Arvio: Hemmoteltu prinsessa saa haluamansa

Ylioppilasteatterin Salome on vahvojen naisten taistelu

Salome, Tampereen ylioppilasteatteri. Oscar Wilden näytelmän suomentanut, sovittanut ja ohjannut Paula Sillman. Esityksiä 4. huhtikuuta saakka.

Tampereen ylioppilasteatteri on kevään näytöksessään tarttunut klassikkoon. Oscar Wilden Salome on peräisin 1800-luvulta, mutta taustatarina on vieläkin vanhempi. Raamatun kertomukseen perustuva näytelmä on haastava valinta mille tahansa ryhmälle.

Tapahtumat sijoittuvat yhteen iltaan, jonka aikana hemmoteltu prinsessa Salome (Wilma Seppälä) päätyy tanssimaan isäpuolelleen kuningas Herodekselle. Palkkioksi tanssista Herodes (Antti Salminen) lupaa vaikka puoli valtakuntaa, mutta Salome pyytääkin palkkiokseen profeettahahmo Jokanaan päätä.

Ylioppilasteatterin ohjaajan Paula Sillmanin versiossa Salomen tarina kehystetään hysterialla. Valinta on kiinnostava ja tukee hemmotellun Salomen mielenliikkeitä.

Wilma Seppälä antautuu rooliinsa vietäväksi. Mieleenjäävin on kohtaus, jossa Salome vaatii palkkiotaan Herodekselta. Tahtojen taistelussa kummankin hahmon mielenterveys on järkkymisen rajalla.

Tarinassa kuu heijastaa tragedian käänteitä. Ylioppilasteatterissa tämä ilmenee valotyöskentelyssä: valo tulee näyttämölle ikään kuin ikkunasta, suunnasta, josta kuu paistaa.

Ratkaisu häiritsee silloin, kun kirkkain valo puuttuu kohtauksen päänäyttelijältä. Silmä hakeutuu valokeilan mukana pois päätapahtumasta, mikä antaa sijan ajatusten harhautumiselle.

Näinä hetkinä näytelmän tiiviys kärsii.

Elävä musiikki tukee näytelmää kiitettävästi. Pianon, viulun ja kanteleen trio ei liiaksi alleviivaa tapahtumia vaan tukee tragediaa läpi sen juonenkäänteiden.

Aino Heikkonen