Lopullinen Totuus

Minä olen martta. Tunnustan, että on hemmetin hauskaa olla ristiriitainen hahmo, erilainen nuori. Ensin voi pogoilla klubeilla ja sitten vääntää kukka-asetelmaa martta-illassa.

Nuori martta saa sekä mummon kehut että kavereiden ihmettelevän ihailun.

Itse asiassa juuri nyt on tosi päheetä kuulua marttoihin, sillä sukkapuikot ovat kokeneet uuden tulemisen, kaikenlainen näppärä tuunaaminen on in ja taantuma kutsuu penninvenytykseen.

Kaupungissamme voi havaita jopa martta-huumaa.

Tampereen Marttayhdistyksen 20-40-vuotiaiden naisten toimintaryhmä Vauhtimartat lähentelee jo 100 jäsenen haamurajaa. Vielä muutama vuosi sitten porukkaa oli noin 20.

Onhan se mahtavaa, että nuoret naiset haluavat martoiksi. Silti Vauhtimartoissa pinnan alla kuohuu: meitä on jo liikaa.

Jos kaikki pamahtavat yhtä aikaa paikalle leipomaan karjalanpiirakoita, ei toiminnassa mielestäni ole enää järkeä. Kukaan ei opi eikä yhteishenkeä synny.

Sitä paitsi onko kukaan marttabuumin imussa edes miettinyt, mikä on järjestön tarkoitus?

Ennen kuin syöksyy marttoihin, partioon, leijoniin tai vaikka Maan ystäviin, pitää ensin ottaa selvää, mistä todella on kyse.

Martat tekivät menneinä vuosikymmeninä muutakin kuin ryystivät sumppia ja vaihtoivat soppareseptejä. He todella ajoivat perheenemäntien asioita ja tekivät arjesta helpompaa.

Martat ovat muun muassa tempaisseet valtakunnallisia siivoustalkoita, kampanjoineet rintasyöpää vastaan ja neuloneet villasukkia kaikille vastasyntyneille.

Mitä järkeä on liittyä marttoihin, jos ei tunne vastuuta, talkoohenkeä ja vilpitöntä halua auttaa ihmisiä selviämään arjessa?

Mummonkaipuu nimittäin lähtee sillä, että ilmoittautuu vapaaehtoiseksi ystäväksi vanhukselle. Pullapitkon letityksen saloihin puolestaan opastetaan erityisillä kursseilla ja säästöniksejä on koottu kirjoihin.

On mielenkiintoista, että vähän aikaa sitten martta oli lähes kirosana - vanhanaikainen ja tylsä, pelargoniaansa tuijotteleva mummeli. Käsityöt ja kotitalous eivät paistatelleet cv:n harrastusosiossa.

Nyt naisen ei tarvitse taistella niin kovasti pääsystä työelämään, joten voi valita kaiken: kirjoittaa kakkublogia, johtaa omaa yritystä ja värkätä kirjoneuletta.

Luudanvarresta on päästy eroon, joten siihen voi vapaaehtoisesti tarttua.

Se on hienoa. Mutta emme voi käyttää perinteisiä kansalaisjärjestöjä individualistisiin persoonaprojekteihimme.

Pelkään monien nuorten naisten odottavan, että martoissa heille tuodaan taidot nokan eteen ja simsalabim - heistä tulee kodinhengettäriä.

Martta-leima ei tee kenestäkään automaattisesti tahranpoiston asiantuntijaa.

Ilman oikeasti aktiivisia, auttavaisia ja aikaansaavia naisia 111-vuotias Marttaliitto muuttuu pian höpinäpiiriksi.

Toki osa nuorista martoista on sydämellään mukana järjestötoiminnassa.

Silti minä vaadin martta-imagon tai hengaamisen sijaan todellista toimintaa.

Kootkaa oma neulepiiri. Hankkikaa porukalla oma puutarhapalsta. Etsikää resepti ja opetelkaa yhdessä tekemään ruskea kastike.

Eihän partioonkaan tarvitse liittyä voidakseen leiriytyä metsään.

Sinikka Tierna
on leiponut marttatalkoissa taatelikakkuja