Pekka Streng jäi mysteeriksi myös aikalaisilleen. Hänen salaperäisyyttään lisää se, ettei hänestä ole säilynyt montaa valokuvaa.
Tammikuussa julkaistu Unen maa on erikoislaatuinen tapaus. Levy on rakennettu
Pekka Strengin kotinauhoituksista. Demojen määrällinen laajuus yllätti Strengin perikunnan.
Levyä ryhdyttiin puuhaamaan jo vuonna 2003, mutta idean kypsyminen kesti vuosia. Pekan poika
Joonia Streng joutui pitkään harkitsemaan, onko kappaleita järkevää julkaista. Tuottajaksi pestattiin
Jukka Hakoköngäs, joka yhdessä Olympia-orkesterinsa kanssa loihti kappaleet uuteen uskoon. Muun muassa
Hectorin kanssa työskennelleelle kokeneelle tuottajalle prosessi oli kenties uransa haastavin sekä tiukan aikataulun että ainutlaatuisen tekotavan vuoksi.
"Me oltiin tekemisissä äänenlaadultaan ihan paskojen demonauhojen kanssa. Levy-yhtiö antoi meille tiukan takarajan mutta me suoriuduttiin hommasta. Tässä tehtiin maailmanennätys tai ainakin olympiaennätys", Hakoköngäs kehuu.
Hakoköngäs luonnehtii
Unen maata komeaksi hatunnostoksi Pekka Strengille ja tämän musiikille. Hakoköngäs itse tutustui Strengin musiikkiin jo nuorena.
"Mä olin siinä neljäntoista vanha, kun kiinnostuin Tasavallan presidentistä ja sitä kautta myös Pekan musiikista. Silloin
Magneettimies tuli tutuksi."
Monelle tämä Magneettimies on jäänyt vieraaksi. Streng oli mysteeri myös aikalaisilleen. Hän ei pitänyt itsestään meteliä eikä keikkaillut. Hän antoi elämänsä aikana vain yhden haastattelun, eikä levynmyyntikään ollut kummoista.
26-vuotiaana sarkoomaan kuollut Streng ehti elämänsä aikana levyttää kaksi albumia:
Magneettimiehen kuoleman (1970), joka äänitettiin yhdessä tuon ajan ykkösbändin Tasavallan Presidentin kanssa, sekä
Kesämaan (1972). Molemmat ovat suomenkielisen popmusiikin klassikoita.
Tällä hetkellä Streng taitaa olla suositumpi kuin koskaan. Ilmestyessään
Unen maa kipusi virallisille listoille ja ohjaaja
Arto Halosen dokumenttielokuvan Pekka Strengistä on määrä valmistua syksyllä 2009.
Sairastuminen teki Strengistä etsijän ja syvensi hänen suhdettaan elämään ja kuolemaan. Teksteihinsä hän imi vaikutteita eri uskonnoista, saduista, eepoksista ja fantasiakirjallisuudesta. Vaikutteet kuuluvat myös
Unen maassa. Sanoituksissa vilisevät keijut, menninkäiset, taiat, lootuksenkukat ja ruusun terälehdet.
Musiikillisesti Unen maa on kirjava albumi. Sen sävyt vaihtelevat naiiveista akustisista herkistelyistä runsaampaan soitantaan. Kappaleessa
Olen rakastunut päärooliin nousee Olympia-orkesterin rankkakätinen soitto,
Metsästäjässä taas maalaillaan Pink Floydin tyyliin.
Sinä aamuna tuo esiin Strengin herkän puolen, kun taas
Sammakko Sim on lastenlaulumainen tarttuva rallatus. Keskeneräisyys kuuluu monista kappaleita, mutta tämänkaltaisella levyllä se kuuluu asiaan. Osa kappaleista on jätetty jopa alkuperäiseen riisuttuun asuunsa.
"Se oli perikunnan tahto. Ei mulla ole mitään sitä vastaan. Kyllä ne saa siellä olla. Ne putsattiin häiriöäänistä niin hyvin kuin voitiin", Hakoköngäs valottaa.
Unen maan tekijöille oli alusta asti selvää, että levy tulee herättämään ristiriitaisia tunteita. Monien mielestä voi olla moraalisesti arveluttavaa kajota huonolaatuisiin demoäänityksiin ja tehdä niiden pohjalta levy. Vastaanotto on kuitenkin ollut hyvää ja tuottaja Hakoköngäs on lopputulokseen varsin tyytyväinen.
"Olen aivan varma, että hymy kareilee Pekan kasvoilla siellä jossain. Tiedän, että hän olisi tähän levyyn tyytyväinen."
Juho Hakkarainen, teksti
Unen maa
Musiikki: Pekka Streng ja Olympia-orkesteri
Tuottaja: Jukka Hakoköngäs
Äänitys: Mikko Oinonen
Esituotanto: Joonia Streng, Arto Halonen, Jari Halenius
Emi 2009