Nyt puhuu opettaja

Tätä kolumnia kirjoitan Ateenassa. Minulla on ilo tehdä täällä tutkimusta kansainvälisen rahoituksen turvin. Säätiön rahoituksella työskentelevät professorit ja tohtorit tulevat eri puolilta maailmaa ja heidän aiheitaan yhdistävät kreikkalaiseen kulttuuriin liittyvät teemat.

Ateenan yliopistolla on viime päivien aikana kuohunut. Jo vuodenvaihteesta lähtien yliopiston opettajat ja opiskelijat ovat lakkoilleet. Tilanteet ovat kärjistyneet lähipäivien aikana väkivaltaisiksi yhteenotoiksi opiskelijamellakoitsijoiden ja poliisien välillä. Tarve puolustaa yhteisiä etuja on voimakasta ilmaisua, jossa ei keinoja säästetä.

Kreikkalaiset esittävät mielipiteitään yleisestikin voimakkaammin kuin esimerkiksi me suomalaiset. Syynä lakkoon on hallituksen politiikka lähteä ajamaan yliopistojen yksityistämistä ja opintojen maksullisuutta. Mallia haetaan tietysti, mistäpä muualta, kuin Yhdysvalloista ja Britanniasta. Tämän suuntainen koulutuspolitiikka murtaisi hallituksen aiemmat linjaukset julkisen koulutuksen tasa-arvosta. Samaa visiota on meidänkin yliopistokoulutuksen yhteydessä jo väläytetty, joten lähivuosien aikana aiheen suhteen on syytä olla hereillä.

* * *

Yliopistossa kreikkalaiset opiskelijat saavat opetuksen, kirjat ja muut fasiliteetit ilmaiseksi aina kanditutkintoon saakka. Mikäli opiskelija jatkaa maisteriopintoihin, hän joutuu maksamaan opinnoistaan, mutta kustannukset ovat olleet kohtuulliset.

Koulutuksen tasa-arvoisuus on kreikkalaisille, kuten meille suomalaisille, erityisen tärkeä asia. Perheen sosio-ekonominen tausta ei saisi automaattisesti piirtää uuden sukupolven elämänviivoja. Koulutuksen pitää tarjota mahdollisuuksia omille valinnoille ja yhteiskuntaan vaikuttamiselle. Se avaa mahdollisuuksia tasa-arvon rakentamiseen.

Yliopistojen yksityistäminen johtaa opiskelijoiden jakaantumiseen taloudellisin perustein. Se ohjaa helposti myös yliopistoja laatupisteytykseen, sillä missä raha lepää, sinne myös kerääntyvät helposti parhaimmat opettajat ja professorit. Koulutuksen nousujohteisuus voi tietysti kasaantua määrän ja mahdollisuuksien sumaksi: ilmiöksi, joka meillä on jo havaittavissa.

Akateemisesti koulutetut maisterit ja tohtorit kilpailevat harvoista virkapaikoista tai apurahoista tuskallisella tavalla, joka haastaa monet kysymään kaiken mielekkyyttä.

Pia Houni
teatterin ja draaman
tutkimuksen dosentti