Niko Nirvin unelmien peli 2011!

Vuonna 1989 Mikrobitti-lehden huhtikuun numerossa julkaistiin arvostelu mullistavasta uudesta pelistä, Illuminatuksesta. Atari ST -koneella pyörineessä avaruussimulaatiossa pelaaja istutettiin aluksen ohjaimiin. Edessä odotti valtava universumi, jonka seitsemästä miljoonasta planeetasta jokaiselle pystyi laskeutumaan. Rahavarojen ja vaikutusvallan kasvaessa pelaaja palkkasi apulaisia, ja peli muutti muotoaan simulaatiolentämisestä taktisen tason sotapeliksi ja resurssien hallinnaksi. Myös tekninen toteutus oli huimaa. Vektorigrafiikka oli näyttävää, pelin sai siirrettyä kovalevylle (mikä oli hyvä, sillä se vaati peräti viisi diskettiä) ja se toimi tarvittaessa myös mustavalkomonitoreissa. Koneen ohjaamat vastaantulijat vaikuttivat varsin älykkäiltä ja ymmärsivät jopa lähetettyjä "surrender or die" -tyyppisiä viestejä. Parasta oli kuitenkin se, että peliä pystyi modeemin välityksellä pelaamaan peräti neljä ihmistä yhtä aikaa!

Kyseessä oli toimittaja Niko Nirvin laatima aprillipila. Juttu upposi kohteeseensa: pian pelikansa kohisi ja purkit kävivät kuumina, kun kaikki halusivat päästä koettamaan "mahtavinta peliä kautta aikojen". Yhteydenottoja tuli ulkomaita myöten. Lopulta pila paljastettiin, ja Illuminatuksesta tuli osa suomalaista pelihistoriaa.

Minkälainen olisi Illuminatus vuonna 2011? Mikä peli "muuttaisi pelimaailmaa sellaisena, kuin me sen tunnemme"? Nirvi visioi Aviisin pyynnöstä uutta käänteentekevää peliä.

Kyseessä olisi monen pelaajan nettiroolipeli, joka pyrkisi mallintamaan todellisuutta uusin, ennennäkemättömin tavoin. Nykyään nettiroolipelit ovat jumiutuneet kopioimaan huippusuosittua World of Warcraftia, jossa kokenut pelaaja on aloittavaan verrattuna puolijumala. Uudessa Illuminatuksessa ei kykyjä saakaan esineistä tai pelihahmon tasoista, ja tavallinen maajussi voi puukottaa ritaria selkään, jos siihen tilaisuus tarjoutuu.

Etukäteen suunniteltujen ja pelaajaa tiettyyn suuntaan ohjaavien tehtävien sijaan pelimaailmaan on mallinnettu valtava määrä erilaisia muuttujia, joiden pohjalta peli luo aina uusia mielekkäitä seikkailuja. Niissä immersio eli pelaajan tunne virtuaalimaailmaan imeytymisestä on omaa luokkaansa. Pelaajien keskinäinen kanssakäyminen luo maailmaa ja sen historiaa ja muovaa peliä koko ajan uuteen suuntaan.

"Vaan mitäköhän moisesta oikeasti tulisi? Joku helvetin chattihuone, jossa joku keksii tavan myydä nettipornoa", Nirvi tuhahtaa lopuksi.

Juho-Matti Paavola