Facebook ja Google tietävät sinusta kaiken

Google ja Facebook. Siinä nykyisen nettiuniversumin kaksi klikatuinta kuningasta Alexa.com-sivuston mukaan.

Google tarjoaa kaikenlaisia palveluita, muun muassa rajattomasti sähköpostitilaa ja Office-paketin ohjelmien, eli Wordin, Powerpointin ja Excelin, kaltaisia ohjelmia netissä. Google tietää, mistä me puhumme, koska se tietää, missä päin mitäkin asioita googletetaan.

Facebook on raivoisa haastaja. Nykyisin sen arvo lasketaan kymmenissä miljardeissa. Alexa.com kertoo, että Facebookissa hengaillaan kerrallaan keskimäärin 32 minuuttia.

Luvut varmasti miellyttävät Facebookin isää Zuckerbergin Markia.

Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Jussi Kangasharjun mukaan Facebookia ollaan kehittämässä siihen suuntaan, että tulevaisuudessa se toimisi netin käyttöalustana.

Kun käyttäjä avaisi nettiselaimen, hän loggautuisi heti sisään Facebookiin. Facebookista löytyisivät kaikki työkalut kommunikointiin ja siellä jaettaisiin kaikki linkit. Käyttäjä ei enää tarvitsisi muita käyttöliittymiä.

Netissä mikään ei ole viatonta, surffaaminen vähiten. Vaikka käyttäjää ei ehkä pystytä identifioimaan, jättää hän jälkeensä kaikenlaista tunnistetietoa.

Haittaako se?

Googlen ja Facebookin palvelut ovat ilmaiseksi saatavilla ja helppokäyttöisiä, hienoa! Mutta pitääkö pelätä, kun niitä hallinnoi kaksi yhdysvaltalaista yritystä?

Google elää mainostuloilla, myös Facebook tienaa niillä. Me jaamme näiden yritysten tarjoamilla alustoilla koko elämämme.

"Jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus luottamukselliseen sähköiseen viestintään", sanotaan Viestintäviraston sivuilla. Se tarkoittaa, ettei kukaan saa onkia tietoja viestinnästä, esimerkiksi sähköpostista tai vaikka inbox-viesteistä. Ei itse viestejä eikä edes tunnistustietoja.

Näin sanoo Suomen laki. Netillä ei kuitenkaan ole rajoja.

Viestintäviraston alaisena toimii kansallinen tietoturvaviranomainen, cert.fi. Siellä työskentelevä tietoturva-asiantuntija Antti Kiuru kertoo, että netissä tietoa kalastellaan monin keinoin.

Niin sanotuilla seurantaevästeillä (trace cookie) voidaan seurata klikkausten polkua, eli kaikkia sivuja, joilla sama käyttäjä vierailee. Jos selaimen evästeitä ei poista, seuraaminen voi jatkua iät ajat. On firmoja, jotka myyvät näiden seurantaevästeiden tietoja eteenpäin.

Sivuhistoriaakin enemmän kertovat sähköpostit, haut, inbox-viestit ja statuspäivitykset.

Yhdessä ne ovat suorastaan kartta käyttäjän mielenmaisemasta, e-jalanjälki.

“When you access Facebook from a computer, mobile phone, or other device, we may collect information from that device about your browser type, location, and IP address, as well as the pages you visit", kerrotaan Facebookin yksityisyysasetuksissa.

Eli kun surffaat Facebookiin loggautuneena, voi Facebook tallentaa myös sivuhistoriasi.

Se voi tietää sinusta kaiken, aivan kaiken.

Tietoturva-asiantuntija Kiuru ja professori Kangasharju ovat molemmat tietämättömiä siitä, mihin ja kuinka pitkäksi aikaa näitä tietoja voidaan tallentaa.

"Veikkaan, ettei Facebook itsekään tiedä, mihin ne kaikkea tietoa tarvitsevat, mutta ne säilövät sitä varmuuden vuoksi. Jotkut tiedot on helppo kerätä talteen, joten miksipä niitä ei sitten kerättäisi", Kangasharju sanoo.

"Google tietää, minkälaisen tietovuoren päällä se istuu, joten se on hyvin tarkka yksityisyyden suojelemisesta", Kiuru toteaa.

Hänen mukaansa Google analysoi tietoa vain automatiikan avulla. Kuolevaiset eivät tietoharkkoja pääse pyörittelemään.

Tietoturva-asiantuntija Kiuru ei kuitenkaan allekirjoita ajatusta, että nettijättiläiset vakoilisivat meitä.

"Ei se ole bisnekselle kannattavaa. Ylipäätään netissä kalastellaan tietoa, jonka voi jotenkin muuttaa rahaksi", hän toteaa.

Esimerkiksi sähköpostien salasanoja ei urkita siksi, että päästäisiin lukemaan posteja vaan siksi, että osoitetta voitaisiin käyttää roskapostin lähettämiseen.

Netissä ansaitaan erilaisella periaatteella kuin tosimaailmassa. Netissä tuote on ilmainen, ja käyttäjistä itsestään tulee kauppatavaraa. Google ja Facebook keräävät tietoja, jotta ne voivat myydä niitä eteenpäin mainostajille.

On nerokasta luoda palvelu, johon ihmiset loggautuvat vapaaehtoisesti ja antavat itsestään roppakaupalla tietoja.

Facebookia on jatkuvasti syytetty käyttäjien yksityisyyden polkemisesta. Viime keväänä yritys ilmoitti alkavansa myydä henkilökohtaisia tietoja eteenpäin mainostajille. Kauppa peruuntui siitä nousseen kohun myötä ja naarmutti firman imagoa.

Kohun jälkeen toimittaja Ville Matilainen arvioi Voimassa, että koska Facebook on ensimmäinen jättiläinen sosiaalisen median kentällä, se saa kirjoittaa itse omat sääntönsä. Nettikansa ei vielä osaa vaatia vapautta ensimmäisen tyrannin kourista, mutta Matilaisen mukaan pinna alkaa olla kireällä.

"Jos Facebook lähtisi julkaisemaan yksityisiä viestejä, käyttäjät raivostuisivat, ja nousisi sellainen melu, että jo se riittäisi siihen, että yritys peruisi kaupan," Kangasharju uskoo.

Loppujen lopuksi Facebook on käyttäjien armoilla. Se menestyy siksi, että siellä ovat kaikki, tai ainakin 600 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti.

Samasta syystä kilpailevat sosiaaliset mediat eivät ole päässeet yhtä kovaan asemaan. Esimerkiksi vapaaseen lähdekoodiin perustuva Diaspora floppasi. Verkosto ei ole verkosto, jos siellä on yksinään.

Kiurun mukaan Facebook on jo ymmärtänyt, kuinka tärkeää asiakaskunnan tyytyväisyys on. Onhan se muun muassa antanut omistusoikeuden kaikkeen sisältöön käyttäjille itselleen takaisin.

Mutta sopimusten pykäliä voi aina muuttaa, mielivaltaisesti, tilanteen mukaan.

"Netissä tulee ja menee ilmiöitä, ja ykkösenä pysyminen on rankkaa. Onko Facebookia edes olemassa kymmenen vuoden kuluttua? Jos on, millaiset ovat sen käyttöehdot", Kangasharju kysyy.

Kangasharjun mukaan yrityskaupat voisivat uhata käyttäjien tietoturvaa. Jos Facebook pitää huolta käyttäjiensä yksityisyydestä, tekeekö uusi omistaja saman?

Tietovuotoja suurempi uhka olemme me itse. Tätä mieltä ovat sekä tietoturva-asiantuntija Kiuru että professori Kangasharju.

"Pitää olla valmis siihen, että kaikki nettiin laitettu tieto voi joskus tulla julkiseksi", Kiuru sanoo.

Hän pitääkin profiilivarkautta suurempana uhkana kuin yrityksen tekemää tietourkintaa tai tietojen myymistä.

"Jos Facebookin tunnus ja salasana saadaan urkittua, voi joku ihan kiusallaan julkaista yksityisiksi tarkoitettuja tietoja", Kiuru sanoo.

Vaikka tiliä ei varastettaisikaan, voi ajattelemattomasti jaettu tieto koitua kohtalokkaaksi. Jo nyt työntekijät ovat saaneet potkuja Facebook-tilitysten takia; pomo tuskin on tilityksiä itse löytänyt, vaan ne on joku toimittanut.

Kangasharju uskoo lakien voimaan.

"Ollaan menossa siihen suuntaan, että ihmisiä suojellaan, ettei nettimokia voi ikuisesti käyttää ihmistä vastaan", hän toteaa.

Nyt työhaastatteluissa on kiellettyä kysyä uskonnosta tai vauvantekoaikeista. Tulevaisuudessa kieltolistalla on ehkä myös työnhakijan googlaaminen tai hänen Facebook-profiilinsa tutkaileminen.

Kangasharjun mukaan elämme nettiarjen oppipoika-aikoja.

"Normaalielämän käyttäytymissäännöt ovat syntyneet tuhansien vuosien aikana. Netti on ollut tavallisten ihmisten käytössä vasta reilut kymmenen vuotta. Nyt joudumme opettelemaan uusille tavoille, kantapään kautta."

"Toivottavasti tämä herättää ihmiset ajattelemaan", Kangasharju sanoo.

Verna Leinonen, teksti &
Tero Koskela, grafiikka

Suojele itseäsi!

Päivitä aina kaikki ohjelmistot, ja pidä virustorjunta ajan tasalla.

Älä pidä samoja salasanoja eri palveluissa, ja vaihda salasanoja silloin tällöin.

E-jalanjälkesi pienenee parhaiten, kun mietit, mitä julkaiset.

Selaa Facebookia https-yhteyden eli salatun yhteyden kautta.

Jos haluat tietää, mitä tietoja sinusta on säilössä Facebookissa, voit ladata ne itsellesi. Se onnistuu käyttäjätilin asetusten kautta.