Kolumni: Vaientakaa taiteilija

Tunnustan, syyllistyn usein esittämään rahvaanomaisempaa kuin ehkä oikeasti olenkaan. Ihannoin amerikkalaista väkivaltaviihdettä ja nauran yhteiskunnallisesti valveutuneille nuorille taiteilijoille, vaikka samalla luen Jane Austenia alkukielellä ja valistan moukkamaisia lapsuudenystäviäni - sori vaan, pojat - tasa-arvosta ja luonnonsuojelusta.

Puolustaudun kuitenkin toteamalla, että amerikkalainen väkivaltaviihde on usein erittäin viihdyttävää, lapsuudenystäväni yleensä moukkamaisia ja yhteiskunnallisesti valveutuneet nuoret taiteilijat usein aika naurettavia.

Vastareaktio tiedostavia taiteilijoita kohtaan nousi pintaan taas kuukausi sitten, kun Helsingin Sanomissa (13.1.2007) julkaistiin sivun juttu Jumalan teatterista, jonka kohua aiheuttaneesta esiintymisestä Oulun kaupunginteatterissa oli tullut kuluneeksi 20 vuotta. Nuoret teatteriradikaalit muun muassa heittivät yleisöään kananmunilla ja sivelivät itseään paskalla.

"Kaikessa alkeellisuudessaankin esitys oli kommentti sekä suomalaisen yhteiskunnan tilaan että teatterin mahdollisuuksiin reagoida yhteiskuntaan", toteavat jutun kirjoittaneet tutkijat Ilkka Arminen ja Janne Seppänen.

Voi olla alkeellista puuttua esitykseen, jonka aikaan itse leikki muovailuvahalla seurakunnan iltapäiväkerhossa, mutta kysynpä silti: mitä nuo tutkijat horisevat? Kananmunien heittelystä alkunsa saanut kirjoitus kietoo mukaansa lopulta niin neuvostososialismin sortumisen, ekologisen tietoisuuden leviämisen, globalisaation kuin vuoden 2001 terrori-iskutkin.

Saatan olla vain kateellinen, koska aivoni eivät taivu yhtä korkealentoiseen tekstiin, mutta minusta kuulostaa siltä, että Arminen ja Seppänen ovat innostuneet vähän liikaa.

Seppänen ja Arminen eivät valitettavasti taida jutuistaan huolimatta olla taiteilijoita, mutta onneksi Hesari oli haastatellut myös entistä jumalanteatterilaista, ohjaaja Jari Halosta.

"Globaalissa markkinataloudessa on niin vähän henkireikiä, että se johtaa väistämättä terrorismiin. Jos taiteen ei anneta provosoida, joku ennen pitkää tappaa itsensä tai muitakin."

En suinkaan väitä, etteikö taiteella voisi olla suuriakin vaikutuksia yhteiskuntaan. Taiteilijoita ei vain useimmiten pitäisi päästää puhumaan yhteiskunnasta.

Sitä paitsi Halonen on väärässä henkireiÂ’istä puhuessaan. Onhan meillä amerikkalainen väkivaltaviihde.

Tuomo Tamminen