasta tai itseen kohdistuneesta perheväkivallasta hyvinkin usein. Väkivaltakokemukset ovat akateemisilla yhtä yleisiä kuin muillakin, mutta niistä ei puhuta kovin helposti edes vastaanottotilanteissa", YTHS:n psykologi Marjo Kokko sanoo.

Väkivallan ja vainoamisen uhrit ovat kuitenkin yliedustettuja runsaasti terveydenhuollon palveluja käyttävien joukossa. Heillä on tavallista enemmän sairauden oireita, mielenterveysongelmia ja he käyttävät muita enemmän alkoholia, mutta eivät välttämättä osaa yhdistää ongelmiaan väkivalta- ja vainoamiskokemuksiinsa.

"Vainoaminen on niin uusi ilmiö Suomessa, että sille ei ole kunnolla nimeäkään, joten ei ole mikään ihme, että uhrit eivät ole tunnistaneet asiaa ja hakeneet apua", Björklund sanoo.


Vainoaminen on toistuvaa, pitkäkestoista ja ei-toivottua yhteydenottoa. Piinaavaan käytökseen voi kuulua kontaktin etsiminen, kyttäys, seurailu, väkivalta sekä yhteystietojen ja muiden tietojen keruu kohteesta.

"Kyseessä ei ole romanttinen piiritys, mutta siihen voi sisältyä kukkien ja pakettien lähetystä. Tyypillisesti siihen kuuluu tavallistakin käytöstä, kuten puheluja ja maileja. Aina seuraamista ei edes osaa pelätä, mutta se on epämiellyttävää", Björklund sanoo.

Vainoaminen kestää väitöksen mukaan keskimäärin kymmenen kuukautta, eikä pääty välttämättä koskaan. Entisen seurustelukumppanin luulisi lopettavan vainoamisen, kun alkaa seurustella uudestaan, mutta sekään ei välttämättä auta. Edes muutto ei auta aina, sillä sähköpostit kulkevat toiselle puolelle maapalloakin. Usein kun vainoaja lopettaa, hän vain vaihtaa kohdetta.

"Kymmenen kuukautta on pitkä aika nuoren ihmisen elämässä. Pahinta ja piinaavinta vainoamisessa on juuri kesto ja se, että ei tiedä, kuinka kauan se vielä kestää ja jatkuuko vainoaminen tauon jälkeenkin", Björklund sanoo.

Björklund neuvoo vainoamisen kohteeksi joutunutta välttämään kaikkea kommunikointia vainoajan kanssa ja turvautumaan läheisten keskusteluapuun. Jotkut lisäävät turvatoimia, välttelevät paikkoja, jossa törmäisivät vainoajaan tai yrittävät keskustella vainoajan kanssa.

"Poliisin antaman ohjeen mukaan kannattaa ainakin kerran sanoa, että ei toivo yhteydenottoa, mutta sen jälkeen ei kannata ottaa mitään kontaktia. Jos vainoaja on soittanut 49 kertaa ja 50. kerralla puhelimeen vastataan, vainoaja voi tulkita, että pitää soittaa 50 kertaa saadakseen palkinnon", Björklund sanoo.

Vainoamisen uhri voi hakea lähestymiskieltoa, mutta se suojaa vain uhria, eikä ole rangaistus tekijälle. Kahdeksassa EU-maassa on stalkkauksen kieltäviä lakeja. Suomessa ei. Björklund pitää tätä vakavana puutteena Suomen lainsäädännössä.

Opiskelijat ovat kokeneet kaikenlaista väkivaltaa varsin usein: lievää ja vakavaa fyysistä väkivaltaa ja sillä uhkailua. Lisäksi naisopiskelijat ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa ja sillä uhkailua. Puolilla väkivallan uhreista oli tullut fyysisiä vammoja.

"Lievälläkin väkivallalla voi olla vakavia seurauksia varsinkin, jos tekijä on läheinen. Miehillä väkivalta on useammin tuntemattoman tekemä hyökkäys. Naisilla tekijä on tuttu ja kumppani selkeästi miestä useammin. Mutta naisillakin väkivallan tekijä on useimmiten tuntematon, mikä on yllättävää", Björklund sanoo.

Väkivallan tekijöistä 60 prosenttia on opiskelijalle tuntemattomia. Kumppanin tekemää väkivaltaa on yli 20 prosenttia. Monesti tekijä on perheenjäsen tai sukulainen. Usein väkivallan tekijöitä on ollut useita.

"Hyvä tunnistin henkiselle, fyysiselle, seksuaaliselle tai muulle väkivallalle parisuhteessa on pelon tunne. Esimerkiksi ei uskalla sanoa hukanneensa teatteriliput, koska puoliso voi saada raivarin. Tai ei uskalla sanoa, ettei jaksa rakastella, koska siitä voi seurata mitä vaan. On hyvä perussääntö, että kotonaan kenenkään ei pitäisi pelätä", Marjo Kokko sanoo.


Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Seppo Honkanen, kuva


YTHS auttaa


- Jos väkivaltatilanne on päällä tai tapahtunut juuri, on tarjolla mielenterveyden kriisihoitoa ja fyysistä hoitoa. YTHS:llä ei ole varsinaista päivystystoimintaa, mutta akuuttitapauksissa voi mennä terveydenhoitajan vastaanotolle ma-pe klo 8-10 tai varata ajan: arkisin klo 8-14 puh. 046 710 1054. Mielenterveyden ajanvaraus: Arkisin 8-14 puh. 046 710 1054.


- Pariterapiaa ei suositella, jos suhteessa on väkivaltaa. Silloin suositellaan eroa tai yksilötapaamisia ja tilanteen seurantaa, niin kauan, että käytös on muuttunut.


- Traumaterapia on usein tarpeen väkivaltaa kokeneille. Pitkäkestoinen keskusteluapu on usein tarpeen myös vainoamisen uhreille.

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto