Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Yksinkertaisuuden ylistys

Puutuva nänni korvassa. Ohjaus Lasse Forsgren, tuotanto Jukka Nieminen, valot Jenni Pystynen. Rooleissa Hanna Juvonen, Lasse Poser, Mari Pöllänen, Helka Rissanen, Juhani Valkama. Tampereen ylioppilasteatteri. Ensi-ilta 5.2. Esityskausi jatkuu 4.3. asti.

Puutuva nänni korvassa on tekijöidensä näköinen teatteriesitys, jolla ei ole, eikä ole ollut, käsikirjoitusta. Tekijät korostavat leikin merkitystä moniosaisen esityksen valmistamisessa ja esittämisessä. Puutuvaa nänniä korvassa voisikin kuvata teatterilliseksi satukirjaksi. Näytelmässä on useita lyhyitä tarinoita, ja se saa aplodeja jo ennen alkamistaan.

Puutuva nänni korvassa on tarinankerrontaa ilman lavastuksellista skenografista kilpavarustelua. Läsnä on tarpeellinen eli vähäinen määrä tavaraa, ja sitä käytetään oivaltavasti. Esityksen aikana naurulihakset joutuvat koetukselle eikä kerronnasta puutu yllätyksiä.

Uudestaan!

YT:n uutuus on kuin rykelmä työryhmän parissa syntyneitä hölmöläistarinoita, jotka viehättävät lempeän ihmisläheisellä hauskuudellaan. Esityksestä voi etsimällä löytää kritiikkiä niin arkisen tavallista tohinaa kuin tieteellistä maailmaa ja itse teatteriakin kohtaan. Hauskuus syntyy kuitenkin yksinkertaisista toiminnallisista rakenteista ja tekstistä. Myös musiikki on otettu konkreettisesti mukaan esitykseen, ja vallaton musisointi saa katsojissa aikaan hersyvimmät naurut.

Puutuva nänni korvassa käyttää runsaasti hyväkseen toistoa, useimmiten onnistuneesti. Pisimpien tarinoiden toisto käy kuitenkin puuduttavaksi. Parhaimmillaan esitys on hulvatonta sanallista ja toiminnallista ilottelua, mutta tarinoiden rytmittömyys rasittaa.

Onneksi näyttelijät on kuitenkin laitettu liikkumaan eikä etenemättömissä kohdissa tarvitse tuijottaa yhteen pisteeseen.

Näytelmässä on mielenkiintoinen tilallinen ratkaisu, jossa katsojat ovat ringissä näyttelijöiden ympärillä - ja tiellä - eikä näyttämöä ole rajattu.

Näyttelijät juoksentelevat milloin minnekin, kuitenkin niin, että esitys pysyy koko ajan katsojan seurattavissa. Aina repliikkien herpaantumaton kuuleminen ei ole tarpeen, vaan sijansa annetaan ryhmän toiminnalle ja päällepuhumiselle.

Kiintoisa on myös valaistuksellinen ratkaisu, jossa katsojia ei ole piilotettu pimeyteen, vaan he näkevät esiintyjien lisäksi myös toisensa. Tämä yhdessä tilallisen ratkaisun ja esiintyjien juoksentelun kanssa aiheuttaa sen, että katsojista tulee osa Kökkölän kylänväkeä - erityisesti esiintyjien kompastellessa heihin. Tämä ei kuitenkaan häiritse itse esitystä lainkaan, pikemminkin päinvastoin. Ja vaikka katsojat ovat osa kulissia, ei katsojista tehdä näyttelijöitä. Onneksi.

Näyttelijöiden puvustus on varsin erikoinen, kuten ovat myös henkilöhahmot nimiä myöten.

Näiden ja itse näytelmän nimen arvoitus ei kuitenkaan esityksen aikana ratkennut. Puutuva nänni korvassa on näytelmälle niin erikoinen nimi, että sen olisi toivonut jollain tavalla aukeavan näytelmän kuluessa.

Näyttelijöiden roolisuoritukset olivat onnistuneet, ja esityksestä joutui poistumaan posket nauramisesta krampanneina. Lasse Poserin oivalliset nokkahuiluesitykset muun orkesterin lomassa jäivät erikoisesti mieleen, samoin Mari Pölläsen ihastuttavan aito ja sammumaton hymy.

Katsomaan menijöiden kannattaa pitää ovella kiirettä jos haluavat päästä istumaan, sillä tällä kertaa YT ei hemmottele katsojiaan katsomolla.

Maaret Dufva
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto