Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

40 lyhyttä vuotta

Vuonna 1970 perustetut Tampereen lyhytelokuvajuhlat herättivät lyhytelokuvakulttuurin henkiin

Uruguayalaisia lyhytelokuvia voi nähdä ¡Viva el corto! -ohjelmistossa. Kuvassa Segundo Aniversario 4.
Uruguayalaisia lyhytelokuvia voi nähdä ¡Viva el corto! -ohjelmistossa. Kuvassa Segundo Aniversario 4.

"Uskoisin, että ilman Filkkareita Suomessa olisi tehty nykyistä huomattavasti vähemmän lyhytelokuvia. Festivaali on toiminut 1970-luvun alusta lähtien tärkeänä esityskanavana lyhytelokuville", Tampereen elokuvajuhlien järjestäjiin alusta asti kuulunut Raimo "Rake" Silius kertoo.


Tampereen elokuvajuhlat perustettiin tilanteessa, jolloin Suomessa ei ollut enää mahdollista nähdä lyhytelokuvia elokuvateattereissa. Lyhytelokuvien esittäminen loppui käytännössä seinään vuonna 1964. Tällöin päättyi lyhytelokuvien veronalennuskäytäntö, jonka jälkeen lyhytelokuvia ei enää esitetty teattereissa pitkien filmien alkukuvina. Filkkarien myötä lyhytelokuvat saivat mahdollisuuden päästä uudelleen valkokankaalle.

"Kannattaa muistaa, että olimme varsinaisia pioneereja, sillä seuraavat pohjoismaiset elokuvafestivaalit eli Göteborgin elokuvajuhlat perustettiin vasta 1970-luvun lopulla", Silius muistuttaa.

Kuluneen neljänkymmenen vuoden aikana lyhytelokuvan arvostus on noussut ja nykyisin lyhytelokuvia katsotaan ja tehdään enemmän kuin aikaisemmin.

Kahdeksan vuotta festivaalijohtajana toimineen Jukka-Pekka Laakson mielestä työ on kuitenkin vielä kesken, sillä lyhytelokuvat ovat edelleen liian marginaalissa.

"Voisi sanoa, että lyhytelokuvat eivät ole vielä täysin saaneet vakavasti otettavan elokuvan asemaa. Elokuvien pituutta ei pitäisi mitata minuuteissa vaan elokuva on aina aiheensa mittainen", Laakso sanoo.

Laakson mielestä elokuvateattereiden pitäisi palata vanhaan alkukuvakäytäntöön. Se olisi hänen mielestään hyvä tapa saada ihmiset huomaamaan, että lyhytelokuviakin on olemassa.

"Perusidea, miksi nämäkin elokuvajuhlat on perustettu, on siinä, että valkokankailla ei nähdä riittävän monipuolisia elokuvia," Laakso kertoo.
Mutta vuosikymmenten aikana on tapahtunut huononnustakin. Erityisesti Siliusta harmittaa videokuvauksen ja digitekniikan tuleminen mukaan elokuvantekoon. Hän pitää nykyistä elokuvien esitystekniikkaa täytenä sekamelskana.

"Minä olen vanhan linjan ihminen niin kuin Aki Kaurismäkikin. Olen helvetin surullinen siitä, että filmi on katoamassa. Tokihan meilläkin tullaan vielä varmaan viisikymmenvuotisfilkkareillakin näkemään filmiä, sillä kaikki vanhat arkistonäytökset esitetään edelleen filmiltä", Silius sanoo.

Yksi Siliuksen merkittävimmistä festarimuistoista on Jörn Donnerin Perkele! Kuvia Suomesta (1971) elokuvan uusintaesitys vuonna 1991. Suomea ja suomalaisia varsin kaunistelematta kuvannut pitkä dokumenttielokuva joutui aikoinaan Suomen elokuvatarkastamon leikkelemäksi. Mutta elokuvan täyttäessä kaksikymmentä vuotta, sensuuri oli jo höllentynyt ja puuttuvat minuutit pystyttiin lisäämään takaisin. Elokuva esitettiin yönäytöksenä Kinopalatsissa.

Donner itse ei päässyt paikalle, mutta elokuvaan musiikin tehnyt M. A. Numminen saatiin esiintymään tilaisuuteen.

"M. A. lauloi ennen esitystä elokuvan lyhimmän kappaleen, 35 sekuntia kestävän Perkeleen! ja sai mahtavat aplodit. Ja kun näytöksen jälkeen kuuntelin ihmisten reaktioita, niin fiilikset olivat kyllä tavattoman valtavat", Silius muistelee.

Vuosi 1991 on merkityksellinen myös Laaksolle. Silloin valmistui nimittäin Roy Anderssonin Härlig är jorden, jonka Laakso nimeää kaikkien aikojen lyhytelokuvasuosikikseen.

"Pari vuotta sitten, kun näytimme elokuvan viimeksi, Ruotsin elokuvainstituutista heitettiin vitsinä, että eikö Tampere voisi hankkia omaa kopiota elokuvasta. He ovat kyllästyneitä lähettämään elokuvaa Ruotsissa vuosi toisensa jälkeen, Laakso kertoo.




Henri Waltter Rehnström




Tarjolla lyhyttä ja pitkää

Tampereen lyhytelokuvajuhlat muistelevat menneisyyttään esittämällä avajaisnäytöksenä potpurin, joka koostuu menneiden vuosikymmenten takaisista lyhytelokuvahelmistä. Raimo Siliuksen kokoamassa perinteisessä Rake Specialissa nähdään puolestaan seitsemän suomalaisen lyhytelokuvan klassikkoa, joista Ilppo Pohjolan P(l)ain Truth (1993) on yksi Siliuksen henkilökohtaisista suosikeista. Juhlavuoden kruunaa Tampere-talossa, live-musiikin säestyksellä esitettävä Charlie Chaplinin Kaupungin valot (1931).

Filkkareilla on myös jälleen kerran mahdollisuus tutustua elokuvamaihin, joihin ei normaalisti törmää. Harvinaisimmasta päästä on Uruguay, jossa tehtyjä lyhytelokuvia voi nähdä ¡Viva el corto! -ohjelmistossa. Latvialaisia elokuvia esitetään Laila Pakalnina -retrospektiivissa.

Elokuvajuhlien harvinaisuuksiin kuuluu niin ikään katsaus ranskalaisen animaatioelokuvan historiaan. Valkokankaalla nähdään muun muassa animaattori Charles-Émile Reynaudin Pauvre Pierrot, joka valmistui 1892 eli kolme vuotta ennen kuin Lumiere-veljekset keksivät elokuvaprojektorin. Näiden lisäksi tarjolla on myös myös tsekkiläisten Jirí Trnkan ja Jan Švankmajerin lyhytanimaatioita.

Brittiläisen musiikin legendaariselta kuvaajalta Julien Templeltä nähdään kolme pitkää dokumenttielokuvaa, joista yksi on Joe Strummer: The Future Is Unwritten (2007). Parhaimman kosketuksen nykyiseen elokuvaan saa kotimaisten ja ulkomaisten kilpailusarjojen kautta.







Kymmenen roskaista vuotta

Tampereen lyhytelokuvajuhlien lisäksi myös Filkkarien yhteydessä toimiva Roskaelokuvafestivaali täyttää pyöreitä vuosia. Riippumattomien elokuvantekijöiden tuotoksia nähdään tänä vuonna valkokankaalla jo kymmenettä kertaa.

Roskaelokuvafestivaalin tuottaja Toni Lahden idealistinen toive on, että roskaelokuvat herättäisivät mielenkiinnon elokuvaa kohtaan sellaisissa ihmisissä, jotka eivät muuten olisi kiinnostuneita elokuvista. Se että Roskaelokuvafestivaali järjestetään Filkkarien yhteydessä on vain edesauttanut roskaelokuvien tunnettavuuden leviämistä.

"Ainakin sellaiset ihmiset, jotka eivät muuten olisi tutustuneet roskaelokuviin ovat saattaneet kuitenkin Filkkarien katalogia lukiessaan huomata, että sellaistakin elokuvaa tehdään, Lahti sanoo.

Lahden mukaan roskaelokuvien arvostus on lisääntynyt sitä mukaa, kun internetiin on tullut enemmän mahdollisuuksia ladata elokuvia kuin aikaisemmin. Mutta asialla on myös haittapuolensa.

"Vuosi vuodelta on entistä vaikeampi saada elokuvia esitettäväksi. On niin helppoa laittaa elokuva ainoastaan Youtubeen", Lahti päättelee.




Tampereen elokuvajuhlat 10.- 14. maaliskuuta

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto