Klassikkoni: Yhteiskuntaa ja häröilyä

Don Huonot: Verta, pornoa ja propagandaa (Pyramid 1994)

Don Huonoja leimaavat mielikuvissa laulaja Kalle Aholan kasvot, 2000-luvun taitteen suuret radiohitit, ristiriitainen yhtye-elo ja lukuisat vuosien varrella julkaistut kokoelmalevyt.

Yhtyeestä kirjoittaminen nostattaakin punan poskille yhtä lailla kuin mistä tahansa teini-iän nolosta ihastuksesta kertominen.

Kun luuranko on nostettu kaapista, voi aloittaa hehkutuksen. Minulle Don Huonot on aina tarkoittanut tarttuvia kitarariffejä, stemmalaulun juhlaa ja sitkeitä korvamatoja.

Jos et usko, kuuntele huviksesi Verta, pornoa ja propagandaa -levyä (1994), joka Kaksoisolennon (1995) ohella on yhtyeen kiinnostavinta tuotantoa.

Levyn parasta antia on bändin groove. Yhtye soittaa vapautuneesti ja antaa sijaa myös sekoilulle.

Tunnelmat vaihtelevat Verta, pornoa ja propagandaa -nimikappaleen punkahtavasta energiasta Päivä Kasbah-kukkulalla -biisin röyhkeään sitkeyteen.

Leijailtiin paljastaa kyvyn säveltää suuria mutta herkkiä balladeja.

Kappaleen vuoden 1994 levyversio kitarasooloineen on mukiinmenevä esitys, mutta täyteen mittaansa kaunis balladi kasvoi myöhemmin esiintymislavoilla. Tämä tulee todistetuksi Olimme kuin veljet -kokoelmalevyn live-vedolla.

Sanoituksissa on läpi albumin häröilyä yhdistettynä yhteiskunnallisuuteen.

Värikkäin kielikuvin puhutaan esimerkiksi hiv:stä ja hyväksikäytöstä.

Verta, pornoa ja propagandaa -levyn maustoivat yllätyksellisyys ja särmä.

Vapautunut meno jäi vähemmälle sitä mukaa, kun yhtyeen suosio kasvoi radiohittimittoihin 1990-luvun edetessä.

Aino Heikkonen

Kuuntele Don Huonojen Leijailtiin Youtubesta:

Don Huonot: Leijailtiin