Viides luku on askel tuntemattomaan

Moonsorrow: Viides luku - Hävitetty. Spikefarm 2007.

MoonsorrowÂ’n musiikki on parin viime levyn perusteella muuttumassa yhä tummasävyisemmäksi.

Pitkä matka on kuljettu esikoislevy Suden unen riehakkaasta Pakanajuhla-veisusta ja taisteluhenkeä lietsovasta Voimasta ja kunniasta -klassikkolevystä täyspitkään metallialbumiin V: Hävitetty, jossa on vain kaksi kappaletta. Progressiivisesta rockista innoituksensa saaneet sävellykset muotoilevat bändin imagon uuteen uskottomuuteen.

Edistysmielisen kiekon syntyyn on varmasti vaikuttanut viimeaikainen folk metal -buumi. Räjähdysmäisesti lisääntyvistä esikuvista vaikuttuneina yhä useampi aloittelevakin bändi tahtoo tehdä pahaa, pirtsakkaa tai uljasta hevihumppaa karhuntaljaliiveihin ja havukalsareihin pynttääntyneinä. Tällaisen muodin saadessa vallan Moonsorrow päätti vaihtaa suuntaa.

MoonsorrowÂ’n Viides luku keskittyy kuvaamaan ennemminkin ihmisen sisäistä maailmaa kuin kliseiksi rassattuja pakanallisia pitoja tai miekkojen kalsketta. Vanhoja kansanmusiikillisia elementtejä löytyy sieltä täältä, mutta vain hienovaraisina viittauksina, ikään kuin pilkistyksinä menneeseen aikaan.

Hävitetty on tajunnan pimenevää valoa, hoippuvia, lepattavia ja alati hahmoaan muuttavia heijastuksia luolien seinissä. Se synnyttää enemmän tunnetiloja kuin selkeitä mielenmaisemia.

Täyteen mittaansa nämä sävellykset pääsevät erityisesti livenä. Viimeisin Tampereen keikka osoitti, että bändi on nyt erityisen hyvässä vedossa ja tietää, mihin on ryhtymässä, kokeellisuuteen liittyvästä arvaamattomuudesta huolimatta.

Jantso Jokelin