Arvio: Paholainen pukeutuu humpuukiin

Oikeuspsykiatri pohtii hyvän nimissä tehtyä pahuutta

WSOY 2014

Onko luontaistuotekaupassa todella tarjolla hoitomuoto, josta lääketiede ei tiedä mitään? Pimittävätkö kaikki maailman sisätautilääkärit ja diabetes-tutkijat tiedon laihduttavasta vyöstä ja vielä laihduttavammasta yrttivalmisteesta julmalla tavalla?

Oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Hannu Lauerma paneutuu kirjoituskokoelmassaan Hyvän kääntöpuoli muun muassa uskomushoitoihin. Hän korostaa ihmisen tarvetta uskoa mitä epärationaalisempiin asioihin: vääriä profeettoja mahtuu joka junaan, mutta jeesuksen voi kohdata vaikka metrossa. Toive on ainakin suuri. Poukkoileva teos pureutuu myös perhesurmiin, vankeinhoitoon, mielisairauksiin, anonyymeihin nettikeskusteluihin ja taistolaisuuteen.

Lauerman laaja tietämys pahuuden ilmentymistä ei valitettavasti jäsenny lukijaystävälliseen muotoon. Voisi sanoa, että kyseessä on huonosti kirjoitettu hyvä kirja. Puolen sivun mittaisilla virkkeillä argumentoiva teos olisi kaivannut kipeästi kustannustoimittajaa asettamaan erikoislääkärille rajat.

Paikoin teksti myös kääntyy katkeralta vaikuttavaksi puolusteluksi, kun tekijä vastaa hänestä kirjoitettuihin tai sanottuihin syytöksiin. "Kuka sanoi mitä kenestäkin" -tyyppiseen dramatiikkaan sortuessaan Lauerma jättää vauhkoimmatkin teinitytöt taaksensa.

Lääketieteen ja uskomushoitojen vertailussa Lauerma on vahvimmillaan. Teoksen heikko rakenne kuitenkin rasittaa lukijaa siinä määrin, että jo ihan periaatteen vuoksi tekee mieli olla Lauerman kanssa eri mieltä aivan kaikesta.

Mistäköhän sellaisen muinaisten hopi-intiaanien laihdutusvyön saisi ostaa?

Sanna-Kaisa Lähdeaho