Rakkaus, kuolema, viherkasvit ja viina

Ulkoilmassa lämpömittari näyttää liki pariakymmentä astetta pakkasta, mutta ravintolassa tarkenee näemmä mainiosti pelkissä pitkissä kalsareissa. Vastaheränneen peikonpojan näköinen mies huutaa lavalla vuorovedoin suureen ääneen rumaa painajaistaan ja kertoilee äidilleen olevansa tänään kahvimylly. Siis mitä vittua?

"Tuntui, että olen saavuttanut runouden saralla jo kaiken paitsi julkaistun oman teoksen ja tapahtuman. Täytyi keksiä jotain uutta, etten tympäänny koko hommaan. Siitä syntyi ajatus Kari-illasta", kertoilee tamperelainen runoilija Kari Raineranta.

Muun muassa runoryhmistä Ihoteollisuus ja Muuntaja tutuksi tullut Raineranta tunnetaan mielikuvituksellisesta tavasta esittää runojaan. Lausunnasta hänelle on herunut palkintojakin - kuten viime vuoden Poetry Slamin Tampereen osakilpailun ykkössija.

Toissavuoden Nuori runo -tapahtumassa mies kietoi yläruumiinsa piikkilankaan, mutta tällä kertaa ulosanti ei ole aivan yhtä dramaattinen. Lavalla Karilla on mukanaan kitaristi Arto Alho, joka säestää runoperformanssia hiljaisin riffein.

Satuihin mieltynyt
kirjaston setä

Alavudelta lähtöisin oleva Raineranta päätyi Tampereelle opiskelujen perässä: Suomen kirjallisuuden opinnoista puuttuu enää suunnilleen gradu, uudemmasta pääaineesta informaatiotutkimuksesta kandidaatin tutkielma.

"Toivoisin saavani elantoni taiteesta, mutta jos se ei onnistu, minusta tulee kai kirjastonhoitaja."

Seitsemäntoistavuotiaana runojen kirjoittamisen aloittanut Raineranta on varsin tuottelias. Tällä hetkellä työn alla on neljä runokirjaa, jotka ovat keskenään perin erilaisia. Raineranta tunnustaa ihailevansa "parasta ja aidointa boheemirunoilijaa" Pentti Saarikoskea. Ehkä vielä suurempana innoituksen lähteenä ovat olleet H.C. Andersenin sadut. "Mieluummin kunnolla rakkautta kuin liikaa viinaa", hän korostaa.

"Toivoisin, että noista kirjoista edes yksi julkaistaisiin", Raineranta huokaa. Menneinä vuosina Karin käsistä on lähtenyt jo kuusi valmista runo- ja yksi novellikokoelma, joista yhtäkään ei ole kirjaksi painettu. Karin runoja on julkaistu kymmenkunnassa antologiassa.

Muutaman minuutin tukantuunaustauon jälkeen illan ohjelmassa seuraa musiikkia.

Biisien tyylilaji vaihtelee herkästä taidepopista Voimaeläin-kappaleen lähes shamanistiseen loitsintaan. Voimaeläimen manauksen jälkeen solisti toteaa biisin menneen "ainakin melkein niin kuin me tarkoitettiin".

Karin ääni sopiikin voimalliseen uhoon mainiosti, vaikka itse hän puhuukin laulustaan "lainausmerkein varustettuna".

"Olin etsinyt sopivaa tyyppiä, jonka kanssa voisi tehdä musiikkia. Sitten jossain Teeman (kirjallisuuden ainejärjestö) bileissä asia tuli Arton kanssa puheeksi."

Musiikillisten tuotosten genren utelu saa Karin mietteliääksi. "Olisiko tuolla jotain tekemistä iskelmän kanssa? Sanotaan vaikka rock-iskelmä, tangosta heviin."

Suuria ja
pieniä teemoja

Musiikkiosuuden jälkeen Kari-illan ohjelmassa seuraa vielä palopuhe ja iltasatu, jota muutamakymmenpäinen katsojakunta kuuntelee lähes hartaana.

"Tulevissa Kari-illoissa tulee aina olemaan runoperformanssi ja musaa. Muut elementit voivat vaihdella", Kari kertoo.

Varmaa on myös se, ettei Rainerannan runosuoni ihan hetkessä ehdy. Viita-akatemian käynyt kynäilijä kertoo runomuodon sopivan hänelle parhaiten, "koska on niin laiska".

"Kirjoitan mieluiten ymmärrettävää ja konkreettista tekstiä, joka ei ole rakenteellisesti monimutkaista eikä ylevää. Mielestäni esitettävän runon tulee olla tyyliltään yksinkertainen, helposti lähestyttävä ja koskettava."

Alavudella komeaa hedelmäpuutarhaa ja parinkymmenen lajin ruusutarhaa hellivä runoilija kuvaa runoissaan usein luontoon liittyviä aiheita. Muitakin teemoja toki löytyy.

"Eiköhän ne keskeisimmät ole rakkaus, kuolema, viherkasvit ja viina. Tässä järjestyksessä", Kari myhäilee.

Elina Vainikainen

Seuraava Kari-ilta ravintola Artturissa 21.3. Ilta järjestetään vuorokuukausin kirjallisuusklubi Kerhon kanssa.