Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Pilkkuun asti Pulterissa

Tässä baarissa voi vierähtää koko päivä

Torstaiaamuna viittä vaille yksitoista Pispalan Pulterin ovet aukeavat. Baarimestari Kältsy toivottaa muutamat aamuvirkut tervetulleiksi, vakiokävijöitä kaikki.

Pulteri täyttyy heti puheesta ja vilinästä. Vanha Erkki istuu jo kahvikupin ääressä ikkunalla, vaikka olisin voinut vannoa, että me olimme päivän ensimmäiset asiakkaat.

"Mä tulin tuolta sivuovesta jo vähän aikaa sitten", Erkki kertoo.

Erkki on Pulterin vakkari numero 1. Hän on ollut Pulterin avajaisissa vuonna 1968. Nyt hän istuu täällä ennen kuin ovia on edes varsinaisesti avattu. Siihen väliin mahtuu varmasti lukuisia Pulteri-istuntoja.

Erkki käy Pispalan Pulterissa Tesomalta asti. Vanhoja vakkareita hän ei enää liiemmin tapaa.

"Ne taitaa olla melkein kaikki tuolla Kalevankankaalla."

Baaritiskin välittömässä läheisyydessä istuvat myös Häkä, Pekka (tilaa päivän ensimmäisen oluen) ja Katja (on päivän ensimmäinen nainen ja ScreenTouch -pelaaja). He edustavat astetta nuorempaa sukupolvea.

"Mä voitelin vielä pinnasänkyä paskalla kun tämä paikka avattiin, olin kolme tai jotain. Yhdeksäntoista vuotta olen vasta Tampereella asunut ja täällä käynyt", Häkä valottaa.

"On tämä niin huippupaikka, ettei täältä mihinkään halua lähteä", Katja huokaa.

Baarimestari Juha "Kältsy" Tuominen tuntee likimain kaikki Pulterin kävijät, oman arvionsa mukaan noin yhdeksän asiakasta kymmenestä. Hän muistaa monien elämästä kenties enemmän kuin he itse.

"Tämä tässä on musiikinlehtori Asko Vilén, on käynyt meillä syömässä kymmenen vuotta", Kältsy esittelee.

"Viisitoista", Asko huikkaa.

"Anteeksi, viisitoista tietenkin. Jätin sulle vähän korjattavaa."

Asko on vetäytynyt opettajan virastaan, mutta harrastaa edelleen musiikkia. Hän on tehnyt kaksi Pulterista kertovaa kappaletta, jotka löytyvät jukeboksista huoneen perältä. Vanhemmiten hän on ruvennut myös juoksemaan.

"Viime vuonna juoksin viisi maratonia. Täällä minä maratoneihin tankkaan. Alkuun ilmoitin jopa urheiluseurakseni Pispalan Pulterin."

"Tän Kältsyn kanssa vedettiin soutulaitemaratonikin kerran, 42195 metriä. Kolme ja puoli tuntia siihen meni. Se oli aika tylsää, kun ei maisemat vaihtuneet. Laite liikkui tuskin paria senttiä matkan aikana. Onneksi oli juttukaveri."


Fiilis tekee legendan

Pulterin työntekijöistä ainakaan Kältsy ei jaa mielipiteitä. Kaikki liputtavat yksimielisesti "Sir Kälähänille". Hän on ollut Pulterissa töissä vuodesta 1993. Tärkeintä hänelle on, että ravintolassa pysyy hyvä henki.

"Pulteri on ensimmäinen A-oikeuksin varustettu lähiöravintola Suomessa. Historiallisuus houkuttelee, ja tietysti myös hyvä ruoka. Mutta varmasti tärkein seikka on hyvä fiilis. Se, että asiakkailla on hyvä olla, se on meidän tärkein bisnes. Palvelu on meidän juttu."

Palvelu Pispalan Pulterissa pelaa niin hyvin, että selkeä kannattajajoukko on todellakin syntynyt vuosien saatossa. Kaikkialta Tampereelta käydään täällä syömässä, kaljalla, aamukahvilla ja juttuseuran toivossa. Vieraita saadaan toisinaan myös muualta Suomesta.

"Legendaarinen tarina kertoo, että Matti Pellonpää ajettiin tähän eteen ruumisautolla. Kaurismäet kävivät tässä ryypyllä ja jatkoivat matkaa."

Pulterin henkilökunta pitää huolta asiakkaistaan. Monet heistä ovat Kältsylle melkein kuin kavereita. Useimpia heistä osaa odottaa tiettyyn aikaan.

"Täällä huolestutaan kyllä, jos joku ei tule vähään aikaan. Killellekin soitetaan, että missäs olet, kun ei ole miestä näkynyt."

Työn ja vapaa-ajan Kältsy pitää silti tiukasti erillään.

"Tuttuja on kyllä varmasti 90 prosenttia kävijöistä. Mutta jos humalassa ollaan ja riehutaan, niin pistän ne kyllä ulos. Joitakin tyyppejä en päästä enää ikinä sisään. Välillä olen ehkä liiankin tiukka. Mutta kyllä sen häirikön oppii tunnistamaan, kun on pitkään töissä."


Tarinoita Tampereen huipulta

Aamupäivä on vaihtunut sulavasti lounasaikaan ja tupa täyttyy ruokailijoista.

Seuraavaksi Kältsyn esittelyssä on Läppä eli Leppälän Jani. Hän on rampannut Pulterissa vuodesta 1997, ja käy juomassa nykyään ilmeisen usein.

"Helvetin usein. On putki päällä, olen istunut täällä kuukauden putkeen. Olen hyvä hyppäämään korkeutta kierähtämällä, vaikka olenkin melkein 50 ja näytän satavuotiaalta. Parasta tässä paikassa on olut, kossuvissy ja toi jätkä."

"Ai mä tuun vasta kolmantena", Kältsy kuittaa.

"Tunnen täältä kyllä paljon ihmisiä. Kun lampsin tuolla harjulla selvin päin, tai kännissä, niin moikkailtua tulee. Tämähän on tällainen kylä. Kerrostaloja ei ole ja maisemaa on. Itse asun tuossa."

Läppä osoittaa vanhaa valokuvaa seinällä. Siinä Pispalan valtatie on vielä vaatimaton kylänraitti. Kaikki on muuttunut kuvan ottamishetkestä, valtatie raivattu kylätien tilalle ja talot purettu tai poltettu. Kaikki paitsi Läpän talo.

Kahden jälkeen syömme vuolaasti kehuttua pulteriruokaa. Ainakaan voikuhassa suolaa ja rasvaa ei ole säästelty. Ruoka on erinomaista.

Baarin puolella on hyvä sulatella annosta ja turista lisää. Kello on 14.52. Lounasväki on kaikonnut, ja Pulterissa alkaa hiljaisempi jakso. Janne istuu kahvikupilliselle nurkkapöytään. Hän tulee usein Pulteriin syömään tai juomaan. Porukan hän tuntee hyvin.

"En aina viitsi edes kahvia keittää kotona niin tulen tänne. Ei tarvitse tiskatakaan."

Pulterissa kahvi maistuu, sillä se on halpaa ja hyvää. Reilu kahvi santsikuppioptiolla irtoaa eurolla. Eivätkä vahvemmatkaan nesteet maltaita maksa.

"Jos jonkun tulee otettua liikaa, joku hoitaa sen kiltisti ulos. Kerran yksi kaveri riehui täällä ja Kältsy kävi sanomassa, ettei tämä mikään makuuhuone ole, mutta remuaminen vaan jatkui. Joku tuli laittaneeksi sitten jukeboksista Carolan Rakkauden jälkeen. Jätkä taisi olla Carolan ystävä, se alkoi innokkaasti tanssia itsekseen. No Kältsy otti sitä kiinni, yhtyi tanssiin ja tanssitti sen ovesta ulos", Janne nauraa.

Viereiseen pöytään istuu Matteus oluelle ja alkaa julistaa. Juttua riittää merenkäynnistä, fennomaaneista, koirista, periytyvistä nimistä ja maailmanuskonnoista. Puhe rönsyilee aiheesta ja palaa takaisin, äänenvoimakkuus nousee järeään messuun ja vaimenee suvantokohdiksi.

"On kahdeksan valtavaa uskontoa, ja yhdestäkään ei voi sanoa, että te olette väärässä. Seuraa sotaa ja kärsimystä. Uskontoja ei oikeasti voi edes tutkia, kuten viinanjuontia tai tupakointia tutkitaan, sen haittoja et cetera. Sanon vaimolle, että mennään Rioon, jossa Jeesus Vapahtaja seisoo näin (levittää kätensä) ja 5-vuotiaita lapsia ammutaan näin, huumerahaa, huumerahaa, huumerahaa..."

"Joskus joutuu miettimään, että kenen kanssa mä oikein puhun", Matteus toteaa lopuksi.


Kille tulee kuvioihin

Kille, "Pispalan fakiiri", istuu pallillaan baaritiskin päädyssä. Hän istuu aina siinä. Mies on asunut toistakymmentä vuotta Pispalassa, samassa talossa Läpän kanssa, ja käynyt Pulterissa säännöllisesti. Hän lähestulkoon kuuluu paikan kalustukseen.

"Sillä ei usein ole latiakaan, mutta se istuu täällä koko päivän, juttelee ja kattelee ja lähtee illalla ihan pleksit. Killestä kuulee välillä radion tampereenkiälisissä uutisissakin", ympärillä parveileva sakki tietää kertoa.

Kille auttaa usein Kältsyä tai muita keittiöhommissa silkasta hyvästä tahdostaan. Mies on niin hyvässä maineessa Pispalassa, että hänelle tarjotaan juotavaa melko tiuhaan. Kille on paikan sielu, ainakin yksi niistä.

Killeä tulee tervehtimään myös H-P Miettinen eli Heinari, Pahkasian vanha tekijä ja Aviisin taannoinen kuvittaja. Häneltä kysellään kuulumisia.

"Sanotaan, ettei ihminen astu kahta kertaa samaan virtaan. Todellisuudessa ihminen ei putoa kahdesti samaan kaivoon", Heinari lataa.

Iltapäivällä Pulteri hiljenee. Sekalaiset vierailijat ovat työpäivän jälkeistä relaksanttia janoavaa työ- ja opiskelijaväkeä. Päivän luultavasti ensimmäiset alle kolmekymppiset asiakkaat saapuvat. Kuuden aikaan Kältsy lopettaa työvuoronsa jä lähtee silminnähden helpottuneena hiihtolomalle.

Olemme olleet Pulterissa seitsemän tuntia tauotta. Päässä alkaa viirata raskaasti. Ennen illan vilkkaampaa aikaa on pakko lähteä kävelylle. Pakko. Raitis ilma tuntuu vieraalta ja katkaisee taulapäistä kokeiluamme.

Pispalanharjua tallustellessa aluetta katsoo jo uusin silmin. Se kuuluu nöyrästi ylpeälle, monenkirjavalle väestölle, joka mesoaa, julistaa, hiljentyy, nauraa ja neuvottelee Pulterissa. Se on heidän matala majansa ja kohtaamispaikkansa.

Emme viivy ulkona kauaa, sillä Pulteri kutsuu, eikä suoritukseen vaadittava pubihöperöys saa kaikota täysin. Palatessamme baariminna Minna on jo hyvässä vauhdissa.

"Tuolla ravintolan puolella kokoontuu ehkä välillä vähän parempi väki, täällä biljardipöydän tienoilla on tavallisempaa kulkijaa", Minna opastaa.

"Nytkin tuolla perällä olisi mielenkiitoinen seurue. Siinä on kulttuuriväkeä ja lehtimiestä, menkää ihmeessä juttelemaan."

Seurueessa onkin kulttuurivaikuttajaa monelta alalta. Useampi heistä kirjoittelee runoja taitetuille ruokalistoille. Muutama on raapustanut tärkeältä näyttävän sopimuksen listan taakse. Se koskee Juicesta tehtyä haastattelua.

"Pispalassa kaikki merkittävä kirjoitetaan Pulterin ruokalistan taakse", valokuvaaja Timo-Olavi Jalkanen kertoo.

Piiriin kuuluvat hänen lisäksi muun muassa Hauli Brosin rumpali Kaitsu, Tampereen Teatterin hallintojohtaja Ilpo Hakala ja Tamperelaisen päätoimittaja Jari Niemelä.

"Ai mitäkö täällä teemme? Tämähän on pispalalaisten olohuone", seurue älähtää ja nauraa perään.


Viimeinen kiihdytys

"Iät ajat olen pyörinyt Pispalassa", kuuluu Kouta Saarikosken ilmeinen vastaus uteluihin.

Istumme hirsipuolella turisemassa lähes kaikesta. Päivällä käynyt Jannekin on tullut uudestaan piipahtamaan oluella ja Pispalan konjakilla. Jälkimmäisellä tarkoitetaan Pulterissa kolmen tähden Jallua. Tahmelan konjakki puolestaan on yhden tähden Jallu. Näitä ei virallisista Jaloviinan lempinimilistoista löydy.

Tahmelalaiset kokoontuvat uskollisesti Pub Kujakollissa, mutta koska se suljetaan usein aikaisemmin, osa porukasta ottaa tilataksin ja hurauttaa Pulteriin. Taksin pitää ajaa järjetöntä siksakkia harjun ylittääkseen, sillä suoraa tietä ei ole.

Juttua tulee tähän aikaan illasta niin paljon, ettei mukana tahdo pysyä. Mutta helvetin hauskaa kaikilla näkyy olevan.

Keskustelu ajautuu Juicen, Alatalon ja runouden kautta Lauri Viitaan, joka on pispalalaisten suurin yksittäinen viittauskohde. Legenda, jonka mukaan Pispalan ukot osaisivat siteerata Viitaa, osoittautuu todeksi kenelle tahansa, joka sattuu oikeaan aikaan Rajaportille tai Pulteriin. Äijiltä pitää vain tohtia kysyä. Janne lausuu pitkän runon Kapina kokonaan ulkomuistista.

Siirrymme biljardipöydän läheisyyteen. Meininki on keskittynyt pelin ympärille, kello lähestyy yhtä ja Kille pyörittää kenoa. Hän on istunut automaatin äärellä tuntikausia. Paikalla ovat enää kovimmat sissit. Heinari tulee uudelleen käväisemään ja morjestaa Koutaa. Valokuvaaja-Timokin tulee jatkamaan Pulteri-iltaa.

Viidestoista tunti käynnistyy. Tunnelma on aitoa, äänekästä, rehellistä ja kohoaa entisestään. Puhumme hyppymiinoista, jäteuraaniluodeista ja Isaac Asimovista, muutaman puheenaiheen mainitakseni.

Viimeisen kierroksen tarjoaa Timo. Pilkun tullessa hän summaa kaiken, mitä olemme etsineet.

"Pispalan elämä on bipolarisoitunut symbioosi. Ihmiset elävät eri lailla, mutta kuitenkin symbioosissa. Tämä toimii sen bipolarisoitumisen takia. Emme välttämättä keskustele jonkun kanssa, koska olemme erilaisia ihmisiä, mutta rakastamme sitä, että hän on paikalla. Ei tämä edes toimisi, jos kaikki ihmiset olisivat samaa massaa."

"Jenkkien Â’I love youÂ’, jolla ei tarkoiteta mitään, on vastakohta pispalalaiselle ajattelulle, jossa rakastetaan sanomatta."

Hän varmasti tarkoittaa, mitä sanoo, ja sanoo sen kaikkien puolesta.

Kahdelta yöllä Pispalan Pulteri suljetaan. Tappiin asti heiluneet kantapeikot ryömivät koteihinsa juovuksissa ja kaikkensa antaneina.

Muistaen, että sama pitää tehdä huomennakin.

Jantso Jokelin

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto