Tampereen lähikunnista surkein on Ylöjärvi

Aviisi hyppäsi pakettiautoon ja testasi Tampereen naapurikunnat. Perinpohjaisen ja täysin objektiivisen tarkastelun ykköseksi nousi Nokia.

YLÖJÄRVI
22 000 asukasta
Kuuluisia ylöjärveläisiä: Eppu Normaali, Tiina Lymi
Kuvaavat sanat: ruma, kirkonkyläkaaos, levähtänyt, huono, tavallisin, skitsofreeni, ripulipaska

Yleensä Ylöjärven ohi tulee huristeltua ilman, että keskustasta näkee vilaustakaan. Eikä pysähtyminenkään auta, kuntaparka on huomaamaton. Kaupunkioikeudet vuosi sitten saaneen pikkukylän taloilla on täydellinen suojaväri, synkän talvipäivän harmaa.

Tilastokeskuksen mukaan Ylöjärvi veti viime vuonna Tampereen naapurikunnista eniten väkeä. Aviisin testi osoittaa, että muuttajat ovat erehtyneet. Ylöjärvi on ihan paska.

Ylöjärvi on kuin äkkiä joutuisi kahdestaan ravintolapöytään puolitutun kanssa, jolle ei ole mitään sanottavaa. Vietettyään puoli tuntia kaupungin kirkonkylällä ei keksi mitään tehtävää. Ei ole enää paikkoja, joihin mennä. Jos jotain toimitettavaa olikin, sitä ei enää halua muistaa. Haluaa vain pois ja rauhoittumaan.

Koko paikka on tienristeys, jota reunustaa parkkipaikka. Ruma, eri vuosikymmenten rakennustyylejä sotkeva arkkitehtuuri ja sekava kaavoitus ovat inhottavaa, krapulaista hulluutta. Tunnelma on luovuttanut, alistunut ja nöyristelevä. Hautaustoimistojen ovet houkuttelevat tarttumaan ripoihinsa. Kirpputorin ovessa kädensijaa ei edes ole.

Liikerakennukset on kuin haulikolla ammuttu sinne tänne kahta keskustaa. Keskustat henkivät perisuomalaista kirkonkyläarkkitehtuuria eri vuosikymmeniltä. On harmaita rumia betonimöhkäleitä, joiden alakerrassa pesii kukkakauppoja. On punatiilisiä taloja "väriläiskinä". Ja sitten on vaaleankeltaisia uusia taloja.

Yritys "Ylöjärven kuntoutus" on varmasti tarpeellinen. Yksi talo on aivan ihana: siitä löytyvät Kela, Alko, apteekki ja baari, jonka yläkerrassa on paikallislehden toimitus.

Tieteellisesti pätevän tutkimuksen mukaan Ylöjärvellä asuu neljä lasta, nuoria ei lainkaan. Eläimistö koostuu kolmesta naakasta ja yhdestä kultaisesta noutajasta.

Käymme kahvilla Viialan leipomossa, pieni kuppi kahvia, yksi euro. Hengaamme kirpparilla, myynnissä mallinuken alaosa. Emme löydä täkkiä, jonka alla lämmitellä pakussa. Yritämme ostaa sukkahousuja Seppälän postimerkinkokoisesta myymälästä. Ollaan todellakin maakunnassa, sillä Hennes-kokoiselle pienelle tytölle ei löydy XS-kokoa. XXL-kokoja sen sijaan piisaa. Täällä asioivat todelliset emännät.

Venaamme ikuisuuden liikennevaloissa. Miksi ihmeessä niihin on pitänyt tuhlata rahaa paikassa, jossa liikennettä ei ole nimeksikään? Marketin kulmalta bongaamme viime Aviisistakin tutun kulkuvälineen: ehta sininen potkukelkka!!

NOKIA
27 000 asukasta
Kuuluisa nokialainen: Kari Peitsamo
Kuvaavat sanat: metropoli, Amerikka, asfalttiviidakko, elävä, haisuli

Nokia tuntuu Ylöjärven jälkeen maailman isoimmalta kaupungilta, vaikka eroa on vain 5000 asukasta. Kadut ovat leveitä kuin Las Vegasissa, mutta Nokia ei kimalla - Nokia haisee. Kaupungin ilmakehää saastuttaa tehtaissa valmistettavien helikopterinosien ja renkaiden haju.

Nokian renkaitten punatiilinen tehdas on pitkä kuin Kiinan muuri, koska pyörien kumeja testataan sisälle rakennetussa testipillurallissa. Renkaitten sudittamisesta se hajukin lähtee. Tehtaassa on jostakin syystä myös ulkoavaruuden tutkimuskeskus kummallisine torneineen.

Tummansinisen Saabin vieressä rastapää polttaa sätkää. Hän ei ole tyypillinen nokialainen.

Muihin Tampereen naapurikuntien kirkonkyliin verrattuna Nokian keskusta on metropoli. Palveluita on paljon. Ydinkeskustassa sijaitsee videovuokraamo ja pelikauppa.

Ohitamme drive-in Hesburgerin, sekä uuden asuinalueen, joka näyttää Nokian Vihilahdelta. Hautaustoimistot loistavat poissaolollaan, sen sijaan samalla kadulla on kaksi asunnonvälitystoimistoa. Nokia on selvästi kasvukeskus, jossa ihmiset ostavat asuntoja eivätkä vain kuole niihin.

Perhesuunnittelusta ja sivistyksestä kertoo myös se, että cityssä on meneillään mittava kondomikampanja. Kaupungin keskustassa on sekä uimahalli että kirjasto. Kuluneita kirjoja kuluneissa hyllyissä. Ankea esitys pääkirjastolta.

Koska jokainen kunta on nykyisin ainakin nimellisesti jonkinlainen taidepitäjä, löytyy myös Nokia Cityn keskeltä moderni taideteos. Siis rautahäkkyrä, josta itse Erkkikään ei tiedä mikä se on.

Joku seurueestamme muistelee, että Nokialla valmistettaisiin aseita. Niin, ehkä täällä haisee renkaitten lisäksi ruuti, ollaanhan syvällä villissä lännessä.

PIRKKALA
14 500 asukasta
Kuuluisia pirkkalalaisia: Ransu-koira, Pentti Hietanen, Jukka Tammi
Kuvaavat sanat: kodikas, nostalginen, lämmin, ruokaisa, järvinen

Pirkkalan keskusta on kodikas, lämminhenkinen ja nostalginen. Arvioon ei tietenkään vaikuta se, että yksi testiryhmän jäsenistä asui paikkakunnalla lähes koko 1990-luvun. Kahden järven väliin jäävä keskusta on tunnelmaltaan lämmin. Siellä on suojassa maailman kohinalta.

Menemme syömään, nautimme lounaspaikassamme lämminhenkisestä pirkkalalaispalvelusta.

Ihmetystä retkikunnassamme herättää lounaspaikan lasisen ulko-oven sisäpuolelle maalattu tiedote aukioloajoista. Nurinkurista. Syömme Plussaneuvoksen kabinetissa.

Sitten idylliin lipuu tummia pilviä. Ihmiset eivät tunnista sukupuolia toisistaan: pitkätukkaista poikaa luullaan tytöksi; tummahipiäinen erottuisi räikeästi byrokraatinharmaista alkuasukkaista. Vieraita katsotaan mittaillen.

Ohitsemme maleksii pari yläasteikäistä poikaa löysissä housuissa. Marketin edustalla sekarotuinen koira odottaa omistajaansa. Yritämme ottaa sympaattisesta karvaturrista kuvaa. Koira on cool eikä suostu kaupunkilaispellejen kuvattavaksi.

Keskustan ulkopuolella Pirkkala kääntyy ankeaksi. Härmälän rajaa nuoleva automarkettivyöhyke sapettaa pienieleistä. Se on oksettava monumentti markkinatalouden mahtipontiselle röyhkeydelle.

Lentokenttä on kansainvälinen pelto vailla mitään kiinnostavaa.

LEMPÄÄLÄ
17 500 asukasta
Kuuluisa lempääläläinen: Pertti Salovaara
Kuvaavat sanat: hautausmaa, kuolema, kirkonkylä, kanava, välitila, mitäänsanomaton

Keskellä kylää on kirkko. Kirkon ympärillä on suuri hautausmaa. Ateisti tuntee itsensä kuokkijaksi.

Uskovainen harjoittaa palvontamenojaan upeassa temppelissä. Kirkossa ei harmiksemme kuitenkaan ole vanhoja puupenkkejä.

Pyhätön vieressä on sininen kellotapuli, joka on aivan varmasti muumikirkko. Siinä on ovi, josta astuu minä hetkenä hyvänsä takaperin puhuva kääpiö, jota saatana palvoo.

Kummallista vaikutelmaa lisää tapulin viereen pystytetty korkea patsas, jonka huipulla miekka osoittaa suoraan kohti taivasta. Lempäälä on David Lynchin ja Franz Kafkan kaupunki.

Lempäälästä tulee mieleen vanhuus. Siellä olohuoneen sohvalla iltapäivätorkkuja ottavan nuoren perheenisän uneen sekoittuu moottoritien etäinen humina. Se muistuttaa lapsuuden koulupäivien jälkeisistä bussimatkoista, jotka kulkivat kotipaikkakunnan teollisuusalueen läpi. Ruosteisten tehtaiden keskellä matka oli ikävystyttävän pitkä.

Lempäälä on lievästi sympaattinen, mutta eleetön. Siitä on aistittavissa taiteellinen ja kulturelli pohjavirta, johon sekoittuu maalaisidyllin raukeus. Lempäälä huokuu toteuttamatonta potentiaalia ja heinäkuista laiskuutta.

Lempäälä vaikuttaa vireältä peruskuntakeskukselta, jossa kaikki on sijoitettu kätevästi saman tien varrelle. Lempäälä on vierailukohteistamme ainoa, joka on ottanut turistit huomioon sijoittamalla keskelle kylää, ei vain infotaulua, vaan infopisteen.

Infotäti on toimittajien vierailusta lähinnä häkeltynyt. Pyydämme häntä kehumaan kotipitäjäänsä. Hän alkaa pyörittää lausetta: "Lempäälä on lähellä." Hokeminen jatkuu, kun meille Lempäälä on jo kaukana.

KANGASALA
23 500 asukasta
Kuuluisa kangasalainen: kaverin kaverin lemmikkipossu
Kuvaavat sanat: kylmä, 1980-luku, ellottava, kirkkoisa, hällä väliä

Kangasalaa katsellessa vakuuttuu helposti siitä, ettei sen paikalla oikeasti ole kaupunkia lainkaan. Kangasalan laimeus horjuttaa mielenterveyttä.

Kangasala on läpileikkaus peruskirkonkyläarkkitehtuuria sillä erotuksella, että täällä on paljon puutaloja. Positiivista on se, että löydämme vihdoin sen, mitä olemme koko matkamme ajan etsineet. Torin.

Eikä tämä ole mikä tahansa tori, vaan todellinen edelläkävijä: markkinapaikka on katettu. Muuten Kangasala vaikuttaa läpiajomestalta, hällä väliä -paikkakunnalta. Tätä on helpotettu rakentamalla liikenneympyröitä, jotta aikaa ei tuhraantuisi risteyksissä venailuun.

Kaksi torimyyjää pakkaa ilmeettöminä myymättömät tavaransa pakettiautoihin ja ajaa pois jälkiä jättämättä, kuin anteeksi pyytäen. Hetken päästä heidänkin arvelee olleen hourailevan mielen tuotosta; käsi hakee turhaan laukusta dosettia.

Torilla on kyltti, jonka mukaan Grönlannin Arsukiin on 3 618 kilometriä. Matka tuntuu houkuttelevalta. Jäämeren ylittäisi uimalla ennemmin kuin istahtaisi iltapäiväksi torin laitaan.

Kangasala on kuin jumittuisi tuijottamaan television tekstiviestichattia siksi, ettei löydä kaukosäädintä.

Kangasalan linja-autoasema voittaa Pirkanmaan rumin rakennus -kilpailun. Sijoille kahdesta kahteenkymmeneen sijoittuvat Ylöjärven keskuksen kaikki talot.

Juha Honkonen, Maria Kuikka ja Jan Salminen