Oikea nainen asuu vessassa

"Oikeanlainen" nainen ei näytä hutsahtavalta eikä liian miesmäiseltä, vaan sopivan naiselliselta. Hän ei väitä miehille julkisesti vastaan, tuntee ja hallitsee itsensä, muttei kuitenkaan ole tosikko.

Oikea nainen kykenee myös tekemään tarpeensa toisten naisten nähden, selviää Jyväskylän yliopistossa tehdystä tuoreesta lisensiaatintutkimuksesta Näkyvä ja näkymätön, oikea ja väärä. Etnologinen tutkimus oikean naisen ihanteesta.

Tutkija Heli Niskanen seurasi naisten keskusteluja baarien naistenvessoissa ja huomasi, että myös naiset itse arvioivat itseään ja toisiaan hyvien ja huonojen naisten stereotypioiden mukaan.

Suuria irtiottoja perinteisestä hyvän naisen roolista ei hyväksytä, vaan vessapuheissa korostetaan naisen ulkonäön merkitystä ja miehen sosiaalisesti korkeampaa asemaa.

Poikkeaminen stereotyyppisestä ihanteesta saa aikaan muissa naisissa kauhistelua, selän takana haukkumista, nimittelyä ja ryhmän ulkopuolelle sulkemista.

"Vessoissa uhotaan, haukutaan miehiä ja korostetaan omaa itsenäisyyttä, mistä päätellen perinteistä naisihannetta ei koeta luontevaksi tavoitteeksi, mutta vaikka naiset voisivat määritellä oikean naisen mallin uusiksi ihanteidensa mukaisesti, sitä ei tehdä. Sen sijaan naiset peilaavat koko ajan itseään ja toisiaan perinteistä naisihannetta vasten ja arvioivat pärjäämistään", Niskanen sanoo.

Niskasen mukaan arvostelua esiintyy edelleen etenkin yksityisillä alueilla. Baarien naistenvessojen lisäksi Niskanen tarkasteli tutkimuksessaan väkivaltaisen parisuhteen kotia.

Kun väkivaltaisessa kodissa oikeanlaista naiseutta määrittelee paljolti mies, naistenvessoissa sen tekevät toiset naiset.

Vessassa jaetaan
kaikki

"Baarien naistenvessoissa oikeanlainen naiseus on kultaisen keskitien noudattamista. Naisen pitää samanaikaisesti osata irrotella ja pysyä ruodussa, näyttää houkuttelevalta muttei hutsulta, saada miehiä olematta huora - olla paljon kaikkea, muttei mitään liikaa", Niskanen kertoo.

Baarien naistenvessoja ei ole aiemmin tutkittu, vaikka niillä on selvästi tärkeä merkitys naisille itselleen. Vessoissa jaetaan niin meikit kuin sydänsurutkin - jopa ventovieraiden kanssa. Vessat ovat hengähdyspaikkoja, jossa ei tarvitse esittää, toisin kuin ravintolasalin puolella.

"Vessat ovat naisille turvapaikkoja, jonne he pakenevat miehiä. Ulkonäön korjailemisen lisäksi vessoissa keskustellaan illan jatkosta ja arvostellaan miehiä. Vessoissa naiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan poikkeuksellisesti: olen joskus itsekin huomannut vessassa avautuvani tuikituntemattomalle ihmiselle."

Niskanen kiinnostui aiheesta eräänä baari-iltana sulloutuessaan ystäviensä kanssa samaan vessakoppiin tyhjentämään ravintolaan salakuljetettua pulloa. Naukkailun lomassa tytöt tekivät tarpeensa vuoron perään, mutta kun Niskanen kieltäytyi istahtamasta pytylle muiden nähden, sai hän kuulla, ettei ole "oikea tyttö".

"Aloin pohtia, mitä muuta naisten mielestä oikeaan naiseuteen kuuluu ja miksi minä en sovi siihen muottiin", Niskanen kertoo.

Tutkimustaan varten Niskanen vietti 16 iltaa neljässä eri jyväskyläläisessä 18-25-vuotiaille suunnatussa yökerhossa. Niskanen linnoittautui baarin naistenvessaan heti avaamisen jälkeen ja istui siellä tappiin asti. Aikansa hän sai kulumaan syömällä irtokarkkeja, peilailemalla itseään tai letittämällä hiuksiaan.

Ensimmäisen kenttäkierroksensa jälkeen Niskanen oli innoissaan: naistenhuoneet näyttäytyivät hänelle tyttöjen välisen ystävyyden ja solidaarisuuden tyyssijoina. Ystävätär kaatoi kuitenkin kylmää vettä niskaan sanomalla, että eikö hän ole huomannut miten naiset tarkkailevat ja arvioivat jatkuvasti toisiaan naistenvessoissa.

"Hämmästyin kun tajusin, että teen itsekin niin. Jos ystäväni olisi pyytänyt minua kuvailemaan neljän vessavuoroaan odottaneen naisen ulkonäköä tai vaatetusta, olisin voinut tehdä sen silmää räpäyttämättä."

Huorat, uskikset
ja tyhmät

Naisten puheiden perusteella Niskanen jakoi "vääränlaiset" naiset neljään eri ryhmään: hutsuihin, uskovaisiin, miehiin ja tyhmiin.

Huorat ja miehiset naiset epäonnistuvat ulkonäön saralla, uskovaiset taas ovat tylsimyksiä, jotka eivät osaa juhlia. Mutta liian railakkaastikaan ei saa juhlia: esimerkiksi oksentavaa naista paheksuttiin. Näiden lisäksi nainen voi myös olla tyhmä, jos hän ei osaa toteuttaa itseään tai tehdä oikeita ratkaisuja.

Vessakeskusteluista huomasi myös naisten usein ajattelevan, että miestä ei saa nolata julkisella paikalla, huolimatta siitä, miten epämiellyttävä paskiainen tämä on.

"Oikea tapa hoitaa tilanne on rynnätä vessaan ja purkaa suuttumus tyttökaverille. Kriittiset kommentit miehistä jätetään vessan seinien sisäpuolelle", Niskanen sanoo ja kertoo myös, miten naiset hiljenivät joka kerta, kun naistenvessaan eksyi mies.

Mutta onko siis kyse vain tietylle naisryhmälle tyypillisestä käytöksestä vai sortuvatko naiset samanlaiseen jaotteluun myös kulttuurikuppiloiden tai eläkeläisten päivätanssien käymälöissä?

Niskanen ei osaa vastata, mutta muistuttaa, että myös pukuhuoneet ovat naisille samanlaisia paikkoja kuin baarien naistenvessat.

Karkeiden puheiden perusteella voisi kuvitella, että naiset ovat itse niitä pahimpia sovinistisikoja.

Niskanen ei kuitenkaan ole samaa mieltä: naistenvessoissa valitsee useimmiten lämmin ja sisarellinen tunnelma. Naiset kannustavat ja ymmärtävät toisiaan. Arvostelun kohteeksi joutuvat pikemminkin wc:n ulkopuolelle jäävät naiset.

"Kyse ei ole siitä, etteivätkö naiset itse voisi hyväksyä myös poikkeavaa naiseutta. He kuitenkin tiedostavat, että ulkomaailma ei välttämättä hyväksykään, ja ennakoivat sitä. Perinteisen naisihanteen hylkäämisen koetaan johtavan miesten kriittisen arvostelun kohteeksi joutumiseen."

Silti tuntuu surulliselta, että moderneista ihanteista huolimatta miehen hyväksyntä on edelleen niin tärkeää naisille. Niskanen ei kuitenkaan suostu vaipumaan epätoivoon.

"Kulttuuriset muutokset ovat hitaita. Kehitystä tapahtuu kuitenkin koko ajan. Täytyy muistaa, että vielä 40-luvulla nainen ei päässyt edes yksin ravintolaan."

Essi Myllyoja