Ylioppilasteatteri nykii sulavasti Suolla

Tanssiteatteriesitys Suo on virkistävää vaihtelua Tampereen ylioppilasteatterin ohjelmistoon. Suomessa saataisiin tehdä enemmänkin näytelmiä, joissa upotaan suomalaisiin peruselementteihin eli harmaaseen loskaan, lumikinokseen tai äkkisyvään suohon. Koska Ylioppilasteatteri on tarttunut näin herkulliseen aiheeseen, harmittaa vähän, että suon kansallisista merkityksistä ei ole otettu enempää irti, kuin mitä suojalkapallo ja suolla samoilevat turistit tarjoavat.

Suossa on hyvin musiikkiin kirjoitettua tanssia. Äänimaisema on huikea. Varsinkin parisuhdekriisiä kuvaava tanssi on puhutteleva. Mies (YT:llä vieraileva Sampo Tuhkanen) muuttaa naista (Tuija Touhunen, Liisi Vihavainen ja Iida Rekonen) mieleisekseen balettirobotiksi, mutta ei ole lopulta tyytyväinen nykivään nukkekoneeseenkaan. Varsinkin Liisi Vihavaisen ilmeikästä tanssia katsoisi kauemminkin.

Suon on ohjannut kolme ohjaajaa yhteistyössä. Esitys koostuu välähdyksenomaisista tarinoista, jotka polveilevat henkilöhahmojen takaumien ja muistikuvien pötkönä. Esitys onnistuu silti olemaan mielenkiintoinen ja suhteellisen eheä kokonaisuus.

Ylioppilasteatterin nettisivut kuvaavat Suota "liiketeatterin ja tanssin keinoin toteutettavaksi esitykseksi". Tanssi ei lähde heti alussa käyntiin, vaan näyttelijät vain hengailevat lavalla sanomatta mitään. Tämä on ilmeisesti se liikeosuus. Mielestäni esitys ei ainakaan olisi menettänyt mitään, jos se olisi keskittynyt pelkkään tanssiin, koska teatterilla on niin lahjakkaita tanssijoita. Tanssi vaihtelee joustavasti baletista moderniin tanssiin. Epilektikoita on varoitettava, että esityksessä välähtävät myös strobovalot.

Hertta-Mari Kaukonen

Ylioppilasteatteri: Suo
Ohjaus: Jukka Virtala, Disa Kamula, Karoliina Kangasniemi. 12 tanssijaa. Kesto noin tunnin. Esityksiä 24.2 asti. Liput 8/4 euroa.