Ystävällisyys sulatti kyttääjä-Keijon

Kyttääjä on lähes jokaiselle kerrostaloissa enemmän asuneelle tuttu ihmistyyppi. Nämä korttelipoliisit valvovat luomiensa sääntöjen noudattamista ja ovat valmiita valittamaan pienimmästäkin epäkohdasta.

Suomen tällä hetkellä tunnetuin kyttääjä lienee turkulaisessa kerrostalolähiössä asuva Keijo. Hän valvoo taloyhtiön rauhaa jakamalla uusille tulokkaille omin lisäyksin varustettuja järjestyssääntöjä postiluukusta ja jättämällä huomautuslappuja, joissa koiranomistajia vaaditaan lenkiltä tullessa harjaamaan ja kuivamaan koirat käytävän mattojen kuivana ja karvattomana pitämiseksi. Varsin tyypillinen kerrostalokyttääjä siis.

Keijon tekivät tunnetuksi Facebook ja taloon vuonna 2010 muuttanut Petteri Poukka. Aikansa taloyhtiön menoa seurattuaan Poukka päätti tämän vuoden alussa lähteä taistoon Keijoa vastaan.

"Otin käyttööni kerrostalokyylän oman aseen - huomautuslapun kirjoittamisen rappukäytävään. Lappu ei kuitenkaan ollut missään nimessä vihamielisesti duunattu, vaan yritin saada aikuiseen ja ilmeisen katkeroituneeseen mieheen vähän ryhtiä", hän kertoo.

Poukka laittoi kuvan tekemästään lapusta Facebookiin, jossa se lähti leviämään kulovalkean tavoin. Nyt lapulla on lähes 3 500 tykkääjää. Riemurasiassa kuvaa on käyty katsomassa 65 000 kertaa. Poukka arvelee suosion johtuvan tilanteen tuttuudesta.

"Kyyliä on ympäri Suomea jokaisessa kerros- ja rivitalossa, ja ihmiset pystyvät helposti samastumaan tähän tapaukseen. Myös lähestymistapani on hieman erilainen."

Lappu tuotti tulosta. Vain vajaa viikko huomautuksen kirjoittamisen jälkeen Poukka oli pulassa jäätyneen autonoven lukon kanssa. Yllättäen pelastajaksi paikalle ilmestyi Keijo, joka kävi hakemassa lukkosulaa.

Todellinen läpimurto tapahtui pari viikkoa myöhemmin Keijon ollessa pihassa autonsiivouspuuhissa. Poukka nappasi mukaan termospullollisen kahvia ja lähti parkkipaikalle jututtamaan miestä. Seuraan liittyi myös viereisen rapun vanhempi herrasmies.

"Halusin saada tämän huomautuslappukahvikutsuni tietyllä tapaa päätökseen, ja mikäs siinä kerrostalon äijien kanssa turistessa perjantai-illan ratoksi. Kyllä tämä tästä etenee, kun uskaltaa vain olla positiivinen", Poukka arvelee.

Niinpä. Vaikka se saattaa joskus vaikealta tuntua, paras keino kyttääjän taltuttamiseen on avoin mieli ja ystävällinen keskustelu.

Juho-Matti Paavola, teksti

Lukijoiden kokemuksia kerrostalokyttääjistä

Lapsuudenkotini yläkerrassa asui lapsiperheitä syvästi vihannut naisen. Vanhemmalla iällä keskustan vuokrayksiön pyykkituvassa olin vuoroni jo päätyttyä jättänyt farkut kuivaushuoneeseen, ja tästä suivaantunut kanssa-asukas hieroi eläimen ulostetta housuihini.

Pidimme tuparit, joissa luonnollisesti soitettiin musiikkia. Rakas naapurimme, 30-vuotias elämäänsä kyllästynyt herrasmies, soitti ovikelloa tarkalleen sillä hetkellä, kun kello löi 22. "Hiljaisuus on kello 22", hän ilmoitti kireällä äänellä. Pahoittelimme ja suljimme musiikin. 15 minuuttia myöhemmin, kun musiikki oli jo suljettu ja olimme siirtymässä ulos, mies soitti uudestaan ovikelloa ja ilmoitti soittavansa poliisit, jos mölinä ei lopu.

Toisen kerran olimme ystäväni kanssa juomassa kahvia keittiössäni ja nauroimme. Naapuri ilmoitti, että hiljaisuus on alkanut, eikä enää ole lupa nauraa ääneen.

Pestessäni pyykkiä sunnuntaina kello 19, sain postiluukustani "taloyhtiön järjestyssäännöt"-lapun, johon oli alleviivattu kohta, jossa sanottiin: "melua aiheuttavan muutostyön tekeminen on kielletty sunnuntaisin kello 18:n jälkeen". Paradoksaalisinta oli, että samaisen naapurin asunnosta kuului jatkuvasti, myös öisin, kovaäänistä vauvan itkua sekä tappelua ja huutamista puolison kanssa.

Asuessani Itsenäisyydenkadulla sain vastapäisen asunnon avohoitopotilaalta kerrassaan hämmentävän kirjelmän, joka alkoi tavanomaisena melusta ja rappukäytävän häiriköinnistä valittamisena (luonnollisesti minä en ollut tähän syypää), riistäytyi toisella sivulla kirjoittajan hallinnasta ja päättyi käsittelemään kaikkea maailman pahuutta verottajasta ydinaseisiin. Ja kaikki tämä oli ilmeisesti tavalla tai toisella minun syytäni.

Tapauksesta tekee vähemmän huvittavan se, että kirjoittaja oli oikeasti niin sanottu umpihullu, joka muun muassa heitteli sunnuntaisin parvekkeeltaan tavaroita kadulle ja soitteli silloin tällöin kerroksemme huoneistojen ovikelloja pidemmän puoleinen leipäveitsi kädessään.

Velipoika sai kämppiksineen eräänä viikonloppuyönä alakerran naapureilta kortin. Pojilla oli tapana baari-illan päätteeksi harrastaa harmitonta painia, mistä saattoi kantautua meteliä rakenteita pitkin. Kortissa luki "Noh noh, pojat. Nyt nukkumaan."

Kortin kanssa eteisen matolla oli lakua, ihan syömätöntä ja paketissa.

Taloyhtiössä asuva täti avautui viedessäni koirani kanssa kakkapussia roskakatokseen. Muutettuamme taloon on kuulemma heidän "pissavapaalle" alueelleen parkkipaikkojen viereen hankeen ilmestynyt muutama outo keltainen läikkä. Yritin selittää, etten pissata koiraa oven viereen tai lasten leikkipaikoille.

Kaiken huippu oli, kun hän ihmetteli, miksi kaltaiseni nuoret ihmiset hankkivat lasten sijasta koiria. Meinasi juuri eronneena koiran yksinhuoltajana keittää totaalisesti yli, joten kiitin kohteliaasti tätiä kannustavista sanoista ja poistuin paikalta.

Alakerran mummo soitti ovikelloa. Hän vaati, että viimein palauttaisin lainaamani "avaimet, hohtimet ja kaikki". Kun koetin selittää, että mummo on valitettavasti erehtynyt asunnosta, hän koetti väkisin tunkeutua asuntooni hakemaan hohtimiaan. Jouduin työntämään mummon pois ja oven kiinni.

Viikon kuluttua ovikello soi uudestaan. Mummo pyysi anteeksi, että oli syyttänyt minua. Avainten ja hohtimien lainaajat olivatkin löytyneet naapurista.

"Mutta minkä takia sinä olet ammuskellut ilotulitusraketteja tuuletusparvekkeelta? Kyllä minä tiedän, että sinä se olet ollut."

Taloyhtiössä tehtiin putkiremonttia. Naapurin rouva uhkasi, että soittaa poliisit, jos putkimiehet tulevat hänen asuntoonsa. Ilmeisesti remontista suuttuneena hän lukitsi taloyhtiön yhteisen trimmerin kostoksi omaan kellarikoppiinsa.

Tiedustelijoille hän väitti tiukasti, ettei tiedä trimmeristä mitään, vaikka se näkyi selvästi hänen varastokopistaan.