Crowdsourcing muuttaa maailmaa

Crowdsourcing eli yleisöosallisuus tarkoittaa jonkin tehtävän ulkoistamista ennalta määrittelemättömälle joukolle. Yleisöosallisuus ilmenee monilla eri tavoilla, mutta digitaalisuus, internet ja sosiaalinen media näyttelevät siinä suurta osaa tarjoamalla ensimmäistä kertaa kaikille tulotasoon tai kansalaisuuteen katsomatta pääsyn yhteisen tiedon äärelle.

Yleisöosallisuuden selkeimpiä esimerkkejä on kaksi. Ensimmäinen on suuren projektin jakaminen pieniin osiin, joita useat henkilöt suorittavat. Esimerkistä käy Digitalkoot-projekti, jossa Kansalliskirjaston arkistojen miljoonia sanomalehtisivuja digitoidaan luettavaan ja haettavaan muotoon tietokoneen lisäksi tuhansien ihmisten voimin.

Toisessa esimerkissä useat henkilöt tekevät yhden tehtävän useaan kertaan, ja näistä valitaan yksi suoritus, joka oikeuttaa palkkioon. Hyviä esimerkkejä tästä ovat erilaiset suunnittelukilpailut, joissa yrityksen logon graafisen suunnittelun tekevät tuhannet suunnittelijat yhtä aikaa. Parhaan ehdotuksen tekijälle maksetaan palkkio, ja loput jäävät ilman minkäänlaista korvausta.

Crowdsourcing herättää nopeasti ajateltuna paljon ristiriitaisia tunteita. Kokonaiset ammattikunnat ovat vaarassa, kun työtä ei enää tarvitse teettää parhaiten tarjouspyyntöön vastanneella ammattilaisella. Työpaikat karkaavat, ei vain omalta vaan kaikilta seuduilta, kun projekti ei työllistäkään suurta paikallista joukkoa ihmisiä, vaan työ hajaantuu pahimmassa tapauksessa ilmaiseksi teetettävinä pikkutehtävinä ympäri maailmaa. Onko asia sitten näin? Laaja termi pitää kahden esitetyn esimerkin lisäksi sisällään niin monta erilaista päämäärää ja tapaa tehdä asioita, että suoraan hyväksi tai pahaksi yleisöosallisuutta ei voi leimata.

Ensimmäistä esimerkkiä yleisöosallisuudesta toteuttaa Helsingissä ja Tampereella toimiva Microtask Oy. Yritys aloitti helmikuun alussa valtavan urakan nimeltään Digitalkoot. Kansalliskirjaston arkistojen muuttamisen digitaalisesti luettavaan ja haettavaan muotoon hoitaa pääasiassa tietokone, mutta tekstin oikeellisuutta ja virheiden korjausta varten Microtask on toteuttanut kaksi selainpohjaista peliä. Ensimmäisessä kuvana olevien sanojen tekstisisältöä verrataan koneen tekemään arvaukseen. Pelissä vääriksi arvauksiksi todetut sanat siirtyvät toiseen peliin, jossa kuvana olevan sanan sisältö kirjoitetaan. Myyrien pelastamiseen keskittyviä pelejä on helppoa ja hauskaa pelata, eikä heti tule ajatelleeksi, että tekee samalla ihan oikeaa työtä.

"Olen tehnyt aikaisemmin töitä mobiilisovellusten parissa ja samalla miettinyt, miten työtä voisi tehdä kännykällä. Hallituksen puheenjohtaja Ville Miettinen puolestaan valokuvaa paljon, ja hän toivoi palvelua, joka tekisi kuvien tunnistamisen ja merkitsemisen hänen puolestaan", Microtask Oy:n teknologiajohtaja Otto Chrons kertoo yrityksen synnystä.

Tällä hetkellä Digitalkoiden urakan kohteena ovat 1800-luvun lopun Aamulehdet. Yhteensä noin kuukaudessa on jo lahjoitettu lähes kaksi miljoonaa yhden sanan oikeellisuuteen vaikuttavaa työn hitusta eli noin 1700 työtuntia.

Yritys tarjoaa palveluinaan esimerkiksi virastojen suurten, käsinkirjoitettujen lomakevuorten muuttamista sähköiseen muotoon. Digitalkoissa työ tehdään vapaaehtoisesti hauskaan peliin piilotettuna, eikä työn tekeminen tunnu lainkaan työtä. Lomakkeiden parissa ahertavat ihmiset saavat kuitenkin työlleen konkreettista vastinetta.

Oikean rahan siirtäminen hajautetulle työvoimalle on koko yleisöosallisuuden ongelma. Verotus, eläkemaksut, työsuhdeasiat ja yksittäisten korvausten pieni koko hankaloittavat maksuliikennettä jopa mahdottomuuteen asti. Vastaavanlaisten pienten töiden teettämiseen tarkoitettu Amazonin Mechanical Turk -palvelu on vuoden 2005 jälkeen saanut aikaiseksi toimivan palkanmaksun Yhdysvaltojen lisäksi ainoastaan Intiassa. Muissa maissa työskentelevät saavat vastineeksi etuseteleitä, joilla voi ostaa Amazonin tuotteita.

Chrons suunnittelee erilaisia uusia ansaintalogiikoita työntekijöiden palkitsemiseen. Rahan siirtäminen kehittyvään maahan ja useisiin eri kohteisiin on haastavaa. Käytännössä palkanmaksu vaatii vähintään paikallisen kumppanin. Koska työ tehdään usein puhelimella, puheaika voi olla ratkaisu tulonsiirtoon.

"Voimme tehdä paikallisen puhelinoperaattorin kanssa sopimuksen, jolloin esimerkiksi myyräpeliä pelaamalla käyttäjä tienaa itselleen lisää puheaikaa. Ratkaisu sopii Afrikkaan, missä monissa maissa prepaid-muodossa olevasta puheajasta on tullut jopa rinnakkaisvaluutta", Chrons kertoo.

Täysin vastakkaisen yleisöosallisuuden koulukunnan edustaja 99designs.com on yksi maailman suosituimmista graafiseen suunnitteluun keskittyvistä yleisöosallisuuspalveluista. Palveluun kirjoitetaan kuvaus esimerkiksi logon tai graafisen ilmeen vaatimuksista, lisätään mukaan palkkiosumma ja graafisten suunnittelijoiden ympäri maailmaa tekemiä ehdotuksia alkaa ilmaantua jo muutamassa tunnissa.

Media-alan ammattilaisten konsulttitoimisto Sulava teetti logonsa palvelussa. Alle tuhannen euron palkintorahalla yritys sai 2 114 logoehdotusta sadoilta eri suunnittelijoita.

Sulavan perustajajäsen ja logohankinnasta vastannut Petteri Kankkunen ei kuitenkaan koe, että graafisten suunnittelijoiden ammattikunta katoaa yleisöosallistumispalveluiden myötä.

"Yleisöosallisuus teettää yllättävän paljon työtä tilaajan näkökulmasta, sillä toimeksiannon kuvauksen teko ja tuhansien ehdotusten arvostelu ovat olennaisia onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. Siksi yleisöosallistaminen ei ole suinkaan aina paras vaihtoehto työn toteuttamiseen", Kankkunen kertoo.

Sulavan logon tekijä ei suinkaan kadonnut nimettömänä bittiavaruuteen heti rahan ja logon vaihdettua omistajaa.

"Meidän logomme suunnitteli kanadalainen nainen nimeltään Jessica Nitch. Usein yleisöosallisuuspalveluissa suunnittelijat ajattelevat logon toimivan sisäänheittäjänä tiiviimpään yhteistyöhön yrityksen kanssa. Samalla se tarjoaa paikallisille suunnittelijoille mahdollisuuden toimia kansainvälisten asiakkaiden kanssa", Kankkunen kertoo.

Sulava ei jatka laajempaa yhteistyötä logosuunnittelijansa kanssa omien mainostoimistokontaktiensa takia.

Mitä kaikkea muuta yleisöosallisuus voi sitten tarkoittaa? Uusi termi kattaa alleen suuren määrän vanhoja tapoja tehdä asioita yhdessä, joten lista ei ole aivan lyhyt. Jos esimerkiksi olet koskaan osallistunut rahakeräykseen jonkin yhteisen hankinnan puolesta, olet osallistunut yleisöosalliseen tapaan ostaa.

Ryhmätarjouksiin erikoistunut yhdysvaltalaisyritys Groupon markkinoi internetissä tarjouksia, jotka toteutuvat vain, jos riittävän suuri määrä käyttäjiä ostaa sen. Jos riittävää määrää ostoja ei tule, ostajille palautetaan rahat takaisin. Nimi on väännös englannin kielen sanasta "group coupon", suomeksi ryhmäkuponki.

Entäpä vielä muuta? Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen tutkija Jarmo Rinne vahvistaa yleisöosallisuudeksi myös vanhan tavan vaikuttaa asioihin: äänestämisen. Ehdokkaan läpimeno on tuhansien ennalta määrittämättömien henkilöiden yhden pienen teon, äänestämisen, tulos.

Politiikassa yleisöosallisuus on sosiaalisen median myötä alkanut tarkoittaa muutakin kuin äänestämistä. Vuoden 2008 Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa valitulla Barack Obamalla oli 2,2 miljoonaa Facebook-fania, kun John McCainilla oli vain puoli miljoonaa. Pelkkää tykkää-napin painamista ei luulisi vielä yleisöosallisuudeksi, mutta Rinne on toista mieltä.

"Oikeastaan jokainen Facebookin kannatusryhmään liittynyt tekee osaltaan vapaaehtoistyötä aiheuttaen lumipalloefektin, jolla ehdokkaan viesti välittyy", Rinne kertoo.

Wikileaksin kaltaiset paljastussivustot ovat Rinteen mielestä toinen merkittävä yleisöosallisuuden ilmentymä politiikassa. Itse sivuston ylläpitäjä ei maksa kenellekään vuodoista, vaan tietoja vuotavat henkilöt toimivat vapaaehtoisesti avoimuuden ja yhteisen hyvän nimissä.

Digitaalisuus on muuttanut perinteistä liiketoimintaa, sillä se mahdollistaa aivan uusia asioita. Aikaisemmin liiketoiminnan yhtälö muodostui kahdesta erilaisesta kuluerästä: kiinteistä kustannuksista, kuten tehtaiden ja työntekijöiden palkoista, sekä muuttuvista kustannuksista, eli raaka-aineista. Nyt yhtälön jälkimmäinen osa on pudonnut pois. Digitaalista tuotetta voidaan kopioida loputtomiin käytännössä ilman lisähintaa.

"Yritykset ovat kuvitelleet, että kaikki tulo kiinteiden kustannusten ylittämisen jälkeen olisi puhdasta voittoa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä pian voittoputken alettua digitaalinen tuote muuttuu ilmaiseksi", kauppatieteiden tohtori ja MBA-ohjelman johtaja Kari Lohivesi Tampereen yliopistosta kertoo.

Yritys tuo tuotteensa rinnalle Spotifyn kaltaisen karsitun ilmaisversion, sellainen tehdään vapaaehtoisvoimin tai tuote hakkeroidaan, ja sitä jaetaan internetissä kaikille halukkaille. Lohivesi käyttää ilmaistuotteesta nimeä freemium. Hänellä ei ole yleisöosallisuudesta yhtä ruusuista kuvaa kuin muilla.

"Olemme investoineet itsemme metsään. Kun kukaan ei halua olla tekemisissä raaka-aineiden kanssa, teollisuus on Kiinassa ja tämä viimeisin, digitaalinen liiketoiminta onkin yhtäkkiä ilmaista, niin millä nyt tienataan?", Lohivesi sanoo.

"Yleisöosallistuminen on paniikkiin joutuneiden yritysten hätäkeino pelastaa itsensä. Voin kuvitella Nokian laittamassa ilmoille tällaisen yleisöosallisuuskisan, jolla haetaan uutta Applen tappajaa. Mutta koska kaikilla on yhdenvertainen pääsy tietoon, niin länsimaat ovat ensimmäistä kertaa täysin samalla viivalla kehittyvien maiden kanssa."

Ville Ilkkala, teksti &
Tero Koskela, grafiikka