Perkele! Kirjoituksia Tamystä

Kun pitkän uran tehneet tieteentekijät puhuvat suhteestaan yliopistoon, mieleen tulee väistämättä parisuhde. Nuoruusvuosina on ensin tavattu ja istuttu illat yhdessä parantamassa maailmaa. Uteliaisuus ja intohimo ovat vieneet eteenpäin ja tunne sen oikean löytämisestä on vahvistunut.

Päätös loppuelämän jakamisesta on sinetöity sopimuksella ja ryhdytty viettämään auvoisaa yhteiseloa.

Viime aikoina liittoon on kuitenkin tullut kaikenlaista kremppaa. Arki on muuttunut rutiinien pyörittämiseksi sekä riitelyksi rahasta ja ajankäytöstä. Rakkaudenosoitukset ovat ehtyneet ja rakentava keskustelu muuttunut katkeraksi valitukseksi. Kasautuvat taloudelliset vaikeudet ja yliopiston orastava viidenkympin villitys luovat epäilyksiä suhteen jatkosta. Lisäksi yliopisto näyttää tuntevan enenevässä määrin vetoa juosta erilaisten epäilyttävien humputusten perässä. Vaikeuksista on silti päätetty selvitä yli yhdessä, kun kimppaan kerran on menty.

Oma sukupolveni elää paraikaa vaihetta, jossa vasta selvitetään mahdollisuuksia yhteiselle tulevaisuudelle. Suhteen kehittymiseksi olisi tärkeää viettää paljon aikaa yhdessä ja keskustella. Sitoutumisessa monia arveluttaa yliopiston kevytkenkäinen maine. Tarjolla on enimmäkseen lyhyttä ja epävakaata deittailua. Orastava ihastus päättyy usein sydänsuruihin, kun yliopistolla ei olekaan aikaa tai varaa jatkaa suhdetta. Sääli, sillä meillä olisi paljon yhteisiä arvoja ja kiinnostuksen kohteita. Eivät kaikki kaipaa varakasta kumppania.

Tärkeämpää on arvostus, aika ja halu satsata suhteeseen.

Johanna Roihuvuo
Tamyn koulutuspoliittinen sihteeri