Vähemmän rahaa, enemmän mieltä?

Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana maailman talous on kaksinkertaistunut samalla, kun maapallomme ekologisen kantokyvyn rajat ovat ylittyneet. Finanssikriisi pakottaa valtioita säästötoimiin, ja globaalin kasvun hedelmistä nauttii vain etuoikeutettu vähemmistö. Jossakin kohtaa on menty metsään.

"Onko oi­keuden­mukaista jatkaa näin? Voisimmeko tulla toimeen vähemmällä? Kuinka paljon me oikeasti tarvitsemme ollaksemme onnellisia?" kysyy saksalainen opiskelija Marius Braun ja huokaa.

Syksyllä 2013 vastavalmistunut kemiantekniikan kandidaatti tunsi, ettei ollut opiskellut mitään järkevää. Hän halusi tehdä jotakin, jonka avulla voisi vaikuttaa yhteiskunnan asioihin. Hän päätti etsiä vastauksen kysymyksiinsä.

Braun löysi Saksasta Bernkastel-Kuesin kaupungista Kuesin akatemian (Akademie Kues), jossa talouteen, filosofiaan ja ekologiaan erikoistuneet professorit Silja Graupe, Harald Schwaetzer ja Harald Spehl olivat suunnitelleet vaihtoehtoista yliopisto-ohjelmaa jo kolmisen vuotta.

"Maisteriohjelmassa kyseenalaistetaan talouskasvuun ja tuottavuuteen perustuva elämä. Eri talousteorioiden lisäksi käymme läpi kulttuurin ja tieteen histo­riaa. Projektijaksot, joissa teoreettisia ratkaisuja kokeillaan käytännössä, ovat myös merkittävä osa opiskelua."

Vaihtoehtotaloutta ja -elämäntapaa tutkiva Cusanus Hochschule ei ole vielä virallisesti saavuttanut yliopiston asemaa. Käytännössä yliopistoon suunnitellut kandidaatti- ja maisteriohjelmat kuitenkin jo pyörivät Kuesin akatemian sisällä.

"Virallisena instituutiona yliopisto tarvitsee välttämättä sekä julkisia että yksityisiä rahoittajia. Luulen ja toivon, että yliopisto saavuttaa virallisen aseman heti, kun sen rahoitus saadaan ratkaistua."

Braunin mukaan yksityisillä ja julkisilla rahoittajilla on usein pyrkimys vaikuttaa opetuksen sisältöön ja oppilaitoksen imagoon. Tämä puolestaan ei palvele tieteellisen tutkimuksen perimmäistä ideologiaa.

"Vain tutkimus, joka ei ole sidoksissa rahoittajien omiin intresseihin, voi tarjota yhteiskunnallemme aidosti puolueettomia vaihtoehtoja."

Toistaiseksi tarvittavien varojen järjestäminen on ollut haastavaa, sillä koulu haluaa pysyä riippumattomana.

Saksalainen Marius Braun ei ole ainut, joka etsii nykyiselle kasvuajattelulle vaihtoehtoja. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen degrowthiksi kutsuttu aate ja yhteiskunnallinen liike on kasvattanut suosiotaan maailmalla.

Alkujaan Euroopasta, erityisesti Ranskasta ja Espanjasta, ponnistanut décroissance tai decrecimiento eli kasvuttomuus tähtää siihen, että yksilöiden, yhteisöjen ja ympäristön hyvinvointi ei ole riippuvainen materialistisista arvoista ja talouden kasvusta.

Ajattelutavan keskeisiä piirteitä ovat elintapojen vapaaehtoinen yksinkertaistaminen ja muutos kohti ekologisesti kestävää, sosiaalisesti oikeudenmukaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa.

Aatetta onkin usein kritisoitu joko turhan radikaaliksi tai liian epäselväksi. Eihän vallalla olevaa talousajattelua voida yhtäkkiä korvata jollakin täysin päinvastaisella. Ja kuinka voisimme muuttaa tehokkuuteen perustuvan tuottavuusajattelun niin, ettei hyvinvointi kärsi?

"On kai lähdettävä liikkeelle siitä, että nykyinen systeemi ei ainakaan toimi. Talousviisaiden olisi hyvä ymmärtää, että kasvun tavoittelusta on tullut epätaloudellista", toteaa helsinkiläinen ekologista taloustiedettä opiskellut Kristoffer Wilén.

Wilénin mukaan nykyistä mallia ei silti tulisi korvata jollakin yhdellä uudella ajattelutavalla. Silloin ollaan jo lähtökohtaisesti väärillä jäljillä. Samaa mieltä on myös helsinkiläinen ympäristöpolitiikkaa opiskeleva Jaana Eskola.

"En ole taloustieteilijä, mutta kaikki lähtee ihmiskuvan muutoksesta, siitä että ihmiset miettivät, mitä he elämältä haluavat. Tarvitseeko esimerkiksi suurinta osaa ajasta omistaa työlle?"

Eskola ja Wilén olivat mukana perustamassa Suomen ensimmäistä degrowthiin liittyvää konferenssia keväällä 2010. Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämä ja ulkoministeriön rahoittama tapahtuma keräsi Helsingin Vanhalle ylioppilastalolle yli 500 osallistujaa.

Konferenssin suosio osoitti sen, että kiinnostusta muutokselle on. Suuria käännekohtia saadaan kuitenkin luultavasti vielä odottaa.

Huolimatta siitä, että luonnonvarojen rajallisuus ja ilmastonmuutoksen tuomat uhkat huolestuttavat, on hyvin hankala muuttaa sitä, mikä koetaan hyväksi ja normaaliksi elämäksi. Koko moderni yhteiskunta kun perustuu materiaalisiin lähtökohtiin ja jatkuvan kasvun ajatukseen.

Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professorin Liisa Häikiön mielestä ongelma on siinä, että degrowth on ristiriidassa kasvuajatteluun perustuvien hyvinvointikysymysten kanssa.

"Kestävän kehityksen ja degrowth-ajattelun keskustelusta puuttuu sellainen tulevaisuuden optimismi, joka vallitsi esimerkiksi 1960- ja 70-luvuilla, kun hyvinvointivaltiota rakennettiin. Ihmiset olivat valmiita tekemään isojakin muutoksia. Nyt rakenteelliset muutokset nähdään uhkaavina ja pelottavina. Sellaisina, että saavutetut edut menetetään."

Eskolan mielestä juuri tämän asenteen tulisi muuttaa. Ihmisten ei pitäisi nähdä muutoksia ainoastaan negatiivisina ja rajoittavina.

"Kuluttamisen, mainostamisen ja tuottavuuden vähentämisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että elämästä puuttuisi mielekäs sisältö. Ruokaa voi tehdä yhdessä, liikuntaa voi harrastaa luonnossa eikä kavereita aina tarvitse nähdä paikoissa, joissa käytetään rahaa," Eskola listaa.

Häikiö pitää kulutuksen muutosta epätodennäköisenä vaikkakin toivottavana.

"Itse luopuisin esimerkiksi lentoliikenteestä ja tuontitomaateista kokonaan. Tällä hetkellä yhteiskuntamme ei tue tällaista ajattelutapaa. Se on rakennettu ihan toisenlaisen logiikan ja prosessien varaan."

"Siitä olen varma, että jonain päivänä ihmiskunnan toiminta on sopeutettava luonnonvarojen tasapainon säilyttämiseksi. Joko myöntyen tai pakon edessä."

Braunin mukaan muutos tapahtuu yksinkertaisesti siten, että ihmiset alkavat toimia eri tavalla kuin aikaisemmin.

"Ei kaikkea tarvitse heti ymmärtää täysin. Jo se, että hakee esimerkiksi ruokansa supermarketin sijasta yhteisöpuutarhasta, on muutos vanhasta uuteen. Oli syy sitten käytännöllinen tai eettinen. "

Jutun lähteet:

F. Schneider, G. Kallis, J. Martinez-Alier (2010). Crisis or Opportunity? Economic degrowth for social equity and ecological sustainability. Introduction to this special issue, Journal of cleaner production, vol. 18

www.degrowth.org ,

www.en.demagazine.eu ja www.degrowthfinland.fi

Mikä degrowth?

Perustuu talouden koon rajoittamiseen sekä ympäristön ja luonnonvarojen rajojen tunnistamiseen.

Ei pyri korvaamaan kasvutaloutta kaikenkattavalla uudella teorialla.

Aatteen mukaan yhteiskunta voi järjestyä lukuisilla eri tavoilla riippuen paikallista olosuhteista ja paikallisesta kulttuurista.

Moniäänisyys ja monimuotoisuus ovat ajattelun keskeisiä lähtökohtia.

"Ihminen on otus, joka pyrkii elämässä eteenpäin"

Kansantalous ei voi kasvaa ikuisesti, koska maapallomme resurssit ovat rajalliset.

Mutta voisiko tehokkaampi tuottavuus taata sen, että kasvu olisi terveempää ja oikeudenmukaisempaa kuin nyt?

"Mielestäni tuottavuuden on kasvettava koko ajan, mutta se, mitä sillä saadaan aikaan, on eri asia. Saadaanko tuottavuudella aikaan materiaalista hyvää vai esimerkiksi puhtaampaa luontoa?" Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun johtaja Antti Lönnqvist kysyy.

Lönnqvistin mukaan tuottavuus on parhaimmillaan sitä, että olemassa olevilla resursseilla tuotetaan samat asiat tehokkaammin kuin ennen tai kehitetään aivan uusia oivalluksia.

Tämä on edesauttanut esimerkiksi lääketieteellistä ja teknologista kehitystä.

"Ihmiset ovat terveempiä kuin aikaisemmin. Uskon myös, että monia ympäristöhaasteita voidaan voittaa tai helpottaa teknologialla."

Degrowthiin perustuvan ajattelutavan Lönnqvist kokee liian radikaalina, vaikka hän tunnustaa bruttokansantuotteen kasvuun liittyvät ympäristö- ja tasa-arvo-ongelmat.

"Minua epäilyttää esimerkiksi se, kuinka ratkaistaisiin Suomea koskeva kestävyysvaje ilman taloudellista kasvua. Etenkin lyhyellä aikavälillä tarvitsemme kasvua, jotta voimme maksaa eläkkeitä ja hyvinvointipalveluja."

Ida Roivainen

Mitä on degrowth? Kiinnostaisiko sinua siihen pohjautuva yliopisto-ohjelma?

Tiia Isoviita, 23, kauppatieteet (maisteriohjelma)

"Olen kuullut tästä. Jotakin talouden kasvuun liittyvää. Sitä, että talous ei kasva."

"Kuulostaa antropologian ja kansantalouden yhdistelmältä. Mielestäni tuota voi jo nyt opiskella esimerkiksi meidän yliopistollamme, kunhan vain yhdistää siihen sopivat kurssit - siis, jos omaa kiinnostusta löytyy."

Topias Takkinen, 27, kauppatieteet, (maisteriohjelma)

"Se tarkoittaa talouskasvusta luopumista, mutta degrowth ei liity pelkästään talouteen, koska sen parissa toimijat ovat usein muita kuin taloustieteilijöitä."

"Ohjelma kuulostaa todella hyvältä. Jos sellainen olisi tarjolla, olisin kiinnostunut. Olen opiskellut aihetta omatoimisesti ja se on tullut vastaan myös sosiaalipolitiikan kursseilla."

Eero Laitila, 26, kauppatieteet, (maisteriohjelma)

"Degrowth kyseenalaistaa talouskasvun ja pohjaa siihen, että vähemmällä voidaan saavuttaa hyvä elämä."

"Uskon, että ohjelma toimisi sivistävänä koulutuksena mutta ei työllistävänä. Kasvuajattelu on niin voimakasta, etten usko että degrowth toimisi käytännössä. Ihmiset eivät koe sitä vielä tarpeeksi hyödylliseksi."

Salla Raitala, 20, kauppatieteet, (kandidaatin ohjelma)

"Eikö kyse ole siitä, että tullaan toimeen vähemmällä? Vähän niin kuin slow down."

"Tämä muistuttaa paljon vastuullisen liiketoiminnan kurssia, jota meillä opetetaan. Luulen, että etenkin tulevaisuudessa tämä idea tulee yhä suositummaksi. Tosin ohjelman rahoitus saattaa muodostua ongelmaksi".

Ida Roivainen, teksti & Anna Egutkina,

kuvat ja kuvitus