Sähköä paperilla

"Ne saavat heidät kusemaan hunajaa", suuren kustannusyhtiön edustaja totesi tuoppi kädessä.

Ne ovat sähköisiä kirjoja. He ovat kustannustoimittajia, kirja-alan ammattilaisia, paperin pyörittäjiä, jotka ovat ihastuneet työpaikallaan sähköisten lukulaitteiden käytännöllisyyteen.

"Emme enää halua vastaanottaa paperisia käsikirjoituksia."

Paperin kuolemaa on povattu pitkään. Mutta ei paperi mihinkään kuole, se marginalisoituu. Paperiset kirjat ja lehdet ovat tulevaisuuden lankapuhelimia.

Sähköinen paperi on nyt samalla kehitysasteella kuin kännykät 80-luvulla. Vuosikymmenen tai parin kuluttua nykyiset lukulaitteet, esimerkiksi Kindle, näyttävät yhtä huvittavilta kuin salkun kokoiset matkapuhelimet nyt.

Suuret muutokset hiipivät huomaamatta räjähtääkseen pinnalle. Lukemisen tapa on jo muuttunut. Olemme oppineet lukemaan näytöltä: klikkaamaan, harppomaan, vaihtamaan ikkunaa.

Ensimmäisenä painetun kirjan lajina ovat hävinneet tietosanakirjat. Niitä ei juuri julkaista paperisessa muodossa. Sähköisten lukulaitteiden yleistyessä seuraavana kirjojen katoamisvuorossa ovat paperiset oppikirjat. Tulevaisuudessa tenttikirjoja ei jonoteta Linnassa. Niitä ladataan lukulaitteille kaiken aikaa kaikkialla.

Läppäri sylissä kasvaneelle 2000-luvun lapselle on luonnollista lukea ainoastaan sähköistä tekstiä. Kun hän kasvaa aikuiseksi, hän ei kaipaa paperia muuta kuin pyyhkimiseen. Eihän siinä ole edes hakutoimintoa.

Kirjastot, kirjakaupat, kustantajat, lehdet, painotalot, paperinvalmistajat - kaikki paperiin pohjaavat alat joutuvat rajun sopeuttamisjyrän alle. Monta ammattiryhmää, yritystä ja perinnettä katoaa.

Vanhan kirjan sivut rahisevat. Se tuoksuu. Se on konkreettinen portti toiseen maailmaan. Kun makaan lattialla ja luen kirjaa, tahdon maata lattialla ja lukea kirjaa. Tahdon uppoutua, keskittyä, en selata tietopankkia. Tahdon omistaa kirjahyllyn, jossa oleviin kirjoihin voin omin käsin tarttua. Tiedän, että minusta varttuu jäärä, joka pitää kirjoistaan kiinni hamaan hautaan saakka.

Ovat sähköiset lukulaitteet kuinka rationaalisen käteviä tahansa, ne ovat turboahdettuja viipaleita lyhytjänteistä, stressaavaa maailmaa. On surullista, että jopa lukeminen on pian silkkaa sähköistä mediasirkusta.

Seppo Honkanen