Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Asioiden oikea laita

Kuolema retrolle

Olen ajatellut uutta teknologiaa lämmöllä siitä lähtien, kun kirjoitin Aviisiin sähköisistä kirjanlukulaitteista. Lukuisten eri ihmisten kanssa käymieni keskustelujen perusteella näyttää siltä, ettei juuri kukaan ole kanssani samaa mieltä.

Ilman uusia hilavitkuttimia näkisimme nälkää, eläisimme sairaina, kuolisimme nuorina, emmekä olisi koskaan kuulleetkaan käsitteestä "vapaa-aika".

Eikä siinä vielä kaikki! Ennen pitkää lääketiede antaa meille muutamat sata vuotta lisää elinaikaa, fuusioreaktori ratkaisee kaikki nykyiset ja tulevat energiaongelmat, ja mekaniikka lyhentää lihaa ja verta olevien työntekijöiden työpäivän pariin tuntiin. Jos hyvin käy, olemme myös siirtyneet avaruuteen asumaan hyvissä ajoin ennen kuin Aurinko viiden miljardin vuoden päästä laajenee punaiseksi jättiläiseksi ja käristää Maapallon.

Minusta tämä kaikki on uskomattoman hienoa.


Pienemmät teknologiset edistysaskeleet tuntuvat kuitenkin herättävän ihmisissä vain epäluuloa. Lähes kaikkien ensimmäinen reaktio sähköisiin kirjoihin on vanhan kirjan sivujen tunnun ja tuoksun perään haikailu. Samaa sanoivat ihmiset silloin, kun digikamera "tuhosi" valokuvauksen ja kun cd-levy "raiskasi" musiikin.

Mutta miksi protestoiminen pitäisi jättää juuri arkeiksi puristettuun selluloosaan tai muovifilmiin?

Samalla retrologiikalla voisi haikailla pergamenttikääröjen perään ja kohkata siitä, että kirjallisuuden ainoa oikea käyttöliittymä on vasikannahka. Puristin pitäisi olla sitä mieltä, että valokuvan tunnelma menettää jotain olennaista, ellei sen ottaminen vaadi kohdetta istumaan liikkumatta tuntia tai paria. Ja mitä enemmän myrkyllisten kemikaalien käsittelyä kuvan jälkiprosessointiin liittyy, sen parempi.

Luultavasti samanlainen kohtaus nähtiin myös tulen kesyttämisen aikoihin. Kenties konservatiivisemmat ihmisapinat huutelivat nuotiolla lämmitteleville nuoremman polven neandertaaleille, millaista tapainturmelusta, säteilyä ja syöpää tuollainen jumalaton keksintö vielä aiheuttaakaan.

Vaikka nurjassa suhtautumisessa uudempiin, tehokkaampiin, nopeampiin ja kätevämpiin vehkeisiin on jotain liikuttavan perusinhimillistä, ehkä siitä voisi jo alkaa luopua.





Oskari Rantala
Kirjoittaja rakastui Kindle-lukulaitteeseen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (7)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. outi (16.03.10, kello 23:23)

    Pitkästä aikaa Aviisissa juttu jolle voi nauraa! Hyvä vuodatus! :D

  2. Majsteri Rantaluola (17.03.10, kello 3:16)

    Näkis vaan. iPadistä tulee samanlainen Apple-uskovaisten kulutusjuhla kuin muustakin Apple-kamasta. Rantalan kaltaiset sivari-toimittajat kiertävät periaatteesta nuo kamat kaukaa sosiologisena ryhmänä, vaikka niihin ehkä erikoisina aikoinaan rakastuvatkin. Minulla on yksi yksinkertainen argumentti sitä vastaan, mikseivät kindlet yleisty: vietämme jo nyt niin paljon screen-aikaa esimerkiksi tätä netti-Aviisia lukien, että toinen mokoma sähköruutua tuijottaen ei kiinnosta. Kyse ei ole siitä, ettemmekö haluaisi säästää luontoa vaan siitä, ettemme yksinkertaisesti jaksa. Sähkövalo on suoraan rinnasteinen screenivaloon. Vaikka voisimme olla sähkövalossa 24/7, vietämme mieluummin 8h täydellisessä pimeydessä mitään informaatiota prosessoimatta. Jotkut vetävät 12 tuntiakin tuntematta tunnontuskia. Minua tuskin voi pitää ihmisenä, joka sluibaa netti-Aviisin lukemisesta; vietän silti kernaasti aikaa sitä lainkaan näkemättä. Jos netti-aViisi nostettaisiin Stockmannin sisäänkäynnin yläpuolelle kaiken kansan luettavaksi, heittäisin sitä lumipalloilla.

  3. Otso H. (22.03.10, kello 17:38)

    Digikamera ja cd todella tuhosivat valokuvauksen ja raiskasivat musiikin jossain mielessä. Se oli niille "end of the world as we know it", ainakin vähäksi aikaa. Mitä asiasta kertoo se, että vinyylin suosio on uudestaan nousussa, siitä yksinkertaisesta syystä, että se kuulostaa paremmalta. Molempien osalta digitaaliset formaatit ovat laskeneet laatustandardeja, vai väittääkö joku, että sinfonia kuulostaa samalta vinyyliltä kuin jostain pakatusta mp3-tiedostosta. Valokuvauksen osalta parhaat digikamerat ovat jo samaa tasoa kuin perusfilmijärkkärit, mutta hinta on huimasti enemmän. Filmin erottelukykyyn ja sävyjen moninaisuuteen ei perusjampan palkalla ostettavissa olevilla digikameroilla pääse.

  4. Majsteri Rantaluola (23.03.10, kello 2:06)

    Otso puhuu asiaa. CD-levyn paskuudesta paasasi aikoinaan akustisen musiikin opettajani. Hän sanoi, että CD-levyn pakkaustekniikka toimii siten, että se leikkaa luonnollisen äänisignaalin ääripäät sekä ylhäältä että alhaalta pois ja jättää tietynlaisen torson putken jäljelle, joka on se kuulokuva, jonka kuluttaja saa. Sitten nämä mestarit areenalla eli tuottajat vielä kompressoivat sen torson siten, että sitä levennetään ylhäältä ja alhaalta täyttämään koko äänen spektri kauttaaltaan. Tämä on ainakin perverssiä, sanokoot pissikset perversioista mitä hyvänsä. Oletan, vain oletan, että digikuvauksessa kuvanlaadulle käy samalla tavalla. Toisin sanoen digillä voi ottaa ne turistikuvat mutta näyttelykuvat jäävät ottamatta. Tää on ihan pimeetä! Ja joku sanoi pimiössä työskenteleviä pimeiksi.

  5. Oskari (23.03.10, kello 15:42)

    Haa, tästä saankin hyvän syyn jatkaa tekno-progressiivista höyryämistäni. Oikein jees!

    Digiteknologia aiheutti todellakin äärimmäisen murroksen sekä valokuvauksessa että musiikin jakelussa. En kiistä ollenkaan. Ja hyvä niin!

    Kehitys kehittyy, ja uudet kulttuuriartefaktien muodot ovat elinkelpoisempia kuin vanhat -- jos ei välttämättä alkuperäisen valokuvan laadussa tai äänisignaalin laajuudessa, niin kuitenkin käyttökelpoisuudessa noin muuten. Digivalokuvaus siirsi suuren osan valokuvan luomisprosessista kotikoneella tapahtuvaksi ja digitaalista ääntä voi liikutella laitteesta toiseen paljon helpommin. Teknologinen evoluutiohan tässä vaan siivoaa suurelle yleisölle tarpeettomat vinyylilevyt sun muut reliikit marginaaliin, jonne ne kuuluvatkin.

    Olen muutenkin vähän sitä mieltä, että vinyyli- ja filmikamerainnostus on itse itsensä korokkeelle nostaneen kulttuurieliitin pompöösi yritys koettaa erottua massasta.

    Toivon edelleen kuolemaa retrolle -- ja mitä tuskallisempi, sen parempi!

  6. Majsteri Rantaluola (25.03.10, kello 0:21)

    Me ostetaan nyt vinyylinä se musiikki, mitä sun skidit tulee ostamaan 20 vuoden päästä sun antamilla viikkorahoilla digitaalisesti verkkoon laitetuilta kirpputoreilta. Mutta onhan sulla sitten se mp3-musiikki, minkä kuuntelemisesta sun skidit silleen lempeästi ivaa iskäänsä.

  7. Comment Kirjoittaja (27.03.10, kello 12:05)

    "Otso puhuu asiaa. CD-levyn paskuudesta paasasi aikoinaan akustisen musiikin opettajani. Hän sanoi, että CD-levyn pakkaustekniikka toimii siten, että se leikkaa luonnollisen äänisignaalin ääripäät sekä ylhäältä että alhaalta pois ja jättää tietynlaisen torson putken jäljelle, joka on se kuulokuva, jonka kuluttaja saa."

    Parahin Majsteri: opettajasi puhui läpiä päähänsä. CD-levy ei tuhoa dynamiikkaa. Äänekkyyden maksoimoiti tuhoaa dynamiikkaa.

    en.wikipedia.org/wiki/Lou...

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto