Vapaa sivuaineoikeus vaarassa myös Tampereen yliopistossa

Tampereen yliopiston vapaa sivuaineoikeus voi säilyä entisellään vain, jos opiskelijat alkavat itse rajoittaa sivuaineiden opiskelua. Tällä hetkellä tutkinnot ovat opetusministeriön ja yliopiston mielestä liian laajoja ja opiskeluajat liian pitkiä.

"Ongelma on se, että halutaan tehdä aina uusia ja uusia sivuaineita", Tampereen yliopiston rehtori Krista Varantola sanoo.

Yliopiston johdon ja opetusministeriön lisäksi monet laitokset ovat jo pitkään vaatineet sivuaineilun rajoittamista - tai jo rajoittaneet sitä.

"Tukahtumisvaara tietyissä suosituissa oppiaineissa on lisääntynyt", Varantola perustelee.

Yleissivistyksen kasvattaminen ei kelpaa päättäjille perusteluksi.

"Se ei ole hyvästä. Tutkinnon normilaajuus on suunniteltu sellaiseksi, että sillä voi työllistyä tai päästä jatko-opintoihin", korkeakouluneuvos Anita Lehikoinen opetusministeriöstä toteaa.

Viime vuonna Tampereen yliopistosta valmistuttiin maisteriksi keskimäärin 191 opintoviikon tutkinnoilla. Korkeakouluneuvos Lehikoisen mielestä vaaditun 160 opintoviikon pitäisi riittää opiskelijoille; rehtori Varantola pitää rajan ylittämistä 10-20 opintoviikolla vielä kohtuullisena.

Sopeutuserästä
vain pientä lohtua

Tampereen yliopiston ylioppilaskunta Tamy vaatii vapaan sivuaineoikeuden säilyttämistä jo strategiassaan.

"En tiedä, ovatko yliopiston kokonaisresurssit varsinaisesti riittämättömät. Ongelmat kohdistuvat tietyille laitoksille, ja yliopiston rahanjakomalli on ainakin tähän asti ollut vähän epäsuhdassa", Tamyn hallituksen varapuheenjohtaja Johanna Hiden sanoo.

"Jos yliopisto ei pysty niitä laitoksia rahoittamaan, niin onko se sitten opiskelijan ongelma?" hän pohtii.

Yliopiston tämän vuoden budjetissa on ensimmäistä kertaa sopeutuserä, jolla jaetaan rahaa laitoksille, joilla on erityisen paljon nettosivuaineopintoviikkoja. Tämä luku saadaan vähentämällä laitoksen omien opiskelijoiden muilla laitoksilla suorittamat opintoviikot laitoksen antamista sivuaineopintoviikoista.

Kolme suurinta sopeutuserästä hyötyjää ovat naistutkimuksen laitos, hypermedialaboratorio sekä matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos. Kovin paljon kukaan ei sopeutuserästä rikastu, sillä yhteensä sitä on budjetoitu tälle vuodelle 50 000 euroa.

"Se on kuitenkin oikea suunta, ja viesti siitä, että sivuaineopetuskin on tärkeää", Hiden toteaa.

Aloitteet sivuaineilun hillitsemiseksi ovat yleensä tulleet laitoksilta, jotka ovat kokeneet jääneensä antavan osapuolen asemaan opiskelijoiden valitessa sivuaineitaan.

Sivuaineopetus on yleensä budjetoitu laitoksen perusmäärärahoihin, joissa sitä ei ole mitenkään eritelty muusta opetuksesta. Yliopiston laskentapäällikön Päivi Mäntysaaren mukaan laitoksilta saattaa välillä unohtua, että sivuaineopetuskin kuuluu niiden tehtäviin.

"Jos yksikköön on 90-luvulla perustettu lehtorin virka sivuaineopetuksen antamista varten, niin kyllä se siellä pysyy. On vain unohdettu, mitä varten se on saatu."

Laitokset voivat kuitenkin päättää hyvin itsenäisesti siitä, keitä ne opettavat ja miten. Jo nyt monessa oppiaineessa on käytössä erilaisia rajoituksia sivuaineilijoille.

"Tätä ei voida välttää, jos paineet ovat mahdottomat. Mikään aine ei voi kamalasti resurssejaan kasvattaa", rehtori Varantola toteaa.

Varantola toivoo, että henkilökohtaisen opintosuunnitelman avulla opiskelijat tiivistäisivät itse tutkintojaan, jottei muunlaisiin rajoituksiin täytyisi turvautua. Eli jos opiskelijat eivät vapaaehtoisesti supista opintojaan, niitä supistetaan?

"En tiedä viitsiikö sitä näin tiukasti sanoa, koska en tiedä onko meillä keinoja siihen", Varantola pohtii.

"Mutta ne supistuvat, koska ei ole resursseja antaa sitä tutkinnon yli menevää opetusta. Siinä tulee luonnollinen itsesäätely vastaan, mikä voi tietysti yksittäisestä opiskelijasta tuntua rajoitukselta."