Ulkomaalaiset opiskelijat juurtuvat huonosti Suomeen

Englanninkielisissä maisteriohjelmissa opiskelevat ulkomaalaiset jäävät opintojen jälkeen vain harvoin Suomeen. Työnsaanti tyssää käytännössä puutteelliseen suomen kielen taitoon. Myös kontaktit paikallisiin jäävät ohuiksi.

Kolmena viime vuotena ulkomaalaisia tutkinnon suorittajia oli Tampereen yliopistossa 90, joista on jäänyt Suomeen 75 prosenttia. Suhteellisen hyvältä näyttävä luku kuitenkin pettää. Vierasmaalaisten opiskelijoiden valmistumisprosentti on suomalaisiakin huonompi: reilusti yli puolet keskeyttää opintonsa.

Yliopiston eri laitoksilla on toistakymmentä englanninkielistä maisteriohjelmaa.

Maisteriohjelmien vaatimuksiin ei kuulu pakollisia suomen kielen opintoja. Tampereen yliopisto tarjoaa vapaaehtoisesti kieltä pänttääville alkeisopetusta eikä juuri mitään muuta. Harvat syventävät kurssit ovat puolestaan usein liian vaikeita. Opetus on räätälöity lähinnä vaihto-opiskelijoiden tarpeisiin.

Kielikeskuksessa suomea vieraana kielenä opettava lehtori Heikki Kangasniemi pitää tilannetta surkeana.

"Jos henkilö on opiskellut jo kotimaassaan suomea, ei yliopisto pysty tarjoamaan hänelle oikeastaan mitään uutta."

Byrokratia vaikeuttaa integroitumista

Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston sekä Tampereen ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulujen kesken toimii SITR (Studying in Tampere Region) -hanke, jolla yritetään juurruttaa ulkomaalaisia opiskelijoita Suomeen. Projektisuunnittelija Maria Virtanen kertoo koulujen välisten järjestelyjen kuitenkin etenevän hitaasti.

"Tutkinto-opiskelijat voivat suorittaa kursseja toistaiseksi vain omassa oppilaitoksessaan. Tilanne on sama kuin suomalaisilla opiskelijoilla, eli käytännössä toisissa kouluissa saa opiskella ainoastaan JOO-sopimuksella."

Kielikurssien kohdalla yhteistyö olisi välttämätöntä. Tampereen yliopisto on neljästä toimijasta ainoa, joka pystyy tarjoamaan ylempiä B- ja C-tason kielikursseja. Vaihto-opiskelijat voivat rehtorien yhteispäätöksellä ottaa kursseja mistä haluavat, mutta tutkintoa suorittavat ovat toistaiseksi jääneet lapsipuolen asemaan.

Neljä vuotta sitten opetusministeriön tavoite oli, että vuonna 2008 Suomen korkeakouluissa ja ammattikorkeakouluissa olisi 12000 ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa. Nykyinen luku on vain noin 5000. Maria Virtasta luku ei yllätä Suomen syrjäisen sijainnin ja Oxfordin kaltaisten brändien puutteen takia.

"Vaihto-opiskelijat toimivat tehokkaana viidakkorumpuna ja houkuttelevat tänne muitakin. Toisaalta viranomaisten nihkeys työ- ja oleskelulupa-asioissa sekä kallis hintataso karkottavat täältä äkkiä pois, jos töitä ei löydy."

Poliittista historiaa ja iskuvinkkejä

Helmikuisena maanantaina Väinö Linna -salissa istuu parikymmentä ulkomaalaista opiskelijaa kuuntelemassa sosiologian laitoksen järjestämää englanninkielistä luentoa Suomen poliittisesta historiasta. Asia etenee mutkien kautta sortovuosista eduskuntauudistukseen.

Eturivissä pelataan kolme varttia laivanupotusta, kirjoitetaan tekstiviestejä ja selataan sanakirjoja. Unkarilaista Bálint Andrássya sukulaiskansan vaiheet kyllä kiinnostavat, mutta politiikka menee hieman yli. Korealainen Bit Na Kim tunnustaa suoraan, ettei itsenäistymiskehitys oikein avaudu hänelle kunnolla.

Heitä on helppo ymmärtää. Luennon rönsyilevää logiikkaa on Suomen historiaa tuntevankin vaikea seurata.

Eri laitokset järjestävät jonkin verran opetusta englanniksi, mutta ne keskittyvät oman oppiaineen ympärille. Yleistä perehdytystä suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan tarjoaa ainoastaan yksi SITR:n järjestämä luentosarja.

"SITR-yhteistyönä on kehitetty myös internetissä olevat UUNO-kieliohjelmat. Niiden avulla kieltä voi opiskella itse arkisten tilanteiden kautta", Virtanen kertoo.

Juuri ilmestyneessä kakkosversiossa opetetaan muun muassa seurustelusanastoa ja baarikäyttäytymistä. Paras tapa opettaa suomea ja asuttaa tänne taitaakin olla suomalainen puoliso.

Simo Holopainen

Normaali elämä sopeuttaa Suomeen

Eri maisteriohjelmissa opiskelevat meksikolainen Angel Inglesias Ortiz, taiwanilainen Chienting Weng ja yhdysvaltalainen Felicia Stroud kertovat kielitaitonsa olevan vielä melko vaatimaton. Ortiz ei ole vielä ollut kielikursseilla, Weng opiskelee alkeita ja Stroud käy NNKY:n hieman pidemmälle edenneiden suomen tunneilla.

"Suomalaisiin on vaikea tutustua englantia puhumalla. Minulla on muutama suomalainen kaveri, mutta hekin alkavat puhua aina keskenään suomea", kertoo tietojenkäsittelytieteitä opiskeleva Weng.

Ortiz ja Stroud pystyvät opiskelemaan kieltä kotisohvalta käsin, sillä molemmat seurustelevat suomalaisen kanssa. Kansanterveystiedettä opiskeleva Stroud oli Suomessa aiemmin vaihtarina, jolloin hän tapasi poikaystävänsä rugbyharrastuksen kautta.

"Parhaiten tänne kotiutuu, kun pääsee elämään normaalia suomalaista elämää", Europeanisation of Politics -maisteritutkintoa suorittava Ortiz tuumii.

Kaikkien kolmen mielestä ulkomaalaisille pitäisi järjestää enemmän opetusta työnhausta, yhteiskunnasta ja osallistumisesta sen toimintaan. Halu jäädä Suomeen on kova.

Erityisesti täällä viehättävät turvallisuus, palvelut ja se, että yleensä kaikki toimii. EU:n ulkopuolelta tulevalle byrokratiaa on vain kovin paljon.

Suuret firmat ja tietotekniikka-ala saattavat käyttää työkielenään englantia. Stroud on hakenut jo monta vuotta töitä, mutta suomea osaamattomalle kansanterveystieteilijälle on tarjottu vain siivousta.

"Olen kokenut koodaaja, periaatteessa minulle on töitä. Kielen takia kuitenkin vain suuryrityksissä kuten Nokiassa", Weng jatkaa.

Syyrian kurdi Mahmoud Haj-Rashid tekee väitöskirjaa TTY:lle ja työskentelee täysipäiväisesti tietokoneinsinöörinä. Kahdeksan vuoden Suomessa asumisen jälkeen hän tulee jo kielellä toimeen, ja Suomen kansalaisuus on haussa.

Haj-Rashidin mielestä tutkintojen korkea keskenjäämisprosentti johtuu siitä, että opiskelu pelkästään englanniksi jättää ympäristön vieraaksi.

"Paras opiskelun motivoija on kuitenkin tieto työpaikasta valmistumisen jälkeen."