Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Palkittu tieteentekijä puhuu suomea väärinpäin

Mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen päätyi akateemiselle uralle täysin sattumalta. Sauvakävelyä ja sanapelejä harrastava haahuilija ihmettelee välillä itsekin, miten tässä näin kävi.

Voiko mies enää enempää näyttää hajamieliseltä proffalta? Kuluneet sammarit, vähän venähtänyt villapaita ja nuhjuiset tohvelit. Rillit aavistuksen vinkkaralla.

"Itse kuvailisin tyyliäni sanoilla country gentleman. Huomaan pukeutuvani kuten englantilainen aatelisherra maaseudulla: mukavasti mutta tyylikkäästi", Lehtonen selvittää.

Mies kuitenkin kiirehtii lisäämään, ettei pahemmin perusta vaatteista. Tätäkin juttua varten Mikon on vaikea keksiä viittä vaatekappaletta, jotka esitellä.

"Olen keikari vain silloin tällöin. Kysyisit mieluummin suosikkiasioita. Niitä ovat esimerkiksi etanapannu, The Beatlesin levy Sgt PepperÂ’s Lonely Hearts Club Band ja Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys."

Ajatustyö vaatii
joutenoloa

Mikko Lehtonen vaikuttaa Tampereen yliopistossa, mutta miehen tekstejä luetaan yliopistoissa ympäri Suomen. Tieteentekijöiden liitto valitsi hänet Vuoden Tieteentekijäksi vuonna 2002.

Tuotteliaisuus vaatii myös paljon joutenoloa, monia "haahuilulle" pyhitettyjä päiviä.

"Se tarkoittaa, että kuljeskelen ympäri asuntoa. Välillä luen jotain. Sitten taas kuljeskelen, ehkä välillä katselen ulos ikkunasta. Joskus saatan kierrellä divareita."

Työnteko ei myöskään ole sidottu vuorokauden aikaan. Usein Mikko ajattelee myöhään yöhön.

"Meillä on siippani kanssa erilliset makuuhuoneet, jotta kumpikin saa elää omassa rytmissään. En ikinä sovi tapaamisia ennen aamukymmentä."

Huono omatunto vaivaa Mikkoa kuitenkin alituiseen. Aamu-unisuus harmittaa, ja järjestelmällisyyttä olisi kiva oppia.

"Se on sitä protestanttista työmoraalia. Eihän tämmöinen voi olla oikeaa työtä. Mutta ei kai pitäisi valittaa jos joku maksaa minulle siitä että teen vain sitä mistä olen kiinnostunut", mies virnistää.

"Sattumalla on aina ollut suuri merkitys elämässäni. Jollen olisi sairastunut flunssaan kesäkuussa 1984, en olisi nyt tässä."

Flunssan takia hänellä oli hyvää aikaa lukea Tampereelle yleisen kirjallisuustieteen pääsykokeisiin.

Yliopistoon päästessään Mikko oli jo 28-vuotias ja asui Helsingissä. Takana oli vuosia Teiniliitto-aktiivina ja eri nuorisojulkaisujen toimittajana. Samoissa porukoissa pyörivät muun muassa Matti Vanhanen ja Eero Heinäluoma.

Myös Mikon nimi löytyy Ilkka Kylävaaran hiljattain julkaistusta Taistolaisuuden mustasta kirjasta.

Nuoruutensa taistolaisuusvuosia Mikko muistelee lähes huvittuneena. Sen aikaiset arvot näyttävät nyt suorastaan porvarillisilta.

"Emme me olleet erityisen radikaaleja. Ajattelimme, että talous on koko elämän perusta, ihan niin kuin tänäänkin. Säikähdimme vapautta ja siksi ihailimme auktoriteetteja. Koko ilmiötä on liioiteltu mediassa hirveästi."

Mikko asuu keskustassa kääntäjäpuolisonsa Tarjan ja lastensa Pyryn, 12, ja Kanervan, 15, kanssa. Lapset ovat Mikon edellisestä liitosta. Uusperheen tuorein tulokas on kolmevuotias yorkshirenterrieri Tessa.

Lasten kanssa Mikko läiskii korttia tai katselee klassikkoleffoja, Tarjan kanssa suunnitellaan uusia ulkomaanmatkoja. Koko perheen yhteinen harrastus on ruoanlaitto.

"Haluan olla isä joka on läsnä. Oma isäni teki kovasti töitä, oli aina kiireinen ja jäi minulle lapsuusvuosina etäiseksi."

Kavereidensa kanssa Mikko viettää pubi-iltoja, usein samoissa kapakoissa kuin opiskelijatkin.

"Osaan muuten puhua suomea väärinpäin. Opin jo pikkupoikana. Sano jotain", hän vaatii, mutta en keksi mitään järkevää sanottavaa.

"Aavattonas äävekräj näätim iskek ne", mies napsauttaa alle kahden sekunnin.

Essi Myllyoja
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto