Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Maan alta kohti valtavirtaa

Filkkareiden Queerscenes-sarjan elokuvissa puretaan käsityksiä sukupuolesta

Reetta Aallon ohjaama dokumentti Marja-Sisko kertoo transsukupuolisesta papista Marja-Sisko Aallosta.
Reetta Aallon ohjaama dokumentti Marja-Sisko kertoo transsukupuolisesta papista Marja-Sisko Aallosta.

Käsitteestä queer-elokuva saattaa tulla mieleen syvälle undergroundiin viittaava kulttuurituote, jota Ben Zyskowicz -naamareihin sonnustautuneet sadetakkimiehet käyvät tihrustamassa hämärissä elokuvateattereissa. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Queer-elokuvat eivät ole tirkistelyelokuvia eivätkä yksinomaan undergroundia.

"Queer voidaan käsittää joksikin, mikä lävistää totutut kategoriat, kuten sukupuolen, seksuaalisuuden ja parisuhteen. Queer-elokuvan tarkoituksena on ikään kuin purkaa vanhoja toimintatapoja, joita ei ole koskaan kyseenalaistettu", kertoo elokuvatutkija Ilona Hongisto Turun yliopiston mediatutkimuksen oppiaineesta.

Mutta mitä kaikkea queer-elokuva sitten voi pitää sisällään? Kysymykseen on hyvin vaikeaa löytää yksioikoista vastausta. 1990-luvulla seksuaalivähemmistöjä edustavat aktivistit ottivat queer-termin käyttöönsä ja panivat sen tarkoittamaan oikeastaan mitä tahansa perinteisen heteronormatiivisuuden ulkopuolella olevaa asiaa.

Sama pätee myös elokuviin. Tämä tulee selväksi, kun tarkastelee Tampereen elokuvajuhlilla esitettäviä queer-elokuvia.

Kolmesta näytöksestä koostuvan Queerscenes-sarjan elokuvat käsittelevät queer-tematiikkaa kirjavasti laidasta laitaan. Ensimmäisessä näytöksessä esitettävä Every Ho I Know Says So (2010) käsittelee seksuaali-identiteettien kriminalisointia. Toisessa näytöksessä keskitytään puolestaan muun muassa trans- ja intersukupuolisuuteen, kun taas viimeisessä näytöksessä esitettävä Hawaï Polis Static (2009) murtaa miehisyyden myyttejä John Waynen hahmon kautta.

Yleensä queer-elokuvaan törmää underground- ja independent-ympyröissä. Mutta kaiken aikaa queer on raivannut tietänsä myös kohti valtavirtaelokuvaa. Tästä ovat esimerkkeinä muun muassa teinityttöjen lesborakkautta käsittelevä Fucking Ã…mÃ¥l (1998) ja karjapaimenista kertova homoelokuva Brokeback Mountain (2005). Mutta pelkät homo- tai lesbohahmot eivät tee elokuvasta automaattisesti queer-teosta. Mukana täytyy olla myös jotain muuta.

"Nykykatsojalle elokuvien homo- ja lesbohahmot ovat tuttuja. Niissä ei sinällään ole mitään outoa. Mutta hahmot ovat yleensä helposti tunnistettavissa. Queer-elokuva purkaa stereotypioita ja panee katsojan miettimään, onko kulloinenkin esitys tyypillinen tapa kuvata homoja ja lesboja", Hongisto sanoo.



Queer-teemat ovat muuttuneet osittain jo melko arkipäiväisiksi. Elokuvantekijät eivät välttämättä edes koe poikkeavansa perinteisestä elokuvanteosta käsitellessään queer-aiheita. Queerscenes-sarjassa nähdään Reetta Aallon ohjaama dokumentti Marja-Sisko (2008), joka kertoo suurelle yleisöllekin tutuksi tulleesta transsukupuolisesta papista Marja-Sisko Aallosta. Elokuvaa tehdessä Reetta Aalto ei ensisijaisesti ajatellut tekevänsä nimenomaan queer-elokuvaa.

"On yleensä muiden kuin elokuvantekijöiden tehtävä luokitella elokuvia. Itse en koe olevani millään tavalla poliittinen ohjaaja. Teen elokuvia ihmisistä ja ihmisyydestä", Reetta Aalto kertoo.

Aallon mielestä perinteisiä sukupuoli- ja seksuaalisuuskategorioita purkavilla elokuvilla on kuitenkin kysyntää Suomessa. Marja-Siskossa päähenkilö selvittää hyvin yksityiskohtaisesti, miten hän jo ennen kouluikää tunsi syntyneensä väärään sukupuoleen. Elokuvan jälkeen monet katsojat ovat tulleet sanomaan, että nyt hekin tietävät, mitä kaikkea transsukupuolisuus tarkoittaa.

"Jos elokuvani jollain tavalla lisää suvaitsevaisuutta, niin koen onnistuneeni", Aalto kertoo.

Mitä lähemmäksi suurta yleisöä queer-elokuva pääsee, sitä suuremmaksi sen poliittiset vaikutusmahdollisuudet kasvavat. Olisi siis vahinko, jos queer-elokuva jäisi pyörimään vain pienen piirin iloksi. Queer on nimittäin genre, joka tarjoaa rajattomia mahdollisuuksia.

"Parhaimmillaan queer on elokuvan tekemisen tapa, joka kyseenalaistaa kaikenlaisia kategorioita. Silloin ollaan mielenkiintoisissa sfääreissä, kun heterohahmoja aletaan käsitellä queermaisesti", Hongisto sanoo.



Henri Waltter Rehnström



Suosittelemme



Aviisi suosittelee katsomaan ainakin nämä Tampereen elokuvajuhlilla esitettävät teokset:



Michael Glawoggerin poeettiset dokumentit

Virolainen elokuva 100 vuotta

Lopunajan kuvia
http://www.tamperefilmfestival.fi/site/index.php?page=lopunajan-kuvia
https://www.facebook.com/events/299876683405678/

Saara Cantellin kokoama Carte Blanche

Raimo Siliuksen kokoama Rake Special

Queer-teema jatkuu Queerscenes presents Discordia -klubilla perjantaina 9. maaliskuuta Klubilla, jossa esiintyvät berliiniläinen elektropop-duo Easter ja kotimaisen konemusiikin tähti Jaakko Eino Kalevi.
https://www.facebook.com/events/362508283767983/



Tampereen elokuvajuhlat 7.-11. maaliskuuta
http://www.tamperefilmfestival.fi/site/

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto