Päivystävä sihteeri: Palautetta, kiitos

Meiltä opiskelijoilta pyydetään monenlaista palautetta opintojen aikana. Välillä pitäisi vastata kurssipalautteeseen eli siihen, mikä kurssilla toimi tai mikä mätti, kun taas 3. ja 5. vuoden opiskelijoiden palautteessa keskitytään opintojen sujuvuuteen, työssäkäyntiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Kandipalaute pyytää puolestaan palautetta muun muassa opetuksen laadukkuudesta ja opiskelijan tyytyväisyydestä omaan opiskeluunsa.

Palautteilla kehitetään toimintaa. Opettaja pystyy kehittämään omaa opetustaan ja kurssiaan, ja tieteenalayksikkö tai yliopisto pystyy kehittämään toimintaansa, siis sillä ehdolla, että kun palaute kerätään, se analysoidaan ja kehitysehdotukset pistetään toteen. Näin onneksi useimmiten käy, ja palautteen keruu säilyttää legitimiteettinsä. Jos palautetta ei hyödynnettäisi, karisisi oikeutus kerätä palautetta hyvin nopeasti.

Keskustellessani muiden opiskelijoiden kanssa herää usein kuitenkin kysymys, miksi emme saa palautetta omista opinnoistamme tai jos saamme, tuntuu se ennemmin poikkeukselta kuin säännöltä. Kai meilläkin pitäisi olla mahdollisuus saada sitä? Huonoimmillaan ainoa kurssipalaute, jonka opiskelija saa, on arvosana 1-5. Tentin jälkeinen hyvä fiilis hyvästä vastauksesta kääntyykin hämmennykseksi, kun tulokseksi rapsahtaa epämääräinen kakkonen. Yritä siinä miettiä, mikä vastauksessa onnistui ja mistä rokotettiin. Kursseille on kirjattu osaamistavoitteet eli kriteerit asioista, jotka kurssin käyneen opiskelijan tulisi osata kurssin jälkeen. Samalla kun numeroarviointi tehdään, voisi hyvin kirjoittaa muutaman rivin siitä, mitä osaamisen osa-aluetta voisi parantaa. Hyvä tieteellinen kritiikki vaatii aina kehitysajatuksen.

Voimme muistuttaa ennen kurssin päättymistä, että pienikin palaute omasta oppimisesta on hyödyllistä jatkon kannalta. Se kertoo aina siitä, missä tiedoissamme on vielä erityisesti parannettavaa. Se kehittää meitä. Parhaiten palaute toimii dialogisena, jolloin kaikki pystyvät parantamaan toimintaansa yhteisöllisesti. Lopulta vastuu on tietysti itsellämme, mutta kehityskohde voidaan osoittaa palautteella. Kiitos ja syvä nyökkäys niille opettajille ja vertaisillemme, jotka jo antavat meille palautetta ja ohjaavat oppimistamme entistä paremmaksi.

Joachim Kratochvil