Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Hätä iskee kampukselle

Kuvitus: Ville Vauras
Kuvitus: Ville Vauras

Enimmäkseen elämä on tasaista samanlaisten päivien seuratessa toistaan. Liian auvoisaan olotilaan ei pidä kuitenkaan tuudittautua. Äkillinen suuronnettomuus voi keskeyttää rutiinit varoittamatta. Silloin kaikki on kiinni ensimmäisistä minuuteista. Tämä tapaus pelästytti yliopistolla loppusyksyllä.

Odotan talvisena keskipäivänä luennon alkua päätalon seminaarihuoneessa. Ihmisiä saapuu rauhalliseen tahtiin - raukeista ilmeistä näen, etten ole ainoa juuri lounaan nauttinut. Luennoitsijakin saapuu paikalle säädettyyn aikaan.

Tuskin on päästy alkulauseita pidemmälle, kun jokainen saattaa kuulla selvästi epätavallisen, mutta tunnistettavan sireenin kimeän ujelluksen: nousevaa ja laskevaa vuoronperään. Yleinen hälytysmerkki.

Arvelen, että nyt varmaankin pitäisi tehdä jotain. Koska kaikki istuvat edelleen paikoillaan, päätän minäkin odottaa. Päät kääntyilevät ja takaa kuuluu hiljaista supinaa. Tätä kestää ehkä muutamia kymmeniä sekunteja. Kuitenkin tunne siitä, että nyt pitäisi jo juosta jossakin kaukana, pidentää sekunnit hetkessä minuuteiksi. Luennoitsijan puhe jatkuu vielä pysähtyen sitten kesken lauseen.

"Nyt on kyllä parasta, että kaikki lähtevät ulos täältä", hän toteaa napakasti.

Käytävässä on käynnissä oikea kansainvaellus. Osa säntäilee hämmentyneenä portaikossa ylös ja alas, muutama istuu penkillä osaamatta päättää lukeako edelleen lehteä vai ei. Valun virran mukana aulaan, joka täyttyy vauhdilla ihmisistä ja kiihtyneestä puheesta. Ovet käyvät jatkuvasti toisten pyrkiessä ulos ahtaudesta, toisten taas tungeksiessa sisään. Kukaan ei oikein tiedä, mitä on tapahtumassa.

Sisään änkeää palomiehiä, joiden kuulutus säikäyttää niin minut kuin kaikki muutkin puolikuolleiksi: VR:n ratapihalla on tapahtunut onnettomuus. Säiliövaunuista on päässyt vuotamaan runsaasti klooria, ja kaasut uhkaavat levitä myös yliopistolle. Varmuuden vuoksi kaikkien olisi suojauduttava sisätiloihin. Virastomestarit kehottavat edelleen kaikkia pysymään rauhallisina, siirtymään isoimpiin luentosaleihin ja pysymään ehdottomasti siellä odottaen lisäohjeita.

Hallittua kaaosta. Toiset rynnistävät kohti saleja tönien hitaampia tieltään. Jotkut vain jähmettyävät paikoillaan osaamatta edes liikuttaa itseään. Pakotan heitä mukaan vetämällä väkisin liikkeelle.

Vaihto-opiskelijat eivät näytä aluksi ymmärtävän suomalaisia kuulutuksia, heitä vain työnnetään eteenpäin nopeasti tilannetta selittäen. Huutoja ja hämmennystä. Virastomestarit yrittävät ohjata ihmisiä eri saleihin.


Saatamme vain odottaa

Aika ei ota kuluakseen D10-salissa. Istun portailla likistyneenä ennestään täysin vieraiden ihmisten kylkiin ja kainaloihin. Mutta niin tekevät toisetkin penkeillä ja lattialla. Hikoilemme paksuissa vaatteissamme, tavarat sylissämme. Ovia pidetään tiukasti kiinni ja ilmastointi on katkaistu.

Salissa ei kuulu radio, joten on epäselvää, kuinka vakava onnettomuus on todella ollut. Kännyköillä ja salissa pistäytyviltä palomiehiltä saamme vain hajanaisia tietoja ulkopuolelta: Tilanne ei ole hengenvaarallinen, mutta ulos ei saa edelleenkään lähteä.

Pinna katkeaa joltakin aina tasaisin väliajoin. Synkkää mutinaa, hermostuneisuutta ja pieniä raivarinalkuja. Puujalkavitseille hihitettään hysteerisesti.

Ilma on niin kuumaa ja raskasta, ettei kukaan yksinkertaisesti jaksa riehaantua isommin. Vierustoverini näkee tilanteen mustan humoristiset puolet: Kyllä kohtalo pyllistäisi aika rankasti, jos D-salin nahkapenkit jäisivät viimeiseksi näkymäksi maailmasta! On pakko naurahtaa.

Yli puolentoista tunnin kuluttua hälytyksestä tullaan ilmoittamaan, että olisi jo turvallista lähteä. Rakennuksesta purkautuu ulos hiestä höyryävä ja helpottuneesti höpöttävä ihmisjoukko. Nopeasti pois kävellessäni olo tuntuu vieläkin epätodelliselta. Ei tämä ollut tästä maailmasta.

Yliopistolla on
varauduttu kaikkeen

Vuoden 2004 alusta voimassa ollut pelastuslaki on määrännyt jokaisen julkisen kiinteistön laatimaan pelastussuunnitelman suuronnettomuuden varalle. Tampereen yliopistossakin on tehty toimintaohjeet onnettomuustilanteisiin erikseen jokaista rakennusta varten. Suunnitelmissa varaudutaan kattavasti kaikkeen radioaktiivisesta laskeumasta pommiuhkauksiin.

Säteilyonnettomuuden sattuessa tai myrkyllisten kaasujen levitessä aluetta varoitetaan vaarasta yleisellä hälytysmerkillä. Tällöin on ehdottomasti pysyttävä sisätiloissa, hakeuduttava ryhmään ja odotettava lisäohjeita. Luennon aikana opiskelijoista on periaatteessa vastuussa luennoitsija.

Läheisin mahdollinen riskitekijä on läheinen ratapiha, jonka kautta kuljetetaan vaarallisia aineita noin 40 vaunua vuorokaudessa. Palomestari Petri Vuorio Tampereen aluepelastuslaitokselta kertoo, että vaunuissa kulkee kaikenlaista: ammoniakkia, klooria, rikkidioksidia, polttonesteitä ja happoja.

"Onnettomuuksia voi sattua vaunuja siirreltäessä. Yliopisto on aivan turva-alueen rajoilla, mutta tuuli voi levittää kaasuja haitallisia määriä sinnekin asti."

Tekninen johtaja Juha Mäkinen yliopiston teknisten palveluiden keskuksesta kertoo, että yleisiä hätäohjeita on hieman sovellettava julkisessa rakennuksessa toimittaessa.

"Pinni B:ssä on keskusradio, päätalossa se toimii vain aulassa. Parasta on siis kokoontua aulaan ja odottaa ohjeita. Todennäköisesti kaikki ohjataan isoimpiin luentosaleihin, joissa on vain odotettava."

Tampereen yliopiston väestönsuojat löytyvät Pinni B:n sekä päätalon E- ja C-siiven kellareista. Normaalisti ne toimivat säilytystiloina, mutta laki ei edellytäkään niiden olevan jatkuvassa käyttövalmiudessa.

"Väestönsuojien raivaaminen kestää nopeimmillaankin tunteja. Suojina säteily- ja kaasuonnettomuuksissa voidaan käyttää myös isoimpia varastoja."

Yliopiston väestönsuojissa on tilaa vain noin viidesosalle siitä ihmismäärästä, joka kampuksella voi päivällä olla. Mutta helppoa ei ole bunkkerien turvaan pääsevilläkään.

"Todella ahdastahan siellä olisi. Tilaa on yhdelle alle neliömetri. Ei siellä pystyisi vuorokausitolkulla olemaan", kuvaa Mäkinen tilannetta.

"Ylös joka ukko,
kun riehuu punakukko"

Yliopiston suojelujohtajana toimiva Juha Mäkinen pitää tilastollisesti todennäköisimpänä onnettomuutena tulipaloa.

"Vikahälytyksiä tulee vuosittain pari. Varsinaisia tulipaloja ei ole sattunut pitkiin aikoihin."

Riskialttiita syttymispaikkoja ovat ravintoloiden keittiöt sekä mikroluokat. Palo voi saada alkunsa myös viallisesta sähkölaitteesta.

Pelastussuunnitelmissa on otettu huomioon jokaisen rakennuksen erityisvaatimukset. Uusi Pinni on turvaratkaisuiltaan nykyaikaisin, mutta vanhemmassa päätalossa on omat hankaluutensa.

"Mitään kuolemanloukkuja ei yliopistolla ole. Kaikista rakennuksista pääsee kyllä turvallisesti ulos. Ainoastaan päätalon D16 ja D17 -salit ovat kellarissa aavistuksen vaikeassa paikassa. Teatterimonttu muodostaa tietyn riskin sijainnin ja kaiken tekniikan takia, mutta se onkin otettu erityisesti huomioon pelastussuunnitelmassa", Mäkinen rauhoittelee.

Tulipalon syttyessä Mäkinen kehottaa toimimaan rauhallisesti ja yleisten palo-ohjeiden mukaan. Ensin on varoitettava muita sekä hälytettävä apua. Tilanteessa ei pidä ryhtyä leikkimään sankaria, mutta ensisammutusvälineitä käyttämällä palon voi saada taltutettua alkuunsa. Palokellon soidessa tärkeintä on kuitenkin välittömästi poistua rakennuksesta yhteiselle kokoontumispaikalle Kalevantien varteen päätalon ja Pinnien väliin. Vaikka tuli ei uhkaisikaan, ovat vaarana savu ja myrkylliset kaasut.

"Ongelmia on ollut siinä, että väärien hälytysten sattuessa ihmiset ovat vain jääneet paikoilleen sisälle. Hälytykseen tulee kuitenkin aina reagoida välittömästi."

Paloharjoituksia pidetään säännöllisesti eri rakennuksissa, mutta koko kampusalueen laajuinen harjoitus on vasta suunnitteilla.

"Siitä tulee tiettyjä ongelmia, jos joudutaan yllättäen tyhjentämään koko yliopisto. Saleissa voi olla meneillään tenttejä ja niiden keskeyttäminen voisi johtaa vahingonkorvauksiin", Mäkinen perustelee.

Turvallisuuskoulutuksia pidetään henkilökunnalle muutamia vuosittain. Koko yliopiston väelle avoimet infotilaisuudet toiminnasta onnettomuustilanteissa eivät ole olleet varsinaisia yleisömagneetteja.

"Ehkä vika on ollut tilaisuuksista tiedottamisessa. Opiskelijoitahan täällä on eniten, joten heidän olisi hyvä tietää turvallisuusasioista enemmänkin."

Simo Holopainen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto