Mummojen salattu maailma

Kehä 1: Mummot katukuvassa

Kello yhdeksän aikaan aamulla Tampereen Kauppahalli on mummojen valtakunta. Yhtäkään keski-ikäistä tai sitä nuorempaa henkilöä ei kävele ohi edes törkeästi pitkitetyn aamukahvin aikana. Alle viisikymppisetkin ovat verkkaiseen kulkuun katoavaa äärimmäistä vähemmistöä.

Tänään Kauppahalli on kiistämättä Tampereen mummouden ydin. Viimeistään kahdenkymmenen vuoden kuluttua kaikkialla Suomessa näyttää tältä. Suuret ikäluokat pakkautuvat kaavion yläpäähän ja Suomesta yksinkertaisesti tulee vanha. Kohtapuoliin maassamme on pelkkiä kahdeksankymppisiä naisia.

Tämän päivän mummoja ei tietenkään sovi unohtaa. He voivat jopa neuvoa, kuinka toimia invaasion tapahtuessa. Olemme muutenkin traagisesti menettämässä yhteyttämme omiin isovanhempiimme, omaan sukuumme ja historiaamme. Pahimmassa tapauksessa emme tiedä omasta isoäidistämme juuri mitään.

Keitä mummot oikeastaan ovat? Mitä he haluavat? Miksi he kulkevat ylileveinä valleina ja tukkivat koko jalkakäytävän? Miksi monet heistä näyttävät pöyristyneiltä jatkuvasti? Miksi syntiset uhkapelit kuten bingo ja hedelmäpeli vetävät heitä niin kiivaasti puoleensa? Ja mikä niissä hatuissa oikein on?

Mummot ovat myös herttaisia. He puhuvat leveästi ja kursailematta vanhoista ajoista. He toimivat lenkkinä tämän päivän ja menneen elämänmuodon välillä. Mummot antavat myös hyviä neuvoja ja syytävät rahaa lapsenlapsille. Rahaa vaan varisee mummojen taskuista.

Mummojen mysteerit ja liikeradat paljastuvat nuoremmalle väelle vain yhdellä tavalla: heräämällä epäinhimillisen aikaisin toimeliaalle kaupunkikierrokselle. Mummoja voi koettaa lähestyä, jopa oppia tuntemaan - jos uskaltaa.

Kehä 2: Lähesty mummoa

Pikkuruinen mummo asioi leivostiskillä, sitten juustopuodissa, sitten toisella leivostiskillä, sitten leipätiskillä. Hän käy systemaattisesti läpi Kauppahallin yhtä käytävää. Kysyn, tahtoisiko hän vastata muutamaan kysymykseen. Ei tahdo.

Myöskään peliautomaateilla seisoskeleva mummeli ei tahdo selitellä tekemisiään. Kaikki mummot eivät stereotyyppisesti räpätä tekemisiään tai kaipaa juttutoveria. Suurin osa Kauppahallin eläkeläisistä liikkuu yksin.

Muutama pirteä tapaus kuitenkin pysähtyy juttelemaan. Eila Keränen, "hitusen yli kahdeksankymmentä", riisuu liukuesteitä kengistään ulkokäytävässä.

"Hiihtäessä meni taannoin molemmat ranteet poikki. Enää ei ole varaa kaatua", Keränen selittää.

Keränen käy kauppahallissa useamman kerran viikossa. Monien muiden tapaan hän tulee halliin hyvän leikkelelihan perässä. Tuttuja hän ei hallissa liian usein tapaa.

"Mun ikäisistä monet ei enää kykene tulemaan tai on jopa kuollut. Hyvän päivän tuttuja näkee välillä, ja paljon sellaisia, joita näkee vain täällä, muttei muualla."

Syvemmän perehtymisen jälkeen vaikuttaa siltä, että Kauppahalli onkin enemmän miesten paikka. Ainakin seinustojen penkkirivit ja kahvilat ovat täynnä karvalakkisia, keskenään turisevia pappoja. Mummot ovat aktiivisempia ja kiertelevät puodista toiseen kysellen myyjiltä milloin mistäkin.

Aino Kalliokoski, 73, ostaa hänkin lihansa Kauppahallista.

"Useimmiten tulen yksin tai mieheni kanssa. Käyn täällä melkein joka päivä, nyt olen lihaostoksilla, on vieraita tulossa."

Kalliokoski ei myöskään koe Kauppahallia treffipaikkana.

"En näe täällä niin paljoa tuttuja. Myyjät kyllä tunnen - kaikki."

Mummot ovat liikekannalla pääasiallisesti aamupäivisin, ja syykin on heille selvä: aikaisin heräämällä ja reippailemalla pysyy virkeänä. Kaikkia ei kuitenkaan pelkkä raitis ilma saa virkoamaan. Tämän tästä näkee myyjiä kumartuneina tiskin yli, selittämässä, mitä missäkin pullassa on ja kuinka paljon seleeniä mikäkin kapseli sisältää.

Juustokaupan edustalla on maistiaisia. "Kuinka paljon prosentteja", mummo kysyy kärkkäästi.

"Nykyään kaikesta pitää katsoa prosentti", nainen älähtää maailmanlopun väre äänessään ja jatkaa matkaansa.

Bingossa
räjähtää pankki

"Joka minuutti joku voittaa jotain", kertoo Takitu-bingon pelikeskuspäällikkö Anu Vataja.

On kuin olisin astunut johonkin Pedro Almodóvarin elokuvaan. Ihmiset keskustelevat, vitsailevat ja päivittelevät, polttavat tupakkaa ja ruksivat numeroita valtavalla intensiteetillä. Parhaat pelaavat viidellä lapulla yhtäaikaa. Omituisen rauhallisessa ja seesteisessä pelitunnelmassa viihtyvät niin miehet kuin naisetkin nuorista klopeista vanhoihin jermuihin ja mummoihin.

Palkintoina bingossa on mittavien rahasummien lisäksi ollut ainakin autoja, kodinkoneita ja risteilyjä. Bingossa ei voiteta suoraan rahaa, vaan jaetaan pistekortteja esimerkiksi Sokokselle.

"Kyllä siinä voittaja ilahtuu, kun piti mennä vain ruokakauppaan, mutta tulikin kunnon potti", Vataja nauraa.

"Onhan meillä selvä vakiasiakaspiiri. Jos vakinaama ei jonain päivänä ilmestykään, me huolestumme. Luen kuolinilmoituksia kauhistellen, että onko meidän asiakas nyt kuollut."

Vataja on ollut talossa lähemmäs kaksikymmentä vuotta. Peli on vuosien saatossa muuttunut huomattavasti. Kahvipaketeilla ei bingossa ole pelattu enää aikoihin. Voitot ovat runsaita ja pelikulttuuri edistyneempää.

"Aikoinaan oli jopa bingoromansseja. Nykyään niitä ei niinkään synny."

Bingossa mummot ovat selkeästi laumasieluja pappoja enemmän. Papat ovat jossain muualla, kauppahallissa, kotona, hevosia kannustamassa.

"Kyllä tämä on naisvaltainen peli. Ennen tämäkin oli toisin. Nykyään miehiä taitaa viedä enemmän ravit ja veikkaus."

"Jäyhemmät keskittyvät vain peliin, mutta kyllähän tämä on sosiaalinen paikka. Täällä vaihdetaan ilot ja surut. Onhan peli ja voittaminenkin tietysti jännittävää, mutta uskon, että sosiaalisuus tässä vetää puoleensa."

Jos ilmapiiri on aina yhtä lämmin ja hauska, en ihmettele lainkaan.

Kehä 3: Tunne mummo

"Tärkeitä paikkoja on Kauppahalli, Sokos, Stockmann ja erityisesti Metso, sillä luen paljon. Sitten on tietysti Tampere-talo konsertteineen", kertoo Pirkko Aalto, 77.

Aalto liikkuu, lukee, on äiti ja isoäiti, seuraa kulttuuria, uutisia ja populaarejakin ilmiöitä ihailtavan hyvin. Hän ei koe itseään vanhaksi, ainakaan sanan negatiivisessa mielessä.

"Mitä on vanhuus? Olen 77-vuotias, enkä koe itseäni kovin vanhaksi tai yksinäiseksi. Olen paljon yksin, leski-ihminen kun olen, mutten ole yksinäinen. Toiset eivät vaan osaa sitä yksinäisyyttä välttää."

"Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tietysti muistelee, esimerkiksi lapsuutta ja hyviä työvuosia. En kuitenkaan haikaile menneeseen, vaan muistelen."

Mitä ikäihmisten liikkumiseen ja ajanviettoon tulee, Pirkko Aalto on asiantuntija.

"Ikääntyviä miehiä näkee paljon kauppahallissa. Naiset ovat samaan aikaan Sokoksella. Naiset liikkuvat enemmän, se on Jantso oikea havainto. Miehillä on muuta, he näkevät kavereita, ja naiset ostelee."

Aallon mielestä Tampereen palvelut ovat kunnossa. Ajanvietettä ja tekemistäkin löytyy, eikä hän varsinaisesti kaipaa mitään.

"Kun olen asunut Helsingissä, Tampereella ja Turussa niin välillä kaipaa esimerkiksi Ekbergille kahville, tai ylipäätään sitä rannikkokaupungin tunnelmaa. Sellainen tilava kahvila, jossa saisi hyvää peruskahvia ja laadukkaan sortimentin kahvileipiä, voisi tietysti olla. Brander on hyvä, siellä ikäiseni viihtyvät ja siellä tapaa myös ystäviä."

"Kaupungin palveluihin olen tyytyväinen. En kyllä paljoa kaupungin palveluita ole tarvinnut. Terveydenhoito on tietysti puhututtanut monia. Minullakin omalääkäri vaihtuu koko ajan."

Pirkko Aalto pärjää mainiosti ja puuhailee kaikenlaista. Kaupungilla ja ostoksilla hän käy päivittäin ja katsoo televisiosta kiinnostavia ohjelmia. Hän mainitsee katsoneensa Idolsiakin, ja iloitsee hevi-Arin menestyksestä.

Nykynuoriin liittyvä stereotyyppinen parjaus ja päivittely on hänen mielestään käsittämätöntä.

"En ymmärrä sellaista. Kun olen katsonut omia nuoriani, ei ole koskaan tarvinnut olla huolissaan. Eikä edes niiden kavereista tai kaverin kavereista."

"Onhan se, Jantso, niinkin, että minulle ja tyttärelleni maailma on ollut paljon yksinkertaisempi kuin teille. Nyt ilmastonmuutokset sun muut on tulossa."

Samaan aikaan tyhjentävän ja kysymyksiä herättävän kaupunkikierroksen ja juttutuokion jälkeen tuntuu kuin olisi oppinut jotain. Olemme laskeutuneet kolmen kehän läpi syvimpään tamperelaiseen mummouteen. Tätä syvemmälle voi päästä ainoastaan... Aivan, tulemalla itse mummoksi.

Jantso Jokelin