Turboahdettua peliheviä scifi-friikeille

Machinae Supremacy: Redeemer. Spinefarm Records 2006.

Ruotsalaisen Machinae Supremacyn tekee mielenkiintoiseksi bitpopin eli alkeellisen videopelimusiikin ja metallin yhdistäminen. Bändin kotisivuilla jokainen jäsen kertoo, mitä konsoleita he itse pelaavat. Laulaja Robert Stjärnström on myös innokas Arthur C. Clarken ja Ray Bradburyn lukija.

Muutamat Redeemer-levyn biisit potkivat varsin hyvin. Energinen avausraita Elite tempaa mukaansa tetris-hevin maailmaan.

Absurdeilla Megaman-taustoilla koristellut raidat aiheuttavat varmasti vanhoille Commodoren ystäville kylmiä väreitä. Konetaustoja ei ole nostettu luonnottoman kovalle, kuten monet bändit kuulijakunnan miellyttämisen toivossa erehtyvät tekemään. Levy on kuin tehty tasokkaille korvakuulokkeille.

Etenkin introt toimivat. Redeemerillä liikutaan kyberpunkmaisissa sarjakuvamaailmoissa ja scifistisillä sivukujilla ja siirrytään aina ennemmin tai myöhemmin melodiseen mättöön. Rise on yksi levyn taidokkaimpia kappaleita. Loppupuolelle on ympätty muutama erikoinen veto eeppistä kolikkopeli-rokkia, kuten happoisen kaunis Seventeen ja ekstaattinen Oki Kumas Adventure.

Yksittäisistä hienouksista huolimatta Redeemer on melko yksipuolinen levy. Homma menee välillä liiankin popiksi, eikä metalliinkaan mitään uutta ihmereseptiä keksitä. Toisaalta viimeinen kappale Reanimator (March of the Undead III) sisältää myös monipuolisia, laahaavia osuuksia, haikeaa teknoa ja vieraita kieliä.

Machinae Supremacy on kaikesta huolimatta potentiaalinen yhtye, jolta jää odottamaan jatkoa.

Jantso Jokelin