Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Elämänsä suorittaja ja epäitsekäs huolehtija

Opiskelijanaiset kertovat taistelustaan turhaa tunnollisuutta vastaan


Yliopistossa opiskeleva Maria, 24, tietää hyvin olevansa liian tunnollinen.

"Suorittaminen on ollut pitkään elämäntehtäväni. Opin jo lapsena saamaan huomiota hyvästä koulumenestyksestä ja tarvitsen kehuja edelleen."

Tunnollisuus ulottuu kaikille elämänalueille: kouluun, töihin ja ihmissuhteisiin.

"Vaadin kaikesta täyden kympin suoritusta ja suutun itselleni, jos en onnistu. Elämästä saa aika helvettiä aikaiseksi, kun haalii hirveästi tehtäviä ja kaikista täytyy suoriutua hyvin."

Yliopistossa Maria alkoi pikkuhiljaa kyseenalaistaa suorittamista. Mutta kun melkein koko identiteetti on rakentunut kouluarvosanojen varaan, ei muutos ole helppo.

Puolitoista vuotta sitten kaverit ja perhe alkoivat patistaa häntä rauhoittumaan. Myös Marian vatsa kapinoi tahtia vastaan ja lakkasi viime keväänä toimimasta.

"Eräs kaverini sanoi minulle, että älä ajattele elämääsi täydellisenä cv:nä. Olen alkanut esimerkiksi puhua gradun arvosanasta ennen kuin olen edes alkanut kirjoittaa sitä."

Selvä käänne parempaan tapahtui viime vuonna, kun Maria lähti kesäksi ulkomaille hanttihommiin.

"Lähdin, vaikka kaikki muut vastustivat sitä. Se kun ei ollut järkevää cv:ni kannalta."

Ulkomailla ollessaan hän alkoi tutustua itseensä ja kysyä, mitä oikein haluaa. Uraelämää vai kivan perheen ja rauhallisen työn? Vaakakuppi alkaa kallistua jälkimmäisen puolelle.

Maria on myös alkanut miettiä, ketä varten täällä oikein elää: vanhempia, koulua vai itseään varten.

Suorittamista ei ole vielä kukistettu, ja Maria lipsahtaa yhä helposti vertaamaan itseään muihin. Mutta nyt hän ainakin tietää vähän paremmin, mitä oikeasti haluaa.

"Haluan oppia rennompaa asennetta. Haluan pysyä itselleni rehellisenä ja kuunnella itseäni välittämättä ympäröivästä maailmasta."

Kiltteys tiukasti selkäytimessä

Tunnollisuudesta kärsii myös Johanna, 31, tosin eri tavoin kuin Maria. Menestyksen sijaan Johanna kantaa kohtuuttoman paljon huolta toisten hyvinvoinnista.

Tämä näkyy varsinkin yhdistystoiminnassa, joka vie ison osan Johannan ajasta.

"Yhdistyksessä otan vastuun kaikesta, mitä muut eivät viitsi tehdä. Vaikka olisin kuinka stressaantunut, en koskaan sano etten ehdi. Enkä pyydä mielelläni apua muilta."

Johannakin tietää kiltteyden olevan perua lapsuudenkodista maatilalta, jossa hän joutui ottamaan paljon vastuuta pikkuveljestään ja kotitöistä.

"Minun annettiin ymmärtää, että koulumenestys on itsestäänselvyys, ja kotityöt siihen päälle ovat pikkujuttu."

Kotona Johanna oppi, ettei tärkeää ole oma kehitys vaan muiden auttaminen.

"En osaa ottaa opiskelulle tilaa. Ajattelen, että on itsekästä lukea tenttiin silloin, kun pitäisi vaikka järjestää talkoot tai valmistella papereita, jotta yhdistys saisi tukea."

Johanna on taistellut tunnollisuuttaan vastaan jo vuosia. Välillä hänestä tuntuu, että hän on edistynyt. Silti uudenlaisissa tilanteissa hän sortuu helposti toimimaan vanhalla mallilla.

"Haluaisin oppia pois selkäytimeen juurtuneen asenteen, että Â’ei saa valittaa turhasta, sillä hyvinhän asiat ovatÂ’."

Jotain on sentään jo tapahtunut. Johanna kuvaa itsenäisyyden riemuvoitoksi sitä, kun ymmärsi lähteä suhteesta, jossa voi pahoin. Askel parempaan on sekin, että hän aloitti aikaavievän ja varsin tyyriin harrastuksen, avomiehen vastusteluista huolimatta.

"Se harrastus on vain minua varten. Kukaan muu ei siitä ilahdu."

Virpi Koivisto

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto