Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Tavanomainen maatalous on luonnonvarojen tuhoamista

Jussi Tammisola syytti luomua luonnonvarojen haaskauksesta Aviisissa 20. tammikuuta. Kuinka voisi olla näin, kun keinolannoitteet valmistetaan fossiilisista polttoaineista? Tavanomaisen kotimaisen ruiskilon tuottamiseen kuluu noin puolet enemmän energiaa kuin luomuviljakiloon tarvitaan.

Itämeren maissa 2000-luvulla toteutetussa Beras-tutkimusprojektissa havaittiin, että Itämeren typpikuormitus puolittuisi ja fosforipäästöt loppuisivat kokonaan, jos ravinteet kierrätettäisiin optimaalisesti kasvi- ja eläintuotannossa. Luomutiloilla pyritään tällaiseen suljettuun ravinnekiertoon.

Luomutuotannossa pelto toimii hiilinieluna, kun maahan lisätään kompostoitua lantaa ja muuta orgaanista ainetta. Näin luomu torjuu ilmastonmuutosta. Esimerkiksi kastematojen määrä on suurempi, mikä hyödyttää lintuja ja muuta luonnon monimuotoisuutta.



Tammisola jätti huomiotta monia isoja kriisejä, joita nykyinen maatalousmalli on tuottanut. Pelkkien keinolannoitteiden käyttö on johtanut vakavaan eroosioon. Olemassa olevilla vainioilla pitäisi voida tuottaa ruokaa vielä vuosisatojen ajan, mutta tätä menoa se ei onnistu.

Ihmisten ruokkimisen kannalta on tärkeää muistaa, että valtaosa maailman peltojen sadosta käytetään tällä hetkellä rehuntuotantoon. Länsimaissa luomun sadot eivät monesti yllä tavanomaiseen tuotannon tasolle, mutta etelän maissa luomun (tai miltei luomun) sadot ovat peräti noin 80 prosenttia paremmat*. Tämä perustuu muun muassa katteiden käyttöön ja vuoroviljelyyn. Ero luomun eduksi korostuu tavallista kuivempina tai sateisina vuosina. Toki viljelymenetelmiä on syytä kehittää edelleen.

Jos vaikkapa riisipeltoa ei myrkytetä, voidaan samalla alueella laiduntaa ankkoja ja kasvattaa tulvitetulla pellolla kaloja. Näin on perinteisesti tehtykin. Huimia hehtaarisatoja saadaan matkimalla luonnon ekosysteemejä ja yhdistämällä yksivuotiset ruokakasvit, pensaat ja puut samalle alalle peltometsäviljelyn keinoin.



Entä sitten ravinnon laatu? Olennaisten ravinteiden pitoisuudet tavanomaisesti tuotetuissa vihanneksissa ja hedelmissä ovat selvitysten mukaan vähentyneet merkittävästi. Syynä on muun muassa keinolannoitteiden yksipuolisuus. Ei ole yllättävää, että luomutuotteissa on enemmän kivennäisaineita ja aminohappoja. Maatalouskemikaalien vaarallisuudesta paljastuu jatkuvasti tietoa: tuore esimerkki tästä on rikkakasvimyrkky Roundup.

Kasvi- ja eläintaudit eivät pääse jylläämään tuotannossa, jos tilat ovat kohtuukokoisia ja monipuolisia. Isoilla eläintiloilla käytetään rutiininomaisesti antibiootteja, mikä kehittää vastustuskykyisiä mikrobeja. Sikainfluenssa jäljitettiin jättisikalaan. Itukatastrofi oli ikävä tapaus, mutta kasteluveden saastuminen ei liity mitenkään erityisesti luomuun. Esimerkiksi tavanomaisesti viljellyt Keski-Euroopan vadelmat neuvotaan kypsentämään ennen syömistä.

Luomua saa varsin edullisesti esimerkiksi yliopiston ruokapiirin kautta. Luomun hintaa nostaa se, että esimerkiksi eroosion ja Itämeren rehevöitymisen haittoja ei huomioida tavanomaisten elintarvikkeiden hinnoissa.



Päivi Mattila



*Catherine Badgley et al. (2007): Organic agriculture and the global food supply, Renewable Agriculture and Food Systems, 22: 86-108, Cambridge University Press.

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (1)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Heikki Jokipii (25.02.12, kello 7:43)

    Voisiko Päivi Mattila kertoa meille, millä leveysasteella tuottavuus keikahtaa päinvastaiseksi eli luomun hyväksi?


    Ja jos tuollainen leveysaste saadaan paikallistettua - niin eikö sen pohjoispuolella ainakin luomusta tulisi luopua?

    Hiukanpa vaatisi perusteluja ja selitystä sekin, miten ravinteiden lisääminen peltoon lisäisi eroosiota. Kun eroosion perussyyksi yleisesti mainitaan ravinteiden puute, eli ryöstöviljely.

    Ellei Mattila näihin ihmettelyihin vastaa, voivat muut lukijat näitä itseltään ja muilta kysyä ...




Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto