Perkele — Kirjoituksia Tamysta

Enpä olisi arvannut viiden vuoden ikäisenä ensimmäisessä palkkatyössäni naulankerääjänä, että päätyisin vielä ekonomiksi ja ylioppilaskunnan hallitukseen talousvastaavaksi. Kuitenkin jo tuolloin ymmärsin tiettyjä perustotuuksia työstä, elämästä ja työelämästä.

Ensimmäinen palkkani oli viisikymmentä penniä, minkä totesin hyvin pian olevan riittämätön haaveideni toteuttamiseen, joten päätin hakea jatkossa vastuullisempiin hommiin.

Menevänä miehenä satuin tosin putoamaan tuossa samaisessa viiden vuoden iässä kiipeilytelineeltä. Päähän sattui hemmetisti ja teki mieli itkeä ja huutaa oikein tosissaan. Samalla kuitenkin tajusin, että hittoako tässä itkemään, kun kukaan ei kuitenkaan kuule ja tule auttamaan. Työelämän puolella etenin urallani vähitellen.

Koska tein aina työni, enkä ruikuttanut turhasta, sain hyvän maineen ja minua pyydettiin aina uudelleen töihin. Eikä tapoihini ole koskaan kuulunut kieltäytyä töistä.

Kuvitteellinen tarina Soinisen pojan vaiheista voidaan nyt sivuuttaa, mutta jotain siitä voidaan ottaa opiksi. Vaikka opiskelijoiden taloudellinen tilanne on mitä on, niin apua siihen ei saa huutamalla päättömästi Keskustorilla tai missään muuallakaan.

On parempi pyytää kohteliaasti karkkia kuin ulvoa tikkarin perään. Ulvovalle laitetaan tutti suuhun ja käsketään olla hiljaa, kohteliaaseen pyyntöön saatetaan joskus jopa suostua. Mölyt on siis pidettävä mahassa ja tavoitteiden saavuttamiseksi on tehtävä pitkäjänteisesti töitä yhteiskunnan tavat mielessä pitäen. Tätä työtä meillä ylioppilaskunnassa on tehty pitkään kulissien takana ja välillä jopa estradeilla. Ja työtä tehdään edelleen.

Minut huudettiin viime vuoden lopulla hallitukseen tekemään yritysyhteistyötä ja hankkimaan opiskelijoille etuja.

Kuluvan vuoden aikana pyrinkin lähentämään yhdessä tiimini kanssa opiskelijoiden ja yritysten välejä. Kaikkia alennuksia ja etuja tärkeämpänä pidän kuitenkin sitä, että mahdollisimman moni yliopistomme opiskelijoista työllistyy ainakin kesän ajaksi. Kuten Soinisen poikakin tajusi viiden vanhana, unelmia ei rahoiteta ilmaisella rahalla tai pennosilla, vaan omalla työllä!

Kun vain tuo perkeleen pahasta kaihista ja likinäköisyydestä kärsivä valtiovalta antaisi meidän elättää itsemme tekemällä töitä opiskelun ohessa!

Heikki Soininen
Tamyn hallituksen talousvastaava