Lopullinen totuus: Olympialiikkeen uskottavuus koetuksella

Sotšin talviolympialaiset ovat olleet Venäjän presidentille Vladimir Putinille tärkeä hanke. Olympialaisten avulla Putin on halunnut näyttää maailmalle, mihin Venäjä pystyy.

Panoksena on myös Putinin henkilökohtainen arvovalta. Presidentin ja hänen politiikkansa arvostelijoita on viime vuosina ojennettu kovalla kädellä. Venäjän kansalaisyhteiskunnan toimintaa, sananvapautta ja kokoontumisvapautta rajoittava lainsäädäntö ja Putinin hallinnon talutusnuorassa kulkeva oikeusjärjestelmä vaientavat hankalina pidetyt ihmiset. Näin on tehty myös Sotšin kisojen aikana.

Kaikki Sotšin olympialaisten saama julkisuus ei ole ollut Putinille mieluista. Kisavalmistelujen ja Venäjän ihmisoikeustilanteen äänekäs kritiikki on tahrannut kisojen komeaa julkisivua. Isäntämaan ja kisaorganisaation on kannettava vastuu siitä, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan sekä urheilupaikoilla että niiden ulkopuolella.

Venäjän tiedotusvälineet ovat lähes kokonaan Kremlin oh­jauksessa. Yhdessä kansainvälisten järjestöjen ja ulkomaisen median kanssa venäläiset kansalaisjärjestöt ja opposition edustajat ovat kuitenkin saaneet nostettua esiin kisavalmisteluihin liittyviä väärinkäytöksiä ja ihmisoikeusloukkauksia. Sadat siirtotyöläiset ovat jääneet ilman palkkojaan. Rakennustyöt ovat aiheuttaneet ympäristötuhoja ja niistä raportoineet aktivistit on hiljennetty kisojen ajaksi.

Olympialaisten kannalta erityisen ongelmallinen on Venäjän laki "ei-traditionaalisten suhteiden propagoinnista alaikäisille". Syrjivä laki kieltää käytännössä homoseksuaalisuutta koskevan tiedon välittämisen. Vaikka olympialiikkeen peruskirja kieltää kaiken syrjinnän olympiahengen vastaisena, Kansainvälinen olympiakomitea KOK on tyytynyt isäntämaan vakuutuksiin, että kisat sujuvat ilman syrjintää.

Luultavasti Sotšin kisoihin liittyvät ihmisoikeuslouk­kaukset poistuvat median päiväjärjestyksestä olympialaisten jälkeen, vaikka kisavalmisteluista kärsineiden tilanne ei olisi parantunut. Venäläisaktivistit pelkäävät, että kansalaisyhteiskuntaa tukahdutetaan entistä rajummin ottein kisojen jälkeen, kun maailman huomio siirtyy toisaalle.

Ihmisoikeusjärjestöjen Venäjää koskeva raportointi on herättänyt olympialaisten vuoksi tavallista enemmän kiinnostusta. Järjestöjen pitkäjänteinen ihmisoikeustyö jatkuu olympiatulen sammuttuakin. Toivottavasti myös median kiinnostus Venäjän ihmisoikeuksia kohtaan säilyy.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet KOK:ta kantamaan enemmän vastuuta olympialaisiin liittyvistä ihmisoikeuskysymyksistä. Suurten urheilutapahtumien isännyydestä päätetään useita vuosia ennen kisoja ja samalla on tapana esittää toiveita isäntämaan ihmisoikeustilanteen paranemisesta tai avoimuuden lisääntymisestä.

Pekingissä vuonna 2008 järjestetyt kesäolympialaiset, Sotšin talvikisat ja tänä keväänä Valko-Venäjällä järjestettävät jääkiekon MM-kilpailut osoittavat, et­teivät toiveet toteudu itsestään. KOK:n on puututtava päättäväisemmin olympiakisojen isäntämaiden ihmisoi­keustilanteeseen. Ihmisoikeuksiin liittyviä näkökulmia tulisi pitää esillä jo silloin, kun kisaisännyydestä kilpaillaan.

Isäntämaan pitäisi sitoutua toimimaan olympialiikkeen arvojen ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti ja KOK:n valvoa näiden sitoumusten noudattamista.

Kisaisäntien ihmisoikeusongelmat nakertavat olympialiikkeen uskottavuutta. Niistä voi tulla suurkisojen järjestäjille dopingin kaltainen rasite, joka laimentaa kiinnostusta kisoihin myös sponsoreiden ja suuren yleisön silmissä.

Anu Tuukkanen

Kirjoittaja on

Amnesty Internationalin maa­kohtaisen työn

asiantuntija