Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Kulmahuone: Pahempi toistaan vai yhdessä parempi?

Kun vuoden 2011 rakennemuutokset Tampereen yliopistossa poistivat laitokset ja tiedekunnat ja tilalle tulivat tieteenalayksilöt, en aavistanut, että vuoden päästä tästä järjestökentällä kuohuisi. Toki oli odotettavissa, että rakennemuutokset vaikuttaisivat myös ainejärjestöihin, mutta että seurauksena olisikin eloonjäämistaistelu, jossa toinen järjestö koetaan uhkana eikä ystävänä. Jos isot tieteenalayksiköt nähtiin aluksi pelottavina, niin nyt pelätään oman tieteenalayksikön kaveriainejärjestöjä.

Moni ainejärjestö on perustanut jäsenrekrytointinsa aiemmin siihen, että tietyn oppiaineen uudet pääaineopiskelijat "automaattisesti" ovat liittyneet "oman" ainejärjestönsä jäseniksi. Niin se useimmiten on ollutkin, ja jäsenten hankkiminen on ollut helppoa ja vaivatonta. Tilanne on uusi, kun ensi syksynä opiskelijat aloittavat tieteenalayksiköissä laaja-alaisissa kandidaattiohjelmissa.



Laaja-alaiset tutkinto-ohjelmat eivät kuitenkaan tarkoita, etteikö opiskelijoilla jatkossakin olisi eri kiinnostuksenkohteita opintojensa suunnan suhteen. Laaja-alaisista kandidaattiohjelmista huolimatta opiskelijat valitsevat jatkossakin kaikille yhteisten opintojen lisäksi opintoja oman kiinnostuksensa mukaan, mitä kautta he voivat löytää myös omalta tuntuvan ainejärjestönsä.

Ainejärjestöjen rinnalle on jo syntynyt yksikköjärjestöjä, joissa useamman ainejärjestön voimin ajetaan koko yksikön opiskelijoiden yhteistä etua. Ainejärjestöjen väliseen yhteistyöhön kannattaa pyrkiä ennemmin kuin keskinäiseen kisailuun. Yhdessä käytössä on isommat resurssit, minkä johdosta on myös enemmän valtaa vaikuttaa yliopistolla ja ajaa yhteisiä etuja. Mahdollisuudet järjestää laadukkaita tapahtumia ja olla uskollinen edunvalvoja ovat paremmat, kun asioita opetellaan tekemään yhdessä.



Viimeistään nyt on pohdittava, kuinka muutokset parhaiten vastaanotetaan, ja mietittävä, mikä on oman ainejärjestön identiteetti ja perusta olemassaololle jatkossa. Vanhalle järjestöaktiiville muutokset voivat olla kova paikka, mutta katsottaessa tulevaan pitää miettiä, miltä tilanne näyttää uuden opiskelijan silmin. Tärkeätä on, että uudetkin opiskelijat löytävät paikkansa, eivätkä vain ainejärjestöjen ja ylioppilaskunnan vaan koko akateemisen yhteisömme jäseninä. Vaikka onkin kliseistä sanoa, että muutos kannattaa ottaa vastaan mahdollisuutena eikä uhkana, sanon sen silti. Vain yhdessä on mahdollista luoda yhteisöllisyyttä uusien yksiköiden sisällä. Riitelevän yhteisön jäsen ei kukaan tahdo olla.



Pirita Ruokonen
Kirjoittaja on Tamyn hallituksen jäsen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto