Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Maisterit pääsevät oman alan töihin nopeasti

Opiskelijoita piiskataan valmistumaan nopeammin ja syyllistetään työnteosta. Mutta kansainvälinen vertailu osoittaa, että suomalaiset maisterit pääsevät koulutustaan vastaavaan työhön nopeasti. Ainakin osittain se johtuu opiskeluaikana kertyneestä työkokemuksesta.

Kahdestatoista Euroopan maasta tehdyssä vertailussa suomalaisilla ja itävaltalaisilla opiskelijoilla opintojen alusta oman alan töihin kuluva kokonaisaika on lyhin. Samuli Huttunen, grafiikka.
Kahdestatoista Euroopan maasta tehdyssä vertailussa suomalaisilla ja itävaltalaisilla opiskelijoilla opintojen alusta oman alan töihin kuluva kokonaisaika on lyhin. Samuli Huttunen, grafiikka.

Aviisin koulutuspoliittiset kommentaattorit:



Kaija Holli
rehtori, Tampereen yliopisto



Kari Neilimo
vuorineuvos, Tampereen yliopiston hallituksen pj.



Harri Melin
vararehtori, Tampereen yliopisto



Osmo Kivinen
Turun yliopiston koulutussosiologian professori



Timo Perälä
kopo-sihteeri, Tampereen yliopiston ylioppilaskunta







1. Pitäisikö opiskelijoiden valmistua nuorempina?



Kaija Holli: Se ei ole mielestäni itseisarvo. Nuorena valmistuminen saattaa kääntyä lopulta haitaksi. En tiedä yhtään tieteellistä tutkimusta, jossa olisi osoitettu, että ihmisen itsensä hyvinvoinnin, jaksamisen tai elämän kannalta olisi parempi, että hän valmistuisi 23- kuin 30-vuotiaana. Eikä ole yhtään sellaista tutkimusta, jossa se olisi todettu kansantaloudellisesti kannattavammaksi vaihtoehdoksi.



Kari Neilimo: Suurin osa opiskelijoista yliopistotasolla suorittaa tutkintonsa noin 25-26-vuoden iässä. Se on mielestäni ihan hyvä ikä. Kyllä sen jälkeen ehtii työelämässä olla riittävän pitkän ajan, ehkä 40 vuotta, jos työkunto muuten sen sallii. Nopea valmistuminen on liian yksioikoinen näkökulma asiaan. Ikään kuin opiskelija olisi työelämässä vasta valmistumisen jälkeen. Useat opiskelijat ovat jo opiskeluaikanaan työelämässä mukana keräämässä kokemusta.

Mielestäni opiskelu ja sopiva työssäkäynti voivat myös olla hyvä ratkaisu sekä opiskelijan että koko yhteiskunnan kannalta. Toisaalta tietysti opiskeluunkin voidaan liittää päämäärätietoisuus ja suunnitelmallisuus. Opiskeluasioita ei pidä jättää ikuisesti roikkumaan.



Harri Melin: Opiskelijat voivat kyllä valmistua nykyistä nuorempina, jos opintojen aloittaminen, tutkinto-ohjelmat ja opiskelijoiden opintososiaalinen asema on järjestetty niin, että tämä on mahdollista. Siihen minkä ikäisinä opiskelijat valmistuvat, vaikuttavat monet rakenteelliset tekijät. Huomiota olisi kiinnitettävä myös rakenteisiin.



Osmo Kivinen: Jos ajatellaan, että maisteriksi valmistumisen ihanneaika olisi viisi vuotta, niin se, minkä ikäisenä valmistuu, riippuu tietysti erinomaisen paljon siitä, minkä ikäisenä kukin on opintonsa aloittanut.

Suomessa on ollut tapana antaa myös aikuisten opiskella, mikä on tietysti hyvä asia. Silloin pitää kuitenkin huomata, että jos esimerkiksi aloittaa opinnot 29-vuotiaana, on rahtusen kiire ehtiä valmistua alle 30-vuotiaana.



Timo Perälä: Yliopisto-opiskelijoiden valmistumisesta nykyistä nuorempana voisi olla saavutettavissa jonkinlaisia hyötyjä, mutta samaan aikaan ainakin opiskelijoita työllistävien näkökulmasta myös haasteita. Hyödyt eivät kuitenkaan ole ainakaan yhtä suorasti kytköksissä työurien pituuteen kuin julkisessa keskustelussa on tuotu esille.



2. Miksi työssäkäyvää henkilöä, jonka gradu on kesken, pidetään kansantaloudellisena ongelmana?



Kaija Holli: Ei se kansantaloudellinen ongelma liene, en ymmärrä miten olisi. Ei kai kansantaloutta graduilla korjata.



Kari Neilimo: Tämä näkökulma painottuu keskustelussa. Työssäkäyvä opiskelijahan on kansantalouden rakentamisessa mukana, eikä pelkkä kansantaloudellinen näkökulma voi olla ainoa kriteeri tarkastella tätä työssäkäyntikysymystä. Voidaan kuitenkin todeta, että opiskeluaikojen venyminen vie joiltakin opiskelijoilta opiskelupaikkoja ja luo tehottomuutta yliopistoresursseihin eikä mahdollista akateemisesti koulutettujen ihmisten maksimaalisen määrän saavuttamista ja hyödyntämistä yhteiskunnassa. Yhtä totuutta ei ole.



Harri Melin: Yhteiskunta on sijoittanut jokaiseen opiskelijaan melkoisesti resursseja. Vastaisuudessa yliopistot saavat merkittävän osan rahoituksestaan tehtyjen tutkintojen perusteella. Tutkinnon suorittaminen on osoitus akateemisesta asiantuntijuudesta. Ainakin näistä syistä keskeneräiset gradut ovat myös kansantaloudellinen ongelma.



Osmo Kivinen: Asiaa pitää kysyä niiltä, jotka pitävät sitä kansantaloudellisena ongelmana.



Timo Perälä: Jossain määrin tilastoihin pohjautuvissa arvioinneissa yliopisto näyttää tehottomalta ja siellä vaikuttaa olevan paljon enemmän hitaita opiskelijoita, kuin mikä tilanne todellisuudessa on. 95-prosenttisesti valmis opiskelija on tilastojen näkökulmasta aivan yhtä valmistumaton kuin juuri opintonsa aloittanut.



3. Onko työssäkäynti opiskeluaikana ongelma?



Kaija Holli: En pidä työssäkäyntiä ongelmana sinänsä, en ennen varsinaisen opiskelun aloittamista enkä opiskelu aikanakaan, varsinkin jos se auttaa tai tukee tavalla tai toisella tulevaa ammattia tai muutoin laajentaa kokemusta ja tietovarantoja.

Ongelmaksi näen sen, jos se keskeyttää joko kokonaan tai liian pitkäksi aikaa tutkinnon suorittamisen. Tutkinnon loppuun saattaminen on tärkeää opiskelijan itsensäkin kannalta. Keskeneräiset, loppuunsaattamattomat työt ovat henkisesti raskaita.



Kari Neilimo: Voi se olla joillekin ongelma, jos opiskelu jää siitä syystä kesken tai pitkittyy kohtuuttomasti. Se on silloin ongelma ehkä sekä opiskelijalle yksilönä että yliopistoyhteisölle. Valmistumattomuus painaa mieltä ja yliopiston resurssikäyttö ei voi olla suunnitellun tehokasta.

Itse työskentelin hallitusti opiskelujeni ajan ja pidän yhä työkokemusta tuolta ajalta positiivisena rikkautena. Ajattelen nykyisin samalla tavalla. Kohtuullinen työssäkäynti opiskeluaikana on ansio valmistumisen jälkeen monen työnantajan silmissä.



Harri Melin: Työssä käyminen pidentää opiskeluaikoja, se on selvä. Ongelma työssäkäynti on esimerkiksi silloin, kun työt ovat opintoja tärkeämpiä. Yliopiston näkökulmasta on pulmallista, jos opiskelija sanoo, että hän ei voi osallistua kurssille tai seminaariin, koska on töissä. Periaatteessa opiskelun pitäisi olla se tärkein toiminta.



Osmo Kivinen: Ei.



Timo Perälä: Työssä käyminen opintojen aikana voi olla ongelma. Jos työssäkäynti on välttämätöntä riittävän toimeentulon hankkimiseksi, eikä se tue opiskelua vaan hidastaa sitä, se on ongelma. Pidän yleisesti opiskeluaikaista työssäkäyntiä vahvuutena.



4. Mitä mieltä olet väitteestä: "Valmistumisaikojen nopeuttamisvaatimuksissa on suurelta osin kysymys mekaanisesta tilastoihin tuijottamisesta"?



Kaija Holli: Tavallaan onkin. Mielestäni kaikki työ on arvokasta ja jos opiskelija tekee työtä, jonka vuoksi alkuaan tavoiteltu tutkinto viivästyy, ei se sinänsä ole ongelma. Yliopiston kannalta on selvää, että suunnittelu helpottuu, jos eteneminen tutkinnoissa tapahtuu suunnitelmallisesti.



Kari Neilimo: Ei nyt ehkä kuitenkaan ole yksinomaan tästä kysymys. Valmistusaikojen nopeuttamisella voidaan saada yliopiston koulutuspaikat ja resurssit tehokkaampaan käyttöön ja nopeammin työmarkkinoille sellaisia opiskelijoita, jotka eivät ole siellä vielä olleet lainkaan mukana. Toisaalta täytyy muistaa, että työelämässä olevat opiskelijat ovat jo työmarkkinoilla mukana, ehkä eivät kokopäiväisesti, mutta kuitenkin. Valmistuminen ei jokaisen kohdalla tuo lisää osaavaa työvoimaa markkinoille.

Täytyy muistaa, että vaikka monet yliopistot ovat nykyisin yliopistotasoisia ammattikorkeakouluja, ovat yliopistot kuitenkin edelleenkin toivottavasti myös sivistysyliopistoja. Voidaanko yliopiston sivistysyliopistotehtävä suorittaa pikakurssina?

Ei välttämättä.



Harri Melin: Kyse ei ole pelkästä tilastoihin tuijottamisesta, meillä on paljon opiskelijoita, jotka käyttävät tutkinnon tekemiseen selvästi yli seitsemän vuotta.



Osmo Kivinen: Aika lailla samaa mieltä.




Timo Perälä: Keskustelussa on nostettu esiin myös muita syitä, mutta olen samaa mieltä.



5. Suomalaisten maistereiden nopeaa pääsyä oman alan töihin voisi moitteiden sijaan kehua. Mitä mieltä olet?



Kaija Holli: Toki, pitäisi kehua ja sitä pitäisi tavoitellakin. Yksipuolinen tuijottaminen tutkinnon suorittamisaikaan ei ole hyvä, ja kuten jo sanoin, voi kääntyä itseään vastaan myöhemmin.

Yliopiston pitää toki järjestää opetus niin, että tutkinto on mahdollista suorittaa tavoiteajassa, mutta yliopisto ei saisi syyllistää eikä rangaista, jos se ei syystä tai toisesta toteudu. Opiskelijat ovat erilaisia ja elämäntilanteet erilaisia, siksi pitäisi sallia myös variaatiota. Kokemuksesta on hyötyä elämässä, tulkoon se sitten työn tai muun toiminnan kautta.



Kari Neilimo: Suomalaiset opiskelijat ovat erinomaisen valmiita työelämän asiantuntija- ja esimiestehtäviin yliopisto-opintojen päätyttyä. Heillä on osaamista ja motivaatiota sekä usein innovatiivisia ajatuksia. Teoria voi lopultakin olla parasta käytäntöä, mutta kyllä työssäkäyntikokemus auttaa aina työelämään siirryttäessä.

Minusta yliopistotutkinnon suorittaneet nuoret ihmiset ovat todella fiksua joukkoa.



Harri Melin: Suomalainen koulutusjärjestelmä ja suomalaiset työmarkkinat eroavat monin tavoin monista muista EU-maista. Meillä siirtyminen yliopistoista työelämään toimii hyvin. Vastavalmistuneet saavat - monista tekijöistä johtuen - varsin nopeasti omaa koulutustaan vastaavaa työtä. Se on hyvä asia.



Osmo Kivinen: Suomi todellakin esiintyy eurooppalaisessa vertailussa edukseen siinä, miten nopeasti ja varmasti maisterit päätyvät koulutustaan vastaaviin, niin sanoaksemme oman alansa töihin. Varmasti hankitulla työkokemuksella on tässä korvaamaton osuutensa, mutta toki on myös muistettava, että suomalaiset työmarkkinat - hyvinvointivaltioine kaikkineen - ovat olleet erinomaisen otolliset maistereille työllistyä. Nyt kun sotien jälkeiset suuret ikäluokat vihdoinkin alkavat toden teolla väistyä työmarkkinoilta, uusille tulijoille aukeaa taas työmarkkinoilla hyvin tilaa.

Kaikkiaan suomalaismaistereiden työttömyysastehan on ollut kansainvälisesti kovin alhainen, mikä on tietysti hyvä asia.



Timo Perälä: Tutkimukseen perustuen olen samaa mieltä. Opintoaikainen työssäkäynti (opiskelun ja töiden vuorovaikutus) voitaisiin nykyistä paremmin kääntää sekä opiskelijan, koulun että työpaikan hyödyksi.



Koonnut Seppo Honkanen




Valtionvarainministeriössä ajatellaan näin: "Älä notku yliopistolla, opiskelija!"



Aviisi selvitti valtiovarainministeriön ajatukset. Neuvotteleva virkamies Outi Luoma-aho auttoi listaamaan ministeriön perusteet sille, että korkeakouluopiskelijoiden pitäisi valmistua yhä ripeämmin.



1. Nuoret ja kouluttamattomat ensin



Yhteiskunta kohdistaa vuosittain varsin mittavia taloudellisia resursseja koulutukseen. Juuri nyt koulutussektoria pyritään edelleen korjaamaan siten, että perusopetuksen jälkeiset koulutuspaikat kohdentuisivat nimenomaan nuorille ja sellaisille hakijoille, joilla ei vielä ole aikaisempaa koulutusta tai tutkintoa.



2. Opiskelija, tee osasi


Opiskelijan päätehtävä on keskittyä nimenomaan opiskeluun. Tämä on vähintä, mitä opiskelija voi tehdä siitä hyvästä, että tänäkin vuonna valtio rahoittaa yliopistoja yli 1,8 miljardilla eurolla. Opintotukimenot taas ovat vuosittain noin 800 miljoonaa euroa. Etuuden saajalla on velvollisuus hoitaa oma osansa mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti.



3. Valmistu, vähennät velkataakkaa



Julkisen talouden ongelmista ja kestävyydestä puhutaan paljon. Suomi kuluttaa tälläkin hetkellä vuosittain enemmän kuin mihin tulot riittävät. Lisävelkaa tarvitaan tänäkin vuonna yli 7 miljardia euroa. Velka ei lyhene sillä, että opiskelijat notkuvat yliopistolla.




4. Tarvitsemme lisää työvoimaa



Väestön vanhentuminen pistää valtion tienestit tiukoille. Työikäisen väestön määrä kääntyi laskuun vuonna 2010. Kymmenen vuoden kuluttua Suomessa on arvion mukaan runsaat 130 000 työikäistä ihmistä vähemmän kuin nyt. Työikäisen väestön supistuminen vähentää työvoimapotentiaalia. Tämä johtaa aiempaa hitaampaan talouskasvuun. Julkinen talous joutuu ongelmiin ja samalla pitäis rahoittaa koulutusta.



5. Aiemmin töihin, myöhemmin eläkkeelle



Jotta julkiset palvelut voidaan ylläpitää myös väestön ikääntyessä, työikäiset olisi saatava kattavammin osaksi työmarkkinoita. Parannusta tarvitaan työelämän alku- ja loppupäähän. Käytännössä tämä tarkoittaa, että opiskelijoiden olisi valmistuttava nykyistä nopeammin ja eläkeikää lähestyvien työntekijöiden tulisi jaksaa jatkaa töissä nykyistä pidempään.



5. Liian vanhoja opiskelijoita



Suomalainen valmistuu yliopistosta keskimäärin 29-vuotiaana. Tämä on kansainvälisesti vertaillen varsin korkea keski-ikä. Ikää ei ole saatu laskuun, vaikka 2000-luvulla on tehty useita tutkintojen suorittamisajan lyhentämiseen tähtääviä uudistuksia. On muun muassa uudistettu tutkintojen sisältöä ja mitoitusta, rajattu opintoaikoja ja uudistettu opintotukea. Opiskelijat on vieläpä pantu täyttämään henkilökohtaisia opintosuunnitelmia eli HOPSeja. Tästäkään huolimatta opintoajat eivät ole juuri lyhentyneet.



6. Valmistunut ehtii tienata kauemmin



Opiskelijat käyvät opintojen ohella töissä, koska opintoraha ei riitä edes vuokraan ja lainaa ei haluta ottaa. Opiskelija arvioi, että työkokemus antaa valmiuksia työelämään ja parantaa työnsaantimahdollisuuksia. Tutkimusten perusteella opiskelun aikaisella työnteolla ei kuitenkaan näyttäisi olevan positiivisia vaikutuksia saavutettaviin ansioihin, ainakaan pidemmän päälle. Opintojen aikainen työnteko kun viivästyttää valmistumista ja siten lyhentää aikaa, jonka työmarkkinoilla ehtii puurtaa. Mitä nopeammin siirtyy työelämään, sitä pidempään ehtii nauttia palkkapäivistä.



7. Vain parhaat pärjäävät



Arvioiden mukaan ne, jotka pääsevät omaa opiskelualaa vastaavaan työhön jo opintojen ohessa ovat kenties niitä, jotka muutenkin työllistyisivät hyvin valmistuttuaan.



8. Älä vie työttömän työpaikkaa



Työskentely opiskelun aikana vääristää työmarkkinoita. Työt, joiden tekeminen ei vaatisi korkeakoulutusta, hoidetaan nyt nimenomaan opiskelijoiden avulla. Nämä työpaikat eivät tällöin ole esimerkiksi työttömien, matalamman koulutustason omaavien hakijoiden käytettävissä.



Annastiina Airaksinen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto